Mitä ottelu kertoi Vimpelistä?

Vimpeli pelasi ensimmäisen ottelunsa Mikko Kanalan sairauslomalle jäämisen jälkeen.

Pelinjohtaja Tomi Niskanen oli muokannut kärkeä Kanalan ollessa sivussa siten, että Perttu Ruuska oli siirretty kolmoseksi. Kanalalla on ollut vaihtotilanteissa suuri läpilyöntipelote ja todennäköisesti Niskanen halusi Ruuskan kolmoseksi siirron myötä säilyttää tämän aseen, sillä läpilyöntiuhka tuo myös tilaa helpoille ja varmoille vaihtolyönneille.

Todennäköisesti siirrolla haluttiin myös helpottaa Ruuskan paineita mailassa, sillä hänen lyöntinsä ei ole ollut kotiutustilanteissa parhaimmillaan. Sen sijaan vaihtotilanteissa ja varsinkin kakkosvaihdon purkamisessa Ruuska on tehnyt kauden aikana kovaa jälkeä.

Toinen iso ratkaisu oli peluuttaa Teemu Isoketoa kakkoskärjen veturina ja Veli-Pekka Yli-Hirvelää ykkösenä. Tämän siirron taustalla oli se, että Isoketo – kuten myös Elmeri Anttila – ovat olleet flunssassa, eivätkä siksi ole vielä välttämättä täydessä tikissä.

Kanalan paikalla ulkona pelasi nuori Aleksi Lassila, joka pelasi vaihtotilanteissa kolmosvahtina ja takatilanteissa kolmospolttajana.

Kanala on sisä- ja ulkopeli huomioiden parhaimmillaan edelleenkin valtakunnan parhaita pesäpalloilijoita. On väistämätöntä, että hänen tasoisen pelaajan poissaolo näkyy – kuten se näkyisi jokaisessa joukkueessa. Tässä kohtaa pelilliset asiat ovat kuitenkin sivuseikka. Tärkeintä on Kanala itse ja hänen elämänsä.

Kanalan poissaolo näkyy etenkin Vimpelin sisäpelissä, jossa Kanala on erinomainen ja vaarallinen lyöjä ja huippuluokan etenijä. Hänen poissaolonsa merkitystä korostaa se, että Vimpelillä on lukumääräisesti vähän kotiuttajia. Vaikka Kanala ei olekaan varsinaisesti kotiuttaja, Vimpeli on perinteisesti lyönyt paljon juoksuja vaihtotilanteissa – ja Kanala on ollut vaihtotilanteissa Vimpelin vaarallisin pelaaja.

Vimpelillä ei ole ollut helppo viikko, eikä itse asiassa helppo kuukausikaan, sillä Ruuskan Manseen siirron julkitulo ei ole tehnyt ainakaan hyvää joukkueen harmonialle. Muutenkin Ruuska on lukkaripelinsä vuoksi suurennuslasin alla. Viime kauden loistopelit ovat historiaa ja Ruuska käy tällä hetkellä itsensä kanssa kovaa Jaakobin painia. Keskiviikkona hän oli toisella jaksolla vaikeuksissa Imatran kärjen kanssa ja kaiken lisäksi IPV sai kaksi juoksua Ruuskan harhaheitolla. Kotiutuslyöntikisassa Ruuskan rukkasesta lipsahti varma palo, mikä ei lopulta kuitenkaan ratkaissut ottelua.

Vaikka Vimpeli on juuri nyt haastavassa tilanteessa, joukkueen materiaali on edelleen huippuluokkaa. Ulkopeli – ehkä Ruuskan epätasaisia otteluita lukuun ottamatta – ei ole ongelma, mutta sisäpelin ja ennen kaikkea lyöntijärjestyksen kanssa Tomi Niskanen joutuu nyt miettimään entistä vakavammin, miten lyöntijärjestys kannattaisi rakentaa.

Tässä tilanteessa Niskasen on harkittava tosissaan sitä, että hän luopuu kakkoskärjestä ja siirtyy pitkään keskipalkkiin, koska kakkoskärjelle ei tahdo riittää kotiuttajia. Pitkä ykköskärki olisi edelleen erinomainen, sillä Isoketo on huippukärki, Yli-Hirvelä ja Anttila loistavia vaihtolyöjiä, Ruuska taitava saranapelaaja ja Matias  Rinta-aho ja lyöjäjokeri Janne Mäkelä raskaansarjan kotiuttajia. Ja totta kai pakassa on vielä Olli Heikkalakin, johon Niskanen tuntuu edelleen luottavan. Keskiviikkona siihen oli aihettakin, sillä Heikkala vei kärkeä kahdeksan kertaa 100 prosentin tehoilla ja toi kolme juoksua.

Mäkelälle oli keskiviikkona harvinainen huono päivä, mutta Rinta-aho on tällä hetkellä erinomaisessa vireessä ja ratkaisi ensimmäisen jakson IPV:tä vastaan lyömällä neljä yksittäistä juoksua erinomaisilla kumuroilla. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi Rinta-aho siirtyi toisella jaksolla lyömään lyhyitä ja kovia, kun kumura oli tuossa kuumuudessa.

Mitä ottelu kertoi Imatrasta?

Imatra on palannut koronatauolta samassa iskussa, missä se oli ennen pakollista taukoaan. IPV on eräänlainen poikalauma, joka hengen päälle saatuaan saattaa moukaroida vaikka Vimpelin tasoisen joukkueen jakson aikana 5–0, mutta sitten se peli voi olla yhtä heikkoa kuin Vimpeliä vastaan avausjaksolla tai supervuorossa.

IPV on saanut lainalle Sotkamosta Oskari Lukkarin. Lukkari pelasi Vimpeli vastaan ykkösenä ja pääsi kentälle yhdeksällä yrittämisellä neljästi. Imatralta on puuttunut alkukauden aikana ammattimainen kärkipelaaja – ja Lukkari on hyvä ratkaisu tähän ongelmaan. Hän tuo muutenkin joukkueeseen elintärkeitä jalkoja ja on  tärkeä lisä Imatralle niin kauan kuin hänen lainansa kestää. Ulkona Lukkari pelasi kopparina, mutta siinä hänen vähäinen peliaikansa Superissa näkyi – ei ratkaisevasti, mutta näkyi kuitenkin.

IPV:n sisäpeli ailahtelee laidasta laitaan, mutta ulkopeli on vakaampaa. Rasmus Surakan syöttötyylistä ja syöttöliikkeestä voidaan olla montaa mieltä, mutta Surakka on omintakeisen syöttötyylinsä ja matalan syöttönsä ansiosta todella hankala lukkari, jonka hankaluutta korostaa hänen herkkyytensä napsia kärpäsiä.

Imatra on sarjassa viidentenä. Pattijoelta lauantaina haettu ja nyt Vimpeliltä kotona raapaistu piste kertovat, että IPV:n hyvä sijoitus ei ole sattuma. Tarkoittaako se sitä, että Imatra nähdään viimeinkin pudotuspeleissä, on vielä pitkän siiman päässä oleva asia, sillä kautta on pelattu karkeasti ottaen vasta puolet. Paljon ehtii vielä sattua ja tapahtua, myös Imatralla.