Mikko Korhonen palasi yllättäen vielä pelaajana kehiin kaudella 2017.

Moni pelinjohtaja olisi tyytynyt siihen, mitä Sotkamossa oli tarjolla, mutta Korhonen ajatteli toisin. Hän katsoi, että hän oli saanut jo tärkeimmät oppinsa Sotkamosta ja pesäpallosta – ja kehittyäkseen pelinjohtajana, urheiluvalmentajana ja ihmisenä hänen oli etsittävä uusia haasteita.

Korhosta kysyttiin joka vuosi lukuisiin seuroihin pelinjohtajaksi, mutta hän vastasi aina ei. Sen sijaan Korhonen toimi ensin AC Kajaanin jalkapallojoukkueen fysiikkavalmentajana ja sen jälkeen Kajaanin Hokin jääkiekkomiehistön fysiikkavalmentajana.

Hän ei tyytynyt laatimaan vain harjoitusohjelmia ja seuraamaan harjoittelua sivusta. Hän mietti, pohti ja ennen kaikkea kyseenalaisti omaa ja myös valmentamiensa joukkueiden – sekä siinä sivussa pesäpallon – toimintaa ja tekemistä. Hän kyseenalaisti Helsingin Sanomien haastattelussa jopa julkisesti pesäpallon testausperinteet sekä sen, harjoitellaanko pesäpallossa liikaa fysiikkaa lajitaitojen kustannuksella.

Korhosen suuruus pesäpallon kannalta on siinä, että pesäpallo huutaa Korhosen kaltaisia uuden aallon ja uuden aikakauden pelinjohtajia ja valmentajia. Tekijöitä ja näkijöitä, jotka ovat valmiit kouluttamaan ja kehittämään itseään ja siten pesäpalloa.

Vaikka miesten Superissa onkin muutama kohtalainen pelinjohtaja, Korhonen on valitettavasti lajissaan ainoa. Joensuu hapuili pitkään pelinjohtajavalintojensa kanssa, mutta Janne Vuorisen palkkaamisen jälkeen visio alkoi kirkastua. Petri Pennanen oli erinomainen valinta, Juhani Lehtimäki kohtalainen valinta ja Korhonen täydellinen valinta. JoMa on Suomen ykköspesäpalloseura kaikilta toiminnan tasoiltaan, ja se saa Korhosesta juuri tarvitsemansa pelinjohtajan, sillä Joensuun ja Korhosen liitossa ei ole kysymys vain Korhosen kehittymisestä. Korhonen on niitä harvoja – ellei ainoa – pelinjohtajia, joka voi oikeasti kehittää myös JoMaa.

Korhonen on myös taustaltaan juuri oikeanlainen moderni pelinjohtaja. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja käynyt oikeanlaisen pelinjohtaja- ja valmentajapolun. Sen päällä hänelle on intohimoinen halu oppia koko ajan uutta – ja uskallus kyseenalaistaa vanhaa.

Aiemmin pelinjohtajille riitti pelkkä pelin johtaminen. Enää se ei riitä. Modernin pelinjohtajan on hallittava koko prosessi joukkueen rakentamisesta, roolittamisesta ja valmentamisesta käytännön toimintaan. Toki pelien johtaminen on edelleen tärkeää, mutta tämän päivän huippupesäpallossa kaikki se, mitä tapahtuu kesällä, on seurausta siitä, mitä on tehty talvella ja ottelua edeltävinä kuukausina ja viikkoina.