Montenegro tarjosi täydellistä opetusmateriaalia, miksi Markku Kanervan pitäisi herätä
Huuhkajat otti komean 2-0-voiton Montenegrosta, mutta Joel Perovuon mukaan ottelun tärkein oppi löytyi pelin sisäisistä logiikoista.
Suomi voitti toisessa Kansojen liigan ottelussaan Montenegron kahdella Joel Pohjanpalon maalilla 2-0. Joel, millainen ottelu Huuhkajilta?
Hieno 2-0-voitto, mutta kyllähän tämän ottelun kaksi tärkeintä asiaa olivat ne, miten Huuhkajien uusi ja jopa yllättävä 3-4-3-muoto toimi ja mitä ongelmia Markku Kanervan tähän saakka lähes kiveen hakkaamassa 5-3-2-muodossa tänään nähtiin Montenegron pelatessa siinä muodossa.
Jos Suomen valmennusjohto on hereillä, Montenegron pelaaminen ja siinä olleet ongelmat ovat aivan loistavaa oppimateriaalia niistä eduista, jotain Suomen tänään käyttämällä puolustusmuodolla voidaan saavuttaa 5-3-2-muodolla puolustavaa joukkuetta vastaan.
Play Nations League at Expekt! Wales vs Netherlands 1: 6,10 – x 4.25 – 2: 1,53. Worth of trying?
Suomen pallonhallinta oli ensimmäisellä jaksolla jopa yli 60 prosenttia, mikä näkyi positiivisessa mielessä todella monessa asiassa. Toki se on selvää, että jokaisessa ottelussa Suomi ei pääse nauttimaan tällaisesta pallonhallinnasta ja kahden maalin voitosta, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että Kanervan pitäisi vakavissaan miettiä 5-3-2:n romuttamista . Tämän päivän ottelu oli siitä jälleen erinomainen esimerkki – nyt vain käänteisessä mielessä Montenegron pelaamisen kautta.
Kysymys ei toki ole itsearvollisesti muodosta ja numeroista, vaan siitä, millainen muoto on optimaalinen Suomen pelaajiston kannalta. Tänään nähtiin monta esimerkistä siitä, miten paljon helpompaa kolmella topparilla on avata peliä, kun vastassa on vain kaksi hyökkääjää, kuten 5-3-2-muodossa lähtökohtaisesti on. Kun Montenegron wing-backit vielä pelasivat Suomen laitapelaajia vastaan mies miestä vastaan, Huuhkajilla oli todella isot tilat rauhassa syötellä palloa ja hakea kaikessa rauhassa optimaalisia murtautumisia ja etenemispaikkoja. Kolmas iso hyöty oli se, että Suomen kolme ylintä pelaajaa, Teemu Pukki, Joel Pohjanpalo ja Robin Lod pääsivät pelaamaan 3 vastaan 3:lla Montenegron toppareita vastaan.
Toki mikään muoto ei yksin tee pelistä hyvää, mutta se, miksi Huuhkaja pääsi nauttimaan tänään tällä tavalla ja miksi ottelun voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäselvää, perustui loogisiin syihin. Samoin myös monien pelaajien onnistumisen takana oli samalla tavalla loogiset pelitavalliset syyt – ja toki pelaajien oma laadukas toiminta.
Viittaatko nyt Pohjanpalon ja Pukin loistopeliin?
Viittaan Pohjanpalon, Pukin ja Lodin eriomaisiin esityksiin. Olen jo aiemmin sanonut, että Pukki pystyy pelaamaan taskussa ja tämä päivä osoitti sen. Pukki ja Lod olivat todella hyviä taskussa ja kaiken kruununa oli sitten piikissä pelannut Pohjanpalo kahdella maalilla.
Viime kesänä EM-kisoissa yksi iso ongelma oli, että Pukkia ja Pohjanpaloa oli vaikea peluuttaa samaan aikaan joukkueessa. Sitä ei vain saatu toimimaan. Mutta tällä mallilla, jossa Pukki ja Lod ovat taskuissa ja Pohjanpalo piikissä, saamme molemmat Suomen vaarallisimmat pelaajat samaan aikaan kentälle toimivassa kombinaatiossa. Yksin jo tämä on valtavan iso etu Huuhkajille ja yksi syy siihen, miksi 5-3-2-muoto pitäisi uskaltaa romuttaa.
Kanervalle täytyy antaa tunnustus tämän 3-4-3-muodon virittämisestä tähän otteluun. Toki tämäkään pelimalli ei yksinään ratkaise ongelmia. Tämäkin muoto vaatii esimerkiksi wing-backeilta ja keskikentältä todella hyvää yhteistyötä varsinkin puolustettaessa – ja totta kai myös yksittäisiltä pelaajilta omien tehtäviensä ja vastuidensa hoitamista.
Joudun jälleen kerran nostamaan Glen Kamaran pelaamiseen tapetille. En tee sitä siksi, ettenkö pitäisi Kamaraa erinomaisena pelaajana. Pidän, mutta juuri sen takia häneltä on lupa ja häneltä pitää vaatia sitä, että hänen tasoinen pelaajansa saa esimerkiksi viiden metrin syötöt omien pelaajien jalkaan. Kysymys ei ole siitä, etteikö Kamara osaisi syöttää vaikka 50 metrin syöttöä jalkaan, mutta asenteen pitää olla jokaisessa tilanteessa ja jokaisessa peliteossa 100-prosenttinen. Sitä häneltä voidaan edellyttää. Se ei ole kritiikkiä, vaan välittämistä.
Huuhkajille oli muutamia mielenkiintoisia pelaajakokeiluja. Nousiko joku pelaaja erityisesti silmääsi?
Nousi, debyyttinsä maajoukkueessa tehnyt Richard Jensen. Toki nyt puhutaan yhdestä maaottelusta, mutta se, mitä Jensen teki kentällä, miten hän luki peliä, miten hän liikkui ja miten pallovarmaa hänen pelaamisensa oli, kertoivat siitä, että pelaamaan Hollannissa on tehnyt hänelle todella hyvää. Jensenin päätöksenteko pallollisena ja hänen informaation keräämisensä on napsun verran nopeampaa kuin Daniel O’Shaughnessylla, mikä on juuri merkki siitä, että hän joutunut pelaamaan Hollannissa rajallisissa aikatilavaatimuksissa ja kovan prässin alla.
Siinä onkin Kanervalle miettimistä, kumpi on parempi vaihtoehto vasemmaksi toppariksi ja Robert Ivanovin aisapariksi vasemmalle. Jos nyt pitäisi ennustaa, sanoisin, että Jensenistä tulee Huuhkajien avauksen vakiotoppari.
Huuhkajat kohtaa vielä tässä kuussa Kansojen liigassa Romanian ja Bosnia-Hertsegovinan vieraissa. Miten näitä otteluita pitäisi lähestyä näiden kahden kotiottelun jälkeen?
Avainkysymys tiivistyy edelleen siihen, mikä on Huuhkajien optimaalisin muoto. Palataanko taas väkisin siihen 5-3-2:een vai aletaanko Huuhkajien tulevaisuutta rakentaa uuden ja paremmin toimivan pelimallin päälle?
Vaikka nyt alla on erinomaisen hyvä kokemus 3-4-3:n toimivuudesta, korostan kuitenkin sitä, että oleellista ei ole katsoa, mikä yhdessä ottelussa toimii tai mikä ei toimi, vaan miten suuremmat pelin lainalaisuudet ja loogiset tapahtumaketjut pelin sisällä toimivat. Hyvä esimerkki tällaisesta logiikasta on se, miten ja ennen kaikkea miksi Pukki ja Pohjanpalo saatiin tänään toimimaan yhdessä erinomaisesti.
Tässä on myös jalkapallovalmennuksen haaste – miten osataan erottaa toisistaan logiikan toimivuus ja miten yksittäiset tapahtumat? Jos esimerkiksi pelaaja heittää kulman takatolpalle ja hyökkääjä onnistuu pistämään sen sisälle, onko kysymys loogisesta lopputuloksesta vai sattumasta? Tämä logiikka toimii myös toisinpäin. Jos joku asia ei yhdessä pelissä toimi, onko kysymys logiikan toimimattomuudesta vai yhden ottelun huonosta toteutuksesta?
Kanerva veti nyt mielenkiintoisen kortin liivinsä taskusta ja vaikka Montenegro-ottelu on vain yksi ottelu eikä vastus ollut kovinta tai edes toiseksi kovinta kategoriaa, uskaltaisin silti nojata ohi ja yli tämän ottelun siihen, että tänä iltana logiikka ja toteutus toimivat niin hyvällä tasolla ja niin lupauksia antavasti – esimerkiksi juuri Pukin ja Pohjanpalon samanaikaisessa pelaamisessa –, että tässä olisi se tie, johon suuntaan Huuhkajien pitäisi nyt kääntyä. Onko se suoraan tämä 3-4-3-muoto vai joku toinen paremmin Huuhkajille sopiva muoto, kunhan ei väkisin jumiuduta 5-3-2:een.
