Muistan haastatelleeni Leo-Pekka Tähteä aikoinaan vuoden 2017 Urheilugaalassa.

Se oli vuosi, jolloin Tähdestä myös kruunattiin historiallisesti ensimmäisenä paraurheilijana vuoden urheilijaksi myöhemmin vielä sinä samana iltana.

Kun keskustelimme paraurheilun arvostuksesta Suomessa, muistan Tähden sanoneen jotain, mikä juurtui hyvin mieleen.

Ihan sanatarkasti en enää Tähden sanoja muista, mutta ydinviesti oli kirkas. Tähden mielestä seuraava askel paraurheilun arvostuksen kannalta olisi se, että sitä käsiteltäisiin kriittisesti.

Ja kriittisyydellä tarkoitettiin sitä, mitä kriittisyydellä tarkoitetaan. Että puhuttaisiin epäkohdista ja sanottaisiin ääneen, jos vaikkapa yksittäisen urheilijan suoritus on ollut huono – tai maajoukkueella ryhmänä kollektiivisesti.

Sanat olivat jopa hieman yllättäviä, sillä usein kritiikkiä pelätään. Etenkin antaa sitä.

Mutta mitä enemmän asiaa mietti, se oli Tähdeltä erinomainen huomio.

***

Myös naisten jääkiekon kohdalla on puhuttu arvostuksesta ja useasti myös sen puutteesta. Eikä syyttä.

Jokainen, joka on naisten Liigan otteluita seurannut fiaskosta nimeltä LeijonatTV on saattanut katsoa peliä välillä päädystä, jossa ei edes pelata. Tuote on ollut kamala suutari. Eikä LeijonatTV ainoaksi epäkohdaksi naisjääkiekossa jää, mutta karkea sellainen se on.

Kun käynnissä olevia Pekingin olympialaisia on seurannut televisiosta, kokemus on ollut hämmentävä.

Jo avausottelussa Naisleijonat jäi Yhdysvaltojen jalkoihin 5–2 ja olisi voinut jäädä enemmänkin. Seuraavassa ottelussa Naisleijonat koki tylyn kylvetyksen, kun Kanada murskasi Suomen 11–1. Rumia lukemia.

Mutta jo avausottelussa nähty henki Discoveryn tv-studiossa alkoi olla selvä.

Kun Oskar Osala lähti haastattelemaan Suomen maalilla pelannutta Anni Keisalaa, ensimmäisessä kysymyksessään Osala aloitti kysymyksensä sanomalla, että ”hyvä avausottelu takana”. Vaikka kuinka positiivista otetta joku saattaisi arvostaa, niin kun takana oli se ottelu, joka juuri oli Yhdysvaltoja vastaan nähty, toteamus oli lähinnä kiusallinen.

Kun Discovery+ vielä valitsi ottelun tähdistön, kolme tähteä meni Alex Carpenterille ja kaksi tähteä Kendall Coyne Schofieldille – ja yksi tähti: Anni Keisalalle. Väkisin suuhun jäi maku, että Noora Räty -kohun jälkeen haluttiin vähän tsempata kovan suurennuslasin alle joutunutta Keisalaa. Se ei ollut reilua katsojalle, jos se oli sitä edes Keisalalle.

Ei Keisala missään nimessä surkea ollut, mutta ei kaukalon kolmanneksi paras onnistujakaan.

***

Nyt, kun Suomi on aloittanut kisat kahdella ottelulla pohjoisamerikkalaisia vastustajia vastaan, ei ole shokki, että Suomella on myös alla kaksi tappiota. Altavastaaja Suomi oli jo näitä maita vastaan kisoihin lähtiessä, mutta ei nyt ainakaan niin suuri, että maaliero 3-16 olisi mitenkään perusteltavissa.

Välillä Naisleijonien on sanottu ajaneen pohjoisamerikkalaisia kiinni, mutta monen sotkuisan käänteen jälkeen nyt näyttää siltä, että erohan on revennyt vain pahemmaksi. Monet ovat jo sosiaalisessa mediassa puhuneet tiukkaan sävyyn apurahahanojen kiristämisen tarpeesta.

Kun Suomen jääkiekkomaajoukkue vetää vihkoon, se on aina studioille todellinen näytön paikka, jossa asiantuntijat näyttävät todellisen luonteensa. Etenkin nyt, kun Naisleijonat ovat olleet naisjääkiekkomaajoukkueen historiassa suurimman mediahuomion alla.

Käteen on kuitenkin jäänyt kädenlämpöinen maku. Rakentava saa ja pitääkin olla, mutta itsepetoksen rajoilla ei sentään pitäisi taiteilla.

Se myös osoittaa, miten tv-lähetyksessä on usein mukavaa olla, kun Suomella kulkee, mutta syystä tai toisesta, kun tulee mahalaskuja, ilmapiiri on tv-porukan keskuudessakin vaivaantuneempaa.

***

Studioissa on ollut hyvääkin – ja asiantuntemusta epäilemättä löytyy lauteilta paljonkin.

Katsoja ansaitseekin sen, että asiantuntijoilla on lajinäkemystä. Se on kaiken perusta.

Mutta asiantuntemus ei tule täysimääräisesti käyttöön, mikäli toinen – ja katsojan kannalta tärkein – kriteeri ei täyty: Se, että asiantuntija esimerkiksi romahduksen hetkellä kykenee olemaan jopa brutaalin rehellinen ja sanoo sen, mitä mieltä hän oikeasti on.

Studiossa on entisiä Naisleijonien pelaajia.

Piirit ovat pienet, kritiikkiä on siksi ikävämpää antaa, mutta siihen pitäisi silti pystyä – sillä tilanne toden totta kutsuu sitä nyt puoleensa ehkä enemmän kuin koskaan.

***

Olen myös varma, että Naisleijonat kestäisivät kritiikin.

Sitä paitsi, mikä olisi ylipäätään pahinta, mitä tosiasioiden tunnustamisesta edes voisi seurata?

Hetkittäinen ja ohimenevä epämiellyttävä tunne?

Tietysti voidaan sanoa, että ei Discoveryn ote miesten jääkiekkomaajoukkuettakaan kohtaan ole ollut erityisen tiukka, mutta mieleen on Naisleijonien otteluita seuratessa tullut juuri Tähden sanat.

Arvostusta on myös se, että asioita käsitellään kriittisesti, ne otetaan tosissaan, eikä ainoastaan käsitellä varoen, silkkihansikkain ja pakkopositiivisuudella.