Naisten Superpesis-kausi starttaa virallisesti lauantaina, kun Rauman Fera ja Seinäjoen Maila-Jussit iskevät yhteensä Fuengirolassa. Muut seurat liittyvät kauteen toukokuun toisella viikolla.

Naisten Superpesiksessä siirrytään tällä kaudella uuteen sarjajärjestelmään, jossa yhdenkään joukkueen kausi ei pääty runkosarjaan.

Runkosarjassa sijoille 1-6 sijoittuneet joukkueet menevät suoraan pudotuspeleihin ja sijoilla 7-10 sijoittuneet joukkueet pelaavat pudotuspelikarsinnat.

Kaksi viimeistä joukkuetta kohtaavat toisensa putoamiskarsinnassa, jonka hävinnyt joukkue putoaa ensi kaudeksi Ykköspesikseen ja voittanut joukkue kohtaa Superpesis-karsinnassa Ykköspesiksen finaalin hävinneen joukkueen.

Ykköspesiksen voittaja nousee ensi kaudeksi suoraan Superpesikseen.

Miehistä siirrytään tämän kauden jälkeen samanlaiseen sarjajärjestelmään. Uudistusta on pidettävä erinomaisena. Uudessa mallissa runkosarjassa ei pelata yhtään merkityksetöntä ottelua, sillä jokaisella sijoituksella on väliä. Myös kauden jatkuminen jokaisella seuralla on positiivinen asia.

Lisäksi kausi myös huipentuu mielenkiintoisella tavalla niin mitalipelien, pudotuspelikarsinnan kuin putoamisen ja Ykköspesiksestä nousun suhteen.

Hyvää uudistuksessa on myös se, että Superpesiksestä – naisissa jo tänä vuonna ja miehissä vuoden päästä – yksi joukkue putoaa suoraan Ykköspesikseen ja Ykköspesiksen voittaja saa palkinnoksi varman sarjanousun Superiin.

Se on sitten eri asia, riittääkö Ykköspesiksen taso varsinkaan naisissa siihen, että sieltä nousee yksi seura suoraan. Riittipä tai ei, se ei muuta järjestelmän järkevyyttä. Jokaisella Ykköspesis-seuralle on tie auki kehittää toimintaansa täysillä – ja jokaisella Superin seuran pelkona putoamispeikko Ykköspesikseen.

Kahdeksan isoa, neljä pientä

Naisten Superpesiksen voisi tämän kauden voimasuhteiden osalta jakaa kahteen kategoriaan: sarjan kärjessä on kahdeksan selvästi vahvempaa joukkuetta – ja niiden alapuolella neljä selvästi muita heikompaa joukkuetta.

ElmoTV:n ranking runkosarjan osalta on tässä:

1. Lapuan Virkiä

2. Manse PP

3. Porin Pesäkarhu

4. Jyväskylän Kiritttäret

5. Seinäjoen Maila-Jussit

6. Rauman Fera

7. Joensuun Maila

8. Vaasan Mailattaret

9. Hamina Palloilijat

10. Hyvinkään Tahko

11. Roihuttaret

12. Pöytyän Urheilijat

Sitä, miten mitalipeleissä tai putoamispeleissä käy, on turhan aikaista ennakoida. Kesän ja syksyn aikana aikana on niin paljon muuttujia, että ratkaisupelien marginaalit voivat muuttua jopa yhden ottelusarjan sisällä.

Kuuden alakerta

Kausiennakon ensimmäisessä osassa käydään läpi runkosarjan kuusi heikointa joukkuetta. Kärkiryhmän joukkueet analysoidaan loppuviikon aikana.

Joensuun Maila

Joensuu vaalii yksinäisenä linnakkeena Siilinjärven ja Viinijärven aiemmin ylläpitämää itäsuomalaisten seurojen vastavoimaa länsisuomalaisille seuroille. Joensuun Maila on seuraorganisaationa päättänyt selkeästi, että se satsaa myös naispesäpalloon ja Joensuu voi hyvinkin olla tulevaisuudessa yksi seura, joka nousee taistelemaan mitaleista ja jopa Suomen mestaruudesta.

Tällä kaudella sen haaston aika ei kuitenkaan vielä ole. Joensuu kuuluu kahdeksan kärkijoukkueen ryhmään ja voi kesän mennessä nappiin parantaa runkosarjan sijoitustaan pykälällä tai jopa kahdella.

Pudotuspeleihin sen – kuten myös Vaasan – pitäisi mennä helposti, vaikka tie kulkisikin sinne säälipleijareiden kautta. Ero seuraaviksi vahvimpaan Haminaan ja Hyvinkääseen on niin selkeä, että säälipleijarissa tuskin nähdään yllätyksiä, olivatpa ottelupari mitkä tahansa.

Joensuu menetti viime kauden joukkueestaan sarjan parhaan kentällemenijän Johanna Pirskasen, mutta se saa rakennettua Jutta Myllyniemen ja Noora Pasin ympärille vahvan ykköskärjen. Kirittäristä hankittu Myllyniemi tuo myös kokemusta ja voittamisen kulttuuria joensuulaisryhmään.

Joensuulla on myös mielenkiintoinen lukkari, Veera Toikka. Mielenkiintoa lisää se, että Toikan syöttötyyli pohjautuu miesten puolella vallalla olevaan tyyliin, jossa lukkarin aseena ovat nopean syöttörytmin lisäksi sääntöjen rajamailla oleva syöttöliike ja metrin rajaa koetteleva matala syöttö.

Porin pelinjohtaja Jussi Haapakoski on kuuleman mukaan ihmetellyt, miksi naisten puolella syöttötuomarit puuttuvat paljon herkemmin samanlaisiin syöttöliikkeisiin ja syöttöasentoihin kuin miesten puolella ja miksi naisten metri on edelleen miesten metriä korkeampi. Hyvä kysymys Haapakoskelta.

Toikan ja Joensuun kannalta syöttötuomareiden linjalla voi olla iso merkitys, jos Toikalta aletaan karsia hänen aseitaan ja vastustajat saavat väärien vetoamiset kovin herkästi läpi.

Joensuu on joka tapauksessa riittävän vahva menemään pudotuspeleihin – joko säälipleijareiden kautta tai suoraan.

Vaasan Mailattaret

Vaasan Mailattaret tekee Joensuun Mailan tavoin määrätietoista työtä naispesäpallon eteen.

Vaasa hyödyntää myös hyvin Länsi-Suomen suurta pelaajamäärää ja hankkii tarvittaessa omien pelaajiensa tueksi pelinaisia muista alueen seuroista.

Joukkueen tämän kauden tärkein pelaaja Riikka Polso on hyvä esimerkki juuri tästä. Hän on Veteli Pesiksen kasvatti, joka siirtyi Lappajärven Veikoista Vaasaan pelattuaan kaksi naisten Superpesis-ottelua myös Lapuan Virkissä. Vaasassa Polso on lyönyt itsensä läpi Itä-Länsi-pelaajaksi ja pelaa nyt suurta roolia numero kakkosena ja 2-polttajana.

Vaasa lähtee uuteen kauteen haastajana, mutta kokeneen pelinjohtaja Pekka Mäntymään ja Polson kaltaisten pelaajien johdolla senkin pitäisi mennä pudotuspeleihin selvästi.

Haminan Palloilijat

Haminan Palloilijat tekee myös kunnianhimoista työtä, sillä se haluaa ponnistaa 20 000 asukkaan kaupungista niin miesten kuin naistenkin Superin kartalle.

Miesjoukkueen palattua täksi kaudeksi Suoperiin HP teki useita kovia hankintoja, mutta se ole pelännyt satsata myös naisjoukkueeseen.

Kaiken lisäksi Haminalta on löytynyt reagointikykyä. Nytkin se on hankkinut lainasopimuksilla kolme uutta pelaajaa uuden kauden kynnyksellä: Johanna Karjanlahti tulee paikkaamaan loukkaantunutta lukkaria Essi Rytteriä, Jutta Kuoppala tuo lisää osaamista etukentälle ja Minna Liusvaara heittovoimaa takakentälle.

Hamina lähtee uuteen kauteen eräänlaisena välimaaston seurana. Se on ennakolta selvästi heikompi kuin sen edellä olevat Joensuu ja Vaasa, mutta selvästi vahvempi kuin runkosarjan jumbosijoista vääntävät Roihuttaret ja Pöytyä. Myös Hyvinkään edellä Haminan pitäisi olla runkosarjan päättyessä.

Hyvinkään Tahko

Hyvinkään Tahko nyrkkeilee tulevalla kaudella selvästi miesjoukkueen kylki edellä. Hapen vetämisestä naisissa kertoo se, että Tahkon naisten kokonaisbudjetti ja pelaajabudjetti ovat koko sarjan pienimmät.

Joukkueen ehdoton kulmakivipelaaja on polttolinjan johtava pelaaja ja päävaihtaja Lotta Vahvelainen. Toinen tärkeä pelaaja on lukkari Lotta Nummikari. Hän ei ole Superin parhaita lukkareita, mutta sarjan heikommassa ryhmässä kovaa valuuttaa.

Pelinjohtaja Marko Ruuskanen tarttui laikkoihin kesken viime kauden. Vaikka pitkän uran valmentajana tehneellä Ruuskasella onkin todistettavaa ja vaikka Tahko on heikentynyt viime kaudesta, sarjapaikan suhteen ei pitäisi olla hätää.

Roihuttaret

Roihuttaret menetti viime kauden jälkeen Höglundin sisarusten johdolla seitsemän pelaajaa, joiden joukossa oli viisi pitkään Roihuttarissa pelannutta pelaajaa. Se kertoi monen muun asian lisäksi siitä, etteivät lahjakkaimmat pelaajat enää uskoneet Roihuttarien parempaan huomiseen.

Roihuttaret sijoittui viime kaudella runkosarjassa viimeiseksi, mutta voitti karsinnassa Kempeleen ja sen jälkeen vielä Ykköspesiksestä nousua tavoitelleen Oulun Lipon. Jos Roihuttaret poisti viime kaudella – yhdessä Pöytyän kanssa – lopullisesti Pohjois-Pohjanmaan naisten Superin kartalta, tällä kaudella sillä itsellään on sama haaste yrittäessään pitää Helsinki naisten Superissa.

Sitä suuremmista asioista Roihuttarien on turha nykyisellä joukkueella haaveilla. Joukkue saa kyllä kohtalaisen kärjen, mutta kuka lyö pelaajat kotiin ja miten Roihuttarien ulkopeli kestää?

Siinä riittää mietittävää pelinjohtaja Jyrki Pellonperällä.

Pöytyän Urheilijat

Pöytyän Urheilijat on hyvä mittari Ykköspesiksen tämänhetkiselle tasolle. Se putosi toissa kaudella Superista, mutta nousi heti ensimmäisellä yrittämisellään takaisin. Nyt kysymys kuuluu, pystyykö se vakiinnuttamaan paikkansa Superissa vai jatkaako se edelleen hissimatkailua Superin ja Ykköspesiksen välillä?

Pöytyän kunnianhimosta kertoo se, että se hankki viime syksynä takaisin kovan paluumuuttajan, Minttu Reunasen, joka pelasi viime kauden Vaasassa. Reunanen oli viime kaudella 108 kärkilyönnillään Vaasan toiseksi tehokkain kärkilyöjä Riikka Polson jälkeen. Ulkona Reunanen pelaa suurta tonttia polttolinjassa.

Pöytyällä on myös kokenut pelin- ja valmennusjohto. Pelinjohtaja Mika Lehdolla takanaan pitkä pelaajaura ja menestyksekäs pelinjohtoura niin nuorissa kuin naisissa. Valmennusryhmään kuuluva Emma Körkkö on puolestaan 2000-luvun paras naispesäpalloilija, joka keskittyy nyt valmentamiseen.

Pöytyä taistelee sarjapaikastaan Roihuttarien kanssa. Jos Tahkon kausi menisi pipariksi, silloin karsintapaikkojen jako voi mennä kiharaisemmaksi. Muussa tapauksessa ei.