Imatra kohtaa keskiviikkona jotain sellaista, jota harva osasi Vuoksenrannalla pelätä ennen kauden alkua.

IPV oli edennyt ryminällä TalviSuperin lopputurnaukseen ja jättänyt sinne mennessään taakseen Joensuun, Kiteen, Kempeleen ja Pattijoen. Sama vimma näytti kantavan sitä vielä uuden Superpesis-kauden alkaessa, mutta sitten meno alkoi dramaattisesti hyytyä ja nyt Imatralla on edessään armoton putoamiskarsinta Haminaa vastaan.

Ottelusarjan hävinnyt joukkue lähtee tylysti Superista ja voittanut karsii Ykköspesiksen loppuottelun hävinneen joukkueen kanssa.

Imatraa olisi vanhasta muistista helppo pitää ottelusarjassa suosikkina, mutta juhannuksen jälkeen Imatran alamäki on ollut niin jyrkkä, että voittajaa on mahdoton lähteä ennakoimaan. Esimerkiksi runkosarjan lopussa Imatra keräsi yhdeksästä viimeisestä ottelusta vain kolme pistettä.

Imatran ero sarjapaikkansa suoraan varmistaneeseen Alajärveen oli lopulta seitsemän pistettä ja unelmissa välkkyneeseen pudotuspeliviivaan 18 pistettä.

Hyytyneen vauhdin päälle Imatran niskaan putoamiskarsinnassa tulevat henkiset paineet ja uhkakuvat. Hamina on ollut suurin putoajaehdokas viime syksystä lähtien ja se on tottunut elämään raadollisen totuuden kanssa lähes vuoden. Imatralle totuus putoamiskarsintaan joutumisesta alkoi valjeta sen sijaan vasta juhannuksen jälkeen.

Ottelusarjassa ollaan siksi klassisessa tilanteessa, jossa Hamina näkee mahdollisuuden vielä pelastua, kun Imatraa painaa pelko katastrofista – siitä, että se putoaisi Superpesiksestä kuin kivi vain viisi kuukautta TalviSuperin lopputurnaukseen selviämisen jälkeen.

***

Imatran pelillisen hyytymisen takana on monisyinen ongelmavyyhti.

Joukkuetta ovat koetelleet loukkaantumiset, jotka ovat sekoittaneet varsinkin ykköskärjen pelaamista. Ykköskärkeen ei ole saatu muurattua vakiokoostetta, joka olisi jauhanut vuorenvarmasti tilanteita ottelusta toiseen. Imatra teki runkosarjassa jaksoa kohden vain 5,5 kolmostilannetta, kun paljon parjattu Haminakin teki 4,8 kolmostilannetta jaksoa kohden.

Toinen ongelma on ollut kotiuttajien vähyys.  Lyöjäjokeri Ville-Veikko Olli löi runkosarjassa 57 juoksua ja hoiti oman leiviskänsä erinomaisesti. Olli löi yksinään lähes 40 prosenttia IPV:n kaikista lyödyistä juoksuista runkosarjassa.

Ollin jälkeen tuli kuitenkin tyhjyys, joka näkyi myös tilastoissa. Olli pääsi yrittämään runkosarjassa kotiutusta 129 kertaa, kun toiseksi useimmin kotiuttamista yrittäneellä Matias Kauppisella oli vain 37 ja Juho Hakomäellä 35 kotiutusyritystä koko runkosarjassa.

***

Ulkopelinsä puolesta IPV olisi voinut säilyä suoraan, vaikkei sen ulkopelikään ollut etenkään kauden loppuvaiheessa enää priimaiskussa. Imatra kaatui kuitenkin tällä kaudella sisäpeliinsä ja vaikka loukkaantumiset selittävätkin osan ongelmista, sisäpelin sakkaamisen koko kuvaa niillä ei voi piirtää.

Oli myös muutakin – ja se muu pakottaa katsomaan pelinjohtaja Atte Hakalaa ja kakkospelinjohtaja Saku Havukaista.

Kun Imatra eteni TalviSuperin lopputurnaukseen ja pelasi tasaisia otteluita alkukaudella sarjan kärkijoukkueita vastaan, Imatran otteissa oli altavastaajajoukkueelle sopivaa oikeanlaista raikkautta. Vaihtotilanteissa ei yritetty mitään ylivaikeita ihmeellisyyksiä, vaan linjaa puhkottiin raa’asti kovilla lyönneillä saumoihin ja luukkuihin.

Kauden edetessä lyöntivalikoima alkoi kuitenkin vaikeutua. Alettiin lyödä pomppua ja käyttää viivästettyjä lähtöjä.

Pomput ja viivästetyt lähdöt ovat loistavia aseita, mutta ne vaativat osaamista.

Pomppu on teknisesti erittäin vaativa lyönti ja sen opetteluun menee helposti kolme tai jopa neljä talvea. Viivästetyssä lähdössä vaaditaan puolestaan sitä, että sekä lyöjä että etenijä ymmärtävät saumattomasti mitä ollaan tekemässä. Lisäksi lyönti pitäisi saada putoamaan vielä juuri oikeanlaisena oikeaan kohtaan. Siksi viivästyslähdöillä pelaaminen ei ole mikään helppo yhtälö.

Samalla kun Imatran vaihtolyöjät alkoivat käyttää vaikeampia lyöntejä, epäonnistumisten määrä kasvoi ja pelistä hävisi se sama raikkaus ja itseluottamus, joka oli ollut tyypillistä talven ja alkukevään Imatralle. Sitten oltiinkin ihmeissään, mikä tässä maksaa.

***

Vaikka Imatran sisäpeli onkin yskinyt viime viikkoina, sen tilanne ei ole pelillisesti menetetty. Joukkueessa on edelleen potentiaalia. Nyt sen on kuitenkin ymmärrettävä, mitkä ovat joukkueen vahvuudet ja pelattava niillä. Krumeluurien ja hienostelujen aika on nyt takana – nyt on pakko tehdä tulosta.

Se tarkoittaa ensimmäiseksi toimivan ykköskärjen löytämistä. Ari Lankinen on pomppunsa kanssa parhaimmillaan ykkösvaihdon purkajana ja kakkosena pelaaminen on siksi hänelle optimaalisin paikka ykköskärjessä. Konsta Hyötyläinen on joukkueen kokenein pelintekijä ja siksi hänen pitäisi olla itsestään selvä valinta pääpelintekijäksi.

Kärkimiehen ongelma on sen sijaan monimutkaisempi. Valtteri Havukainen kärsi alkukaudella loukkaantumisista, mutta on päässyt viime viikkoina hyvään vireeseen. Nino Muuruvirta on mennyt kentälle Imatralla parhaimmilla prosenteilla – 60,3. Valtaosan kaudesta ykkösenä pelannut Justus Niemeläinen on myös edelleen vaihtoehto kärkimieheksi.

Ykköskärjen miehitykseen vaikuttaa myös se, pelaako Lankisen parina toisena kopparina Niemeläinen vai Muuruvirta. Nyt Niemeläinen on pelannut kopparina ja Muuruvirta etenijäjokerina, mutta roolien vaihtaminen ei ole mikään mahdottomuus. Havukainen voisi hyvin pelata piilokärkenä numero ysinä, ellei hän pelaisi kärkenä.

Toinen haaste on löytää Ollille apuvoimia kotiutuksissa. Hakomäellä on edelleen kovin potentiaali Imatran muista kotiuttajista ja Kauppisen olisi löydettävä uudelleen alkukauden railakas lyöntipelinsä samalla, kun hän kotiuttamisen lisäksi avaisi kakkoskärjen.

***

Ykköskärkeen ja kotiutuksiin liittyvien taktisten kysymysten lisäksi Imatran pelinjohdon kannalta tärkeintä on se, millaisen hengen ja asenteen he saavat puhallettua pelaajiin. Nyt ei ole vara kyyristellä ja pelätä epäonnistumisia, sillä Hamina on haistanut veren ja uskoo, että Imatra on kaadettavissa.

Tätä uskoa vahvistaa se, että Haminan peliä johtaa heinäkuussa tehdyn pelinjohtajavaihdoksen jälkeen Imatran viime kauden pelinjohtaja Vesa Toikka.

Vanhanliiton pelinjohtajana tunnettu Toikka totesi Supervuoro.comin haastattelussa, ettei hän pysty tuomaan pöytään pelillisesti mitään uutta, mutta intohimoa ja rohkeutta tekemiseen Toikka sanoi pystyvänsä tuomaan.

Ja juuri siitä ottelusarjassa on Haminan kannalta kysymys. Se häviää pelaaja pelaajalta vertailun Imatralle, mutta pelottoman asenteen kautta se voi kääntää ottelusarjan asetelman ylösalaisin – varsinkin, jos putoamisen pelko saa jonkinlaisen otteen Imatrasta.

Ottelusarja ratkaistaan paras viidestä -järjestelmällä, joten yksi ottelu ei ratkaise vielä mitään, mutta jokainen voi kuvitella, millaiseen hullunmyllyyn Imatra joutuisi torstaina Vallikentällä, jos Hamina voittaisi keskiviikkona Ukonniemessä.

Siksi tässä ottelusarjassa jännitteet ovat tapissa heti avausottelusta alkaen.