HJK:lla on edessä iso päätös, sillä sen on päätettävä, kuka joukkuetta valmentaa ensi kaudella.

MTV ja Timo Innanen uutisoivat, että Klubi olisi päätymässä jatkamaan Toni Korkeakunnaksen sopimusta. Korkeakunnas palkattiin Klubin valmentajaksi loppukauden ajaksi, kun seura antoi heinäkuussa potkut Toni Koskelalle.

Olen analysoinut HJK:n otteita useampaan kertaan ja päätynyt kritisoimaan Korkeakunnaksen HJK:ta sen pelillisistä suorituksista. Tuloksellisesti ei Klubia voi suuresti arvostella, eikä siitä ole kritiikissäni ollut missään vaiheessa kyse.

Kyse on ollut siitä, että esimerkiksi kolmessa viimeisessä Bolt Arenalla pelatussa Veikkausliigan ottelussa vastustajat ovat olleet Klubia edellä pallollisessa pelissä ja pelin organisoinnissa. HJK on loistanut hyödyntämällä loistavasti omat tilanteensa, jotka se on saanut luotua hyvien pelaajiensa turvin.

Europeleissä HJK:n pelaamisessa olevat ongelmat ovat näkyneet siten, että pallollinen peli on hajonnut monesti atomeiksi ja HJK on päätynyt pelaamaan puolustustaistelua. Sen ainoat omat saumat ovat olleet lähinnä Topi Keskisen soolojen ja erikoistilanteiden varassa.

Toinen lähtökohta kritiikilleni on ollut se, että HJK on roikkunut viikosta toiseen pelillisesti köysissä jopa Veikkausliigan otteluissa, mutta pystynyt kairaamaan silti voiton vastoin ottelutapahtumia. Ymmärrän, että urheilussa katsotaan tuloksia, mutta huippuseurassa on osattava ja uskallettava katsoa myös tulosten taakse.

En suostu pitämään tätä tasoa riittävänä Klubin kokoiselle seuralle. Tiedän myös faktana, että seuran omistajalle tai aikanaan Antti Muurisellekaan ei tällainen kelvannut. Muurisen perusvaade ennen peliä oli 4-0-voitto, koska tämä on HJK ja fanit haluavat sitä myös.

En myöskään usko, että Klubin valmennusjohto on pelillisiin asioihin tyytyväisiä, vaan siellä tehdään koko ajan töitä, miten pelissä olevat ongelmat korjataan.

***

Koska monet ovat ihmetelleet Korkeakunnas-kritiikkiäni, otin keskiviikkoisen HJK-Honka-ottelun suurennuslasin alle.

Klubin esitys nosti konkreettisella tavalla esille ne ongelmat, jotka Klubin pelaamisessa on Korkeakunnaksen aikana näkynyt.

Toki ensimmäiseksi on muistutettava, että HJK voitti ottelun 3-0. Missä siis ongelma?

Ongelma on siinä, että Honka jätti omat mahdollisuutensa käyttämättä ja hävisi ottelun uskomattomasti kolmella maalilla, vaikka kontrolloi Klubia enemmän pelin virtaa.

Hongan pelaajien ote herpaantui, kun Klubi meni 1-0-johtoon käymättä sitä ennen kertaakaan Hongan boksissa. Näytti, että pelaajien katse oli pelin vanhetessa yhä selvemmin lauantaina pelattavassa Suomen Cupin finaalissa Ilvestä vastaan.

Ottelu toi hyvin esiin HJK:n haasteita, mutta ottelu kertoi myös sen, mikä Hongan pelaamisessa on ongelmana ja miksi joukkue jää tänä vuonna todennäköisesti ulos mitaleilta.

Honka avasi peliä tuttuun tyyliinsä neljän puolustuslinjalla, jossa sillä oli laitapuolustajat kapealla. Puolustuslinjan apuna oli maalivahti Maksim Rudakov ja keskikentän pohjalla pelannut Nasiru Banahene.

HJK yritti prässätä Honkaa aktiivisesti ylhäältä, mutta tämä ei vieläkään onnistu Klubilta riittävän hyvin. Honka pelasi kerta toisensa jälkeen HJK:n prässin ohi maalivahtinsa, toppariparinsa ja keskikentän pohjapelaajansa avulla. Näin myös HJK:n tulisi pystyä johdonmukaisesti tekemään.

Hongalla aukeni hyviä mahdollisuuksia etenemiseen ja Honka pääsikin etenemään vasemmalle Kevin Jansenille tai oikealle Luis Ortizille taskuihin tai laitaan. Honka löysi myös hyvin vaarallista laituriaan Clesio Bauqueta ja pyrki myös pääsemään pitkillä palloilla suoraan linjan taakse sisään leikkaavalle laiturilleen. Näistä tilanteista Honka korjasi lähes jokaisen kakkospallon ja aloitti pallonhallinnan HJK:n kenttäpuoliskolta.

Tästä päästään siihen, miksi espoolaisilta on puuttunut se viimeinen silaus pelistään tällä kaudella. Viimeistely on ikuisuusasia ja on selvää, että se on yksi este Hongan menestyksen tiellä. Hongan keskiviikkona luomista maalipaikoista ei voi jäädä nollille, jos haluaa pelata ottelun voitosta.

On tosin sanottava, että ensimmäisen kymmenen minuutin aikana luoduista neljästä paikasta, viimeisestä pallo saatiin maaliin ja maalin hylkäys näytti livenä ja tv-kuvista kyseenalaiselta.

Viimeistelyä ja tätä yksittäistä maalitilannetta tärkeämpi seikka Hongan pelissä on se, mitä näistä monista lupaavista aihioista saadaan aikaiseksi. Hyökkääminen on jalkapallon vaikein asia ja tiedän, miten paljon Vesa Vasaran valmennustiimi tekee töitä näiden asioiden eteen.

Silti Honka jää liian usein vaille maalipaikkaa ja joutuu tai tyytyy pelaamaan tilanteita konservatiivisesti tai joku pystyynjuoksu jää ottamatta. Yhtä lailla nopea sivurajaheitto tai vapaapotku jää heittämättä tai antamatta.

***

Tästä taas päästään koko Veikkausliigan tilanteeseen. Janne Oivio kirjoitti joku viikko sitten VPS:n tilanteesta ja siitä, miten Veikkausliigassa pelaa ’’samoja’’ joukkueita ja VPS menestyy, kun on erilainen.

Itse sanoisin, että monilla joukkueilla on noita samoja edellä mainitsemiani ongelmia ja otteluista muodostuu niiden seurauksena turhan matalatempoisia, mistä syntyy vaikutelma samankaltaisesta pelaamisesta. Toki osalla joukkueista on selviä puutteita taktisessa pelaamisessaan, pääosin pelaajien sijoittumisen kanssa, mikä myös tekee pelistä luonnollisesti vaikeaa.

VPS on onnistunut luomaan hyvin yhdessä toimivan kollektiivin, jossa on sopivia pelaajatyyppejä kentällä rooleissaan. Pelaajat ovat sijoittuneet järkevästi kentällä ja tämä on luonut vaasalaisille etulyöntiaseman otteluissa.

Myös Honka on ollut kauden aikana välillä loistava, mutta ei ole saanut tuotettua riittävästi vaaraa. Myös Kevin Jansenin rikkonainen kausi on ollut iso ongelma espoolaisille.

***

HJK:n pelaamisessa on havaittavissa kehitystä ja joukkueella on jo selviä mekanismeja pelissään. Honka kykeni kuitenkin prässillään hajottamaan Klubin pelinavaamisen reilusti useammin kuin HJK pystyi Hongan prässin murtamaan.

HJK:lla on vaikeuksia hyödyntää maalivahtiaan ja tällä hetkellä parhaiten toimii eteneminen keskikentän pohjalle, jossa HJK pyrkii pelaamaan Brightonin tyyliin yhdellä kosketuksella ensin pivottien kesken, josta edetään vastustajan puolustuslinjan eteen. Murtautumisvaihe on edelleen vaiheessa ja epämääräinen.

Tilanne elää myös paljon kokoonpanon mukaan ja yksi ongelma on myös epäselvä tilanne siitä, mikä on HJK:n ykköskokoonpano.

***

Vaikka Korkeakunnaksen aikana onkin tapahtunut pienten askelten pelillistä kehittymistä, päivän polttavin kysymys on kuitenkin se, onko Korekakunnas oikea valinta HJK:n ensi kauden valmentajaksi.

En sano, että Korkeakunnaksen palkkaaminen olisi välttämättä katastrofi ja Korkeakunnas voi saada Ossi Virran kanssa Klubin pelaamisen ainakin kohtalaiselle tasolle, jos he saavat alleen kokonaisen harjoituskauden.

Asiassa on kuitenkin selviä kysymysmerkkejä. Saako selvästi peliä ymmärtävä Virta äänensä kuuluviin ja oikeasti määritellä HJK:n pelaamisen vai onko Korkeakunnas painamassa jarrua asioihin ja osa pelillisistä seikoista jää epäselviksi?

Tällainen ’’poika opettamassa isää’’ -tilanne ei välttämättä ole kovin toimiva, ellei Korkeakunnas ole tosiaan liikkeellä avoimin mielin ja itse oppimassa uutta mukana. Toisaalta oma kysymyksensä on se, millä tasolla lopulta Virran osaaminen on siinä tärkeimmässä eli viestin saamisessa pelaajille ja sen treenauttamisessa kentällä. Fläppitaululta on vielä iso matka kentälle.

Kokonaan toinen asia olisi tilanne, jossa HJK päätyisi aiemmin valmentajakisaa johtaneen Simo Valakarin palkkaamiseen. Tällöin ensi kaudella nähtäisiin erittäin suurella todennäköisyydellä hyvinkin dominoiva HJK, jolla olisi edellytyksiä viedä seuraa Skandinavian huipun suuntaan, jonne HJK pyrki pääsemään palkatessaan aikanaan Sixten Boströmin.

Valmentajakisassa olisi syytä olla mukana Valakarin lisäksi ainakin Ricardo Duarte ja Vesa Vasara, jotka yhtä lailla olisivat hyviä palkkauksia samasta syystä.

HJK:n johdon ei pitäisi tässä tilanteessa tuijottaa innoissaan tuloksia ja perustella niillä Korkeakunnaksen valintaa, vaan pääkriteerin tulisi olla, kuka valmentaja pystyisi viemään HJK:n pelaamisen seuraavalle tasolle. HJK:n riman pitäisi olla sillä tasolla, että Klubi ei vain pelaisi eurocupien lohkopeleissä, vaan se menisi lohkovaiheesta jatkoon.

Veikkausliigan mestaruus on toki tärkeä asia, mutta sen pitäisi olla olisi vain hyvän työn sivutuote, eikä itkunsekaisin tuntein tsempattu saavutus.

Kysymys on toki myös rahasta, sillä esimerkiksi Valakari pyytäisi varmasti suurempaa palkkaa kuin Korkeakunnas – mutta säästääkö HJK:n johto oikeassa paikassa, jos se säästää muutaman kymppitonnin vuodessa tinkimällä valmentajan palkassa?

Vastaukseni tiedätte.