Pelin organisoinnissa olevat ongelmat uhkaavat tehdä RoPSista Veikkausliigan heittopussin

RoPS aloitti kautensa 1-3-tappiolla Interille.

JalkapalloVeikkausliiga

Pelin organisoinnissa olevat ongelmat uhkaavat tehdä RoPSista Veikkausliigan heittopussin

Rovaniemen Palloseuraa luotsaa Rovaniemen oma mies, Vesa Tauriainen. Kauden avaus ei vakuuttanut.

Juuso Kokkonen
TEKSTI Juuso Kokkonen
@JuusoKokkonen
JULKAISTU 6.6.2020 | KUVAT All Over Press

RoPS on hätyytellyt viime vuosina Juha Malisen ja Toni Koskelan alaisuudessa jopa Veikkausliigan kärkisijoja, mutta viime kaudella joukkue jämähti sarjan häntäpäähän ja oli vasta kymmenes.

Viime loppusyksynä RoPSin uudeksi päävalmentajaksi tälle ja ensi kaudelle palkattiin RoPSin oma mies, Vesa Tauriainen. Onko Tauriainen sen tason osaaja, että hän kykenisi nostamaan RoPS:n takaisin mitalikantaan?

RoPS pelasi avauskierroksella vieraskentällä FC Interiä vastaan ja kärsi 1–3-tappion. Ottelu jätti RoPSin kannalta paljon kysymysmerkkejä ilmaan.

RoPS:n pelisuunnitelmana oli puolustaa kärsivällisesti ja syvällä. RoPS asettui 4–4–2-blokkipuolustukseen, mutta toteutus oli erikoinen. Syvällä omalla alueella puolustaessa RoPS jätti molemmat kärkilinjan pelaajat ylös, ilmeisesti hyökkäysvalmiuteen, siltä varalta, että RoPS onnistuisi riistämään pallon ja iskemään vastaan.

Ilmeni muutama ongelmakohta. RoPSilla oli ensinnäkin siis kaksi neljän pelaajan linjaa, eli yhteensä kahdeksan pelaajaa, ottamassa Interin pitkiä hyökkäyksiä vastaan. Ongelma oli, että Inter pääsi rellestämään vapaasti pelintekoalueella linjojen etupuolella, kun takaa ei tullut prässiä.

Interin tasoinen joukkue pystyi tuon hyödyntämään ja vyöryttämään pitkiä hyökkäyksiä, toki turkulaiset eivät olleet avauspelissään aivan vahvimmillaan.

RoPS ei päässyt muodossaan kovin hyvin riistämään palloa ja hyödyntämään hyökkäysvalmiuttaan Aleksandr Kokon ja Daniel Carrin kyttäilyn kautta. Muodossa ei ollut selkeitä merkkejä siitä, milloin palloon isketään kiinni. Varsinaiset katkot tai riistot ja niistä vastahyökkäykset jäivät todella vähäisiksi.

Niissä harvoissa riistotilanteissa ei näkynyt selkeitä mekanismeja, miten hyökkäyskaksikon hyökkäysvalmius hyödynnetään optimaalisesti.

RoPSin puolustusmuodossa myös laitakaistojen puolustamisessa oli ajoittain isoja vaikeuksia. Se oli osin seurausta siitä, kun hyökkääjät eivät antaneet takaprässiä ja keskimmäisen linjan laitapelaajat joutuivat puolustamaan äärikapealla.

Tauriaisen astellessa sisään RoPSiin viime syksynä, hän totesi, että RoPS:ssa halutaan jatkaa pallonhallintaan perustuvan jalkapallon kehittämistä. Miltä pallonhallintavaihe näytti avauspelissä?

Se oli melko mitäänsanomatonta, päämäärätöntä pallonsiirtelyä. Joukkuetason toisteisuutta, periaatteita tai mekanismeja oli vaikea löytää. Yksi malli oli pyrkiä etenemään target-pelaamisen kautta, kohteena luonnollisesti Kokko. Muutoin oli hiljaista.

RoPS teki tosin ainoan maalinsa pidemmän pallonhallintajakson päätteeksi, mutta se oli enemmän seurausta Interin lepsusta puolustamisesta laidassa ja maalinedustalla kuin RoPSin pallonhallintavaiheen täsmällisestä organisoinnista.

Paras osaaja vai palkintopesti?

Tauriaisen RoPS lienee sarjan yksi heikoimmista joukkueista, vaikka sen pelaajisto on kuitenkin ihan kelvollinen. Ainakin pelin organisoinnin näkökulmasta RoPS vaikuttaisi olevan heittopussi.

Toki avauspelistä puuttui liuta pelaajia loukkaantumisten vuoksi, eikä uusi hankinta Enoch Banza saanut vielä pelata.

Pelisysteemi ei saisi kuitenkaan olla riippuvainen siitä, että joukkueella on muutama loukkaantuminen. Jos pelaamisessa on joukkuetason periaatteita, niiden pitäisi näkyä. RoPSin valitettavasti avauspelissä niitä näkyi hyvin vähän, ja ne vähäisetkin oli täsmätasolla organisoitu heikosti.

Mikä on RoPSin identiteetti? Se on kysymys, jota sopii pohtia. Toisaalta napapiirillä haluttaisiin vaalia pallonhallintapeliä, jollaisella RoPS menestyi 2018 Toni Koskelan alaisuudessa, mutta näyttäisi, että siihen ei Tauriaisella työkaluja.

Pallollinen peli on niin alkeellisella tasolla. Siinä on hyvin vähän mitään.

Toisaalta altavastaajana olisi tukeuduttava jämäkkään puolustusblokkiin. Siinä on tosin aivan valtavasti hiomista monista periaatteista lähtien, kuten aggressiivisuudesta, vaara-alueiden puolustamisesta ja riistoalueista sekä riiston jälkeisestä toiminnasta.

Yksittäisiä voittoja ja pisteitä RoPS pystyy kyllä nappaamaan. Esimerkiksi seuraavassa pelissä vastassa on liki yhtä heikosti organisoitu joukkue, HIFK.

Mutta pitkässä juoksussa RoPS:lla tulee hyvin tuskainen kausi, jos pelin organisoinnissa ei tapahdu isoa kehitysaskelta.

Tauriainen on pitkän linjan ropsilainen, mutta oliko hän oikeasti paras osaaja pestiin? Vai oliko pesti vain palkinto omalle miehelle pitkästä työstä seurassa?