Arsenal voitti Pohjois-Lontoon derbyssä Tottenhamin 3-1. Jukka, sanoit ennen ottelua Lahjomattomat-podcastissa, että ottelussa punnitaan se, miten vahvoja Arsenal ja Tottenham ovat liigamestaruustaistelun kannalta. Aloitetaan Arsenalista: Voiko se voittaa tällä kaudella liigamestaruuden?

Katsoisin kuitenkin tässä hieman suurempaa kuvaa – sitä, miten Arsenalin kuuluisa ja monessa yhteydessä mainittu prosessi on kehittynyt ja missä se on menossa? Tämä ottelu ja kuten koko syksy ovat osoittaneet, että Arsenal on selkeästi sillä tiellä, jossa tehdään liigamestareita.

En kuitenkaan vielä lähtisi julistamaan, että Arsenalista tulisi vielä tällä kaudella liigamestaria. Se kuuluu ilman muuta Manchester Cityn päähaastajiin ja voi voittaa mestaruuden, mutta kyllä nykybarometrissä Manchester City on vielä selkeästi suurempi suosikki mestariksi kuin Arsenal.

Tämän päivän ottelussa oli Arsenalin kannalta paljon hyvää. Se pelasi identiteettinsä mukaista jalkapalloa ja pystyi luomaan äärimmäisen organisoinutta Tottenhamia vastaan hyvin tilanteita – olkoonkin, että huippuvaaralliset tilanteet olivat kortilla. Arsenalin maaliodote oli 2,18 maalia ja se voitti laukaukset 22-7, mutta huippuvaaralliset paikat olivat vain 3-2 Arsenalille.

Emerson Royalin ulosajo 62. minuutilla muutti pelin kuvan, mutta ottelu oli Arsenalin kontrollissa jo sitä ennen – varsinkin toisen jakson alussa ennen Royalin ulosajoa. Tottenham oli täysin Arsenalin taskussa ja Arsenal teki tuona aikana myös 2-1-osuman.

Ehkä ainoa huolestuttava piirre tämän päivän ja syksyn muissakin peleissä on se, että Arsenalin molemmille laidoille jää helposti isoja tiloja, kun Ben White ja Oleksandr Zintšenko nousevat tukemaan hyökkäyksiä. Esimerkiksi Tottenhamin rankkaria edelsi juuri tällainen tilanne, joka aukeni sitä kautta, kun Whiten puolella oli tilaa ja sieltä päästiin kääntämään Arsenalin vasemmalle sivustalle.

Uskoisin, että tätä haavoittavuutta tullaan kauden aikana hyödyntämään ja Mikel Arteta on tasapainotettava laitapakkien puolustamista suhteessa hyökkäämiseen. Toki se voi tapahtua myös sitä kautta, että Kieran Tierney on parempi puolustussuuntaan kuin Zintšenko ja Takehiro Tomiyasu on nopeampijalkainen kuin White ja siten parempi juoksemaan kiinni laidan kautta karkaavia pelaajia.

Mutta kokonaisuudessaan vakuuttava esitys Arsenalilta – varsinkin, kun ottaa huomioon, että nyt oli vastassa raadollisinta mahdollista jalkapalloa pelaava kärkiseura.

Entä mitä tämän päivän ottelu kertoi Tottenhamin mestaruushaaveista?

Tämä päivä ei antanut täyttä kuvaa Tottenhamista. Royal Emersonin ulosajo sotki Tottenhamin pelaamista ja vei mehut siitä, että se olisi noussut 1-2-tappioasemasta. Toinen asia, joka vääristi tänään kuvaa, oli maalivahti Hugo Lloris. Hänen pelaamisensa oli pitkään epävarmaa ja Tottenham teki mitä ilmeisemmin virheen heittäessään Llorisin kehiin. Hän ei missään tapauksessa ollut parhaimmillaan, enkä tarkoita vain nyt sitä toisen maalin hörppäämistä. Hänen avauspelaamisensa oli pelottavan epävarmaa ja kyllähän sitä ensimmäistäkin maalia voidaan kelata pari kertaa edestakaisin. Olen nähnyt Llorisin ottavan joskus tuollaisia laukauksia kiinni.

Ottelu meni taktisesti Tottenhamin suunnittelemalla tavalla ensimmäisellä jaksolla. Se antoi pelin Arsenalille ja kyttäsi vastaiskuja, joista se loihdittua muutaman vaarallisen näköisen vastaiskun. Nyt niistä syntyi vain se rankkarimaalia ja Richarlisonin paitsiolta haiskahtanut ohjaus kuudesta metristä, jonka Aaron Ramsdale torjui upeasti.

Vaikka Arsenal voitti 3-1, ottelun marginaalit olivat silti pienet. Siksi en hautaisi Tottenhamin mestaruushaaveita tämän ottelun perusteella, mutta riittääkö tämän nykyisen joukkueen maksimaalin huipputaso kuitenkaan liigamestaruuteen asti. Sitä epäilen edelleen. Ymmärrän toki logiikan squadin vahvistamisesta, mutta jos Tottenhamin parasta avausta vertaa muihin kärkiseuroihin, se on heikompi kuin Manchester Citylla, Liverpoolilla ja Arsenalilla.

Mutta eikö Tottenham kestä nyt paremmin loukkaantumisia kuin esimerkiksi Arsenal?

Tottenham kestää paremmin loukkaantumisia ja pelaajien kunnon heilahduksia kuin viime kaudella. Antonio Conte sanoi viime kauden jälkeen, että hänellä on vain 12-13 pelaajaa, joiden taso riittää pelaamaan huipputasolla. Nyt niitä pelaaja on 16-17. Tässä mielessä tilanne on parempi, mutta on selvää, että Harry Kanen, Cristian Romeron ja Heung-min Sonin loukkaantuminen tekisi kipeää monelle muullekin seuralle.

Arsenalilla on myös selvästi vahvempi squad kuin viime vuonna, mutta Gabriel Jesusin loukkaantuminen olisi katastrofi eikä Thomas Parteyn loukkaantuminen jäisi siitä paljon puuttumaan. Muuten syvyyttä on hyvin.

Siksi on mielenkiintoista nähdä, mitä Arsenal tekee tammikuun siirtoikkunassa. En olisi yllättänyt, että sieltä tulisi Douglas Luiz ja joku 10-12 liigamaalin tasoinen maalintekijä.