Näitä sanoja en uskonut koskaan kirjoittavani: PSG:n lauantai-iltainen 5-0-voitto Mestarien liigan finaalissa on voitto jalkapallolle.

En siksi, että Inter revittiin Münchenin illassa kappaleiksi, vaan siksi, että PSG voitti Mestarien liigan.

PSG on ollut yksi jalkapallokenttien suurimmista kirosanoista ja vihatuimmista seuroista siitä lähtien, kun se siirtyi kesällä 2011 Qatar Sports Investmentin omistukseen.

PSG on saanut 14 vuoden ajan kuulla olevansa jalkapallokenttien paholainen. Öljymiljardöörien muovinen leikkikaluseura, joka on rahoillaan tuhonnut jalkapallon ytimen samalla tavalla kuin Manchester City kanaalin toisella puolella tai öljykenttien kolmas peto, Saudi-Arabian Proliiga.

***

PSG:n haukkumiseen ja vihaamiseen oli myös aihetta ja sitä on edelleenkin helppo vihata.

PSG on perustettu vasta vuonna 1970 ja se nousi keskinkertaisuudesta suurseuraksi öljyrahan voimalla. PSG  pystyi pumppaamaan niin paljon rahaa omistajiensa pohjattomista taskuista ja kiertämään niin lahjakkaasti kulurajoituksia, että se sai hankittua riveihinsä 222 miljoonan euron ME-summalla Neymarin, 186 miljoonalla eurolla Kylian Mbappén ja kaupan päälle vielä ilta-aurinkoa karkuun juosseen Lionel Messin.

Kysymys ei ollut pelkästään maailman suurimpien supertähtien hankkimisesta. PSG antoi supertähdilleen myös vallan johtaa joukkuetta ohi ja yli päävalmentajien. Asiat tehtiin juuri niin kuin Messi, Neymar ja Mbappé halusivat – tai jos ei tehty, he menivät valittamaan seuran presidentille Nasser Al-Khelaifille.

PSG voitti toki Ranskan mestaruuksia, Ranskan cupeja ja olipa se lähellä voittaa kesällä 2020 myös Mestarien liigan, mutta tuo aika oli jalkapallon alennustilan aikaa. Päävalmentajat, joiden olisi kuulunut johtaa tapahtumia kentällä ja harjoituskentällä, tiesivät, ettei heidän kannata alkaa taistella seuran galáticoja vastaan.

Messi ja Neymar eivät esimerkiksi tahtoneet millään hyväksyä kaudella 2022-23 sitä, että joukkueeseen oli hankittu joku portugalilainen puuhastelija, Vitinha nimeltään.

Vaikka harjoituskentällä ja pukukopissa asioita pitääkin sanoa suoraan, Messin ja Neymarin käyttäytymisessä kysymys ei pahojen kielien mukaan ollut enää suorasta palautteesta, vaan siitä, ettei Vitinhan tasoisten pelaajien pitäisi pelata samassa joukkueessa Messin ja Neymarin kaltaisten jumalolentojen kanssa.

PSG:n silloinen päävalmentaja Christophe Galtier saattoi lohduttautua, että hän sentään yritti pistää Messin, Neymarin ja Mbappén ruotuun toisin kuin hänen edeltäjänsä Mauricio Pochettino, jonka sanottiin pelänneen supertähtiensä suututtamista polkujen pelossa yli kaiken.

***

Miksi siis tällaisen seuran Mestarien liigan voitto on jalkapallon voitto?

Siksi, että PSG teki kesällä 2023 strategiassaan täyskäännöksen, josta monen muunkin jalkapalloseuran kannattaa ottaa oppia.

PSG:n johto oli nähnyt, ettei supertähtiin satsaaminen tuonut sittenkään sitä, mitä he eniten halusivat – Mestarien liigan voittoa.

Siksi PSG palkkasi Galtierin seuraajaksi itsetietoisen espanjalaisen jääräpään, joka oli karaistunut elämän armottomassa myllyssä sellaiseen moodiin, että hän oli poistanut aivoistaan osan, jota normaalit ihmiset kutsuvat itsesuojeluvaistoksi – periaatteeksi, että ken viisaasti vetäytyy, hän huomenna myös taistelee.

Luis Enrique ei tullut Pariisiin taistelemaan huomisen taisteluja. Hän tuli taistelemaan vain niitä taisteluja, jotka käydään tänään. Enrique ei ole voittanut kentällä jokaista otteluaan ja jokaista taisteluaan. Itse asiassa syksyllä näytti jopa siltä, ettei PSG selviäisi lainkaan Mestarien liigan jatkopeleihin.

Enrique ei kuitenkaan tinkinyt periaatteistaan. Ei viime kaudella, jolloin hän pani Mbappén ojennukseen – eikä tällä kaudella, kun kiihkeimmät Enrique-kriitikot vaativat hänen potkujaan.

Enrique piti kiinni omasta uskostaan ja nyt se on nähty, mihin se johti. PSG murskasi tämän vuoden aikana Mestarien liigassa Manchester Cityn 4-2 ja pudotti jatkosta peräjälkeen Liverpoolin, Aston Villan ja Arsenalin – kunnes se hurjan kevään päätteeksi mässäili Mestarien liigan finaalissa Interin kustannuksella.

***

PSG:llä ei ole ollut jokaisessa käänteessä helppoa Enriquen kanssa.

Espanjalainen on ollut median edessä kiusallisen suorapuheinen, jopa tyly. Hän ei ole pelännyt arvostella julkisesti PSG:n aiempaa toimintaa – eikä hän ole pelännyt sanoa pelaajille, että joko te teette niin kuin minä haluan tai sitten te istutte penkillä miten päin haluatte.

Legendaarinen Brian Clough totesi kerran, että toisin kuin väitetään, pelaajat eivät tee hyvää joukkuetta. Hyvän joukkueen tekevät valmentajat.

Juuri tästä PSG:n Mestarien liigan voiton hienoudessa on kysymys. On turha yrittää arvailla, kuinka tietoinen päätös strategian muuttamisesta supertähtien vallasta päävalmentajan valtaan oli PSG:n johdolta, mutta niin PSG:ssä on joka tapauksessa käynyt.

***

Tulokset eivät ole jalkapallossa syy, vaan seuraus. Seuraus ammattitaitoisista ja yleensä aikaa vievistä prosesseista.

Enriquen avauskaudella PSG voitti toki Ligue 1:n ja Coupe de Francen, mutta Mestarien liigan välierissä se kärsi nöyryyttävän tappion Borussia Dortmundille.

Myös tällä kaudella PSG voitti tuplamestaruuden kotimaan kamaralla – ja nyt se kruunasi kautensa voittamalla palkinnoista suurimman, Mestarien liigan.

Enriquen kädenjälki näkyi PSG:n tässä kaudessa kaikessa. Hän hioi pallonhallintaan, intensiiviseen prässäämiseen ja nopeisiin paikkojen vaihtoihin perustuvan pelitavan kauden aikana likimain täydelliseksi.

***

Enrique taideteoksessa ei toiminut vain kollektiivi. Myös kollektiivin osat toimivat loistavasti.

Messin ja Neymarin haukkuma ja Wolverhamptonissa pahasti flopannut Vitinha oli maailmanluokan kapellimestari johtaessaan PSG:n syöttömyllyä keskikentällä.

19-vuotias Désiré Doué oli viime kesänä PSG:hen tullessaan raaka lupaus, joka jalostui Enriquen opeissa kauden aikana yhdeksi Euroopan puhutuimmista nuorista pelaajista. Hän kruunasi tämän kauden matkansa iskemällä lauantaisessa finaalissa 2-0 ja 3-0 -osumat ja antamalla syötön PSG:n avausmaaliin.

Tammikuussa 70 miljoonalla eurolla hankittu Khvitša Kvaratskhelia oli ylimääräistä luksusta, mutta Enrique sai hänetkin istutettua konseptinsa osaksi aivan kuin georgialainen olisi pelannut PSG:ssä jo useamman vuoden.

***

Kaikista kaunein tarina on kuitenkin Ousmane Dembélén tarina.

Barcelona totesi kesällä 2023, että Dembéléstä on saatu, mitä hänestä on saatu. Hänet piti enää vain rahastaa. Se onnistui, kun PSG maksoi ranskalaisesta 50 miljoonaa euroa elokuussa 2023.

Viime kaudella Dembélé etsi vielä kadonnutta loistoaan, mutta tällä kaudella häntä ei ole pysäyttänyt mikään. Dembélé on ollut PSG:n palapelin tärkein pala, joka on pelannut viikosta toiseen häikäiseviä otteluita.

Hän on tehnyt kauden aikana kaikki PSG:n pelit mukaan lukien 33 maalia ja antanut 12 maaliin johtanutta syöttöä. Dembélén maalimäärä on suurempi kuin mitä hän teki maaleja viiden edellisen kauden aikana yhteensä.

Ei ihme, että Dembéléä pidetään yhdessä Mohamed Salahin kanssa vahvimpana ehdokkaan Ballon d’Orin voittajaksi.

PSG on ennen kaikkea kollektiivinen mestarityö Enriquelta, mutta se on myös mestarityö siltä kantilta, mitä pelaajille tapahtuu huippuvalmennuksessa ja mitä hyvä valmentaja saa joukkueesta irti verrattuna huonoon valmentajaan.

PSG ja Enrique ovat tällä Mestarien liigan voitolla todistaneet ennen muuta sen, millainen arvo hyvällä valmennuksella voi parhaimmillaan olla – olipa kyseessä sitten Saltenin rannikkokaistaleella pelaava pohjoisnorjalainen pikkuseura tai Pariisin valoissa Mestarien liigan voittoa juhliva yksi maailman rikkaimmista jalkapalloseuroista.