Puuttuuko suuria satsauksia tehneen Kempeleen selkärangasta sittenkin voittavaa terästä?
Kempeleen olisi pitänyt jyrätä ramman Joensuun yli, mutta ottelusarja on edelleen täysin auki. Pekka Arffman pohtii, miksi.
Monet odottivat Kempeleen repäisevän tiistaina ratkaisevan eron Joensuuhun, mutta toisin kävi. JoMa vei ottelun Mehtimäellä 1-0 (4-2, 2-2) ja tasoitti ottelusarjan 2-2:een. Pekka, monet ovat epäilleet Kempeleen kypsyyttä mitalipeleissä. Puuttuuko heiltä vielä tarvittavaa terästä?
Se on hyvä kysymys ja en rehellisesti tiedä siihen vastausta.
Tiistainakin Kempele pelasi hyvän ja tasaisen ottelun ja voitti esimerkiksi kolmostilanteet 17-12, mutta se ratkaiseva isku ottelun voittamiseksi jäi tekemättä.
Olisi helppo sanoa, että Kempele kaatui Mehtimäellä kotiutuksiin. Kärki kulki hyvin ja varsinkin Tuomas Jussila ja Sami Haapakoski pelasivat erinomaisen ottelun mailassa, mutta sitten alkoivat ongelmat. Jopa yleensä luotettava Antti Korhonen onnistui kuudella kotiutusyrityksellä vain kahdesti, velipoika Matti neljällä yrityksellä kerran ja Ossi Meriläinen kolmella yrityksellä ei kertaakaan.
Nämä puolivälieräottelut ovat olleet Meriläiseltä muutenkin mustat, sillä hän on lyönyt neljässä ottelussa vain yhden juoksun, kun Antti Korhosella on kasassa 10 lyötyä ja Matti Korhosella 8 lyötyä.
Ainoa hyvä puoli asiassa on, että kaikki on edelleen Kempeleen omissa käsissä. Sen ulkopeli toimii riittävällä tasolla ja myös sisällä Kempele tekee riittävästi tilanteita. Nyt vain kysymys kuuluu, miten sen kotiutukset toimivat. Uskon edelleen Korhosen veljeksiin, mutta miten kauan luotto riittää Meriläiseen ja mitä pelinjohtaja Petri Tuuva ylipäätään tekee saadakseen orastavan kotiutusongelman ratkaistua.
Kempele on käyttänyt hyväksi Joensuun loukkaantumisia, mutta he saisivat huoletta hyödyntää vieläkin enemmän Juho Hacklinin eteen jäävää tilaa.
Joensuulla on tällä kaudella mennyt moni suunnitelma uusiksi. Miten he ovat ylipäätään pystyneet roikkumaan Kempeleen kyydissä mukana?
Se on totta, että Joensuulla on ollut paljon takaiskuja. Samuel Tirkkonen pelasi tiistaina vasta ensimmäisen ottelunsa tällä kaudella ja on ymmärrettävää, että hän on kaukana parhaasta iskustaan. Elintärkeän Konsta Piirosen loukkaantuminen tuli todella pahaan aikaan ja joku vammahan myös Elmeri Liedolla on, koska hän pelaa jokerina. Jos Lieto olisi terve, hän olisi ensimmäinen pelaaja, jonka Mikko Huotari valitsisi ulkopelikoosteeseensa. Kaksi erinomaista jokeria on tässä tilanteessa laiha lohtua, kun Liedon tasoisen pelaajan pitäisi kuitenkin pelata ulkona.
Joensuu on joutunut muokkaamaan monta asiaa uusiksi, mutta se on tehnyt myös oikeita ratkaisuja. Esimerkiksi Kasperi Hämäläinen on onnistunut uutena kärkenä hyvin ja kun Huotari halusi tiistaina kakkoskärkeen lisää pelintekovoimaa, hän siirsi rohkeasti Juho Hacklinin ykköskärjen pääpelintekijän paikalta numero seiskaksi.
Jotain tällaista Huotarin on yritettävä ja tiistaina se onnistui – olkoonkin, että lasken Joensuun voiton enemmän Kempeleen heikkojen kotiutusten piikkiin kuin Joensuun ylivertaiseen onnistumiseen.
Ottelusarja on nyt tasalukemissa 2-2. Mihin suuntaan tämä sarja tulee kallistumaan?
Joensuun loukkaantumistilanne huomioiden vaa’an pitäisi kallistua Kempeleelle, mutta kuten tiistaina nähtiin, asiat eivät mene urheilussa aina näin suoraviivaisesti. Siksi tässäkin sarjassa voi käydä lopulta miten tahansa. Monet pitävät Kempelettä varmaan suosikkina, mutta suosikkiasema ei takaa vielä mitään. Ottelut pitää pystyä myös voittamaan ja tiistaina Kempele ei siihen pystynyt, vaikka olikin pelillisesti parempi joukkue.
