Porin Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula pelkää, että koronakriisin päässä voi odottaa jopa se, että Liigasta tulee puoliammattilaissarja. Se olisi seurausta pienistä yleisömääristä, mediaoikeuksien menettämisestä sekä yritysten ja ihmisten rahankäytön vähenemisestä.

Puoliammattilaisuus tarkoittaisi Kerttulan mukaan laskevien henkilöstökulujen myötä valmennusprosessien ja pelaajien tason laskemista, ja seurojen ympärivuotisen toiminnan päättymistä.

”Ehkä sopimuksetkaan eivät olisi enää 12-kuukautisia, vaan 8 tai 9 kuukauden mittaisia. Resurssit eivät antaisi muuhun ehkä myöten. Kun palkanmaksu ei olisi ympärivuotista, pelaajat eivät olisi siten joukkueharjoituksissa, joten omaehtoisen treenin merkitys kasvaisi”, Kerttula ynnää.

Kriisin yksi seuraus voi olla se, että ihmiset tottuvat käyttämään digitaalisten alustojen jakelukanavia ja urheilun seuraaminen vain voimistuu erilaisilla alustoilla.

”Miten päättäjät voivat kääntää tilannetta uusiksi ansaintalogiikoiksi? Tällä hetkellä mediaoikeudet on annettu yhteen pajaan, jolla on jakeluoikeus. Onko se optimaalinen ansaintamalli seuraavien vuosien ja vuosikymmenten ajan? Sitä kannattaa pohtia.”

”Paluuta vanhaan normaaliin ei ole”

Liigan tulevaisuuden suhteen Kerttula on huolissaan selkeän tulevaisuuspelikirjan puuttumisesta.

”Eniten olen huolissani siitä, että johtajamme tuntuvat luottavan vanhan normaalin palaavan entiselleen. En itse usko, että palaa. Ajattelumme tuntuu olevan piinallisen lukkiutunut siihen, että tämä menee ohi, ja sitten taas myydään ravintolapalveluita, mainospintaa ja ottelulippuja. Pitäisi pystyä ajattelemaan eri tavalla. Siksi visiot ja uudet ansaintamallit olisi tärkeää hahmottaa.”

”Viisaus ja vastaukset eivät asu yksissä aivoissa. On mietittävä asioita ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa ja seurattava mihin maailma on menossa ja mietittävä mitä muutos pitää sisällään. Vanhaan tukeutuminen tuntuu huolestuttavalta, koska nykytilanne ei ole käsissämme tämänkään vertaa.”

Kerttulan mielestä tarvittava uudistuminen pitäisi sisällään rohkeita avauksia uusista liiketoimintamalleista, kaupallistamisesta ja muutoksista, joilla jääkiekko voidaan pitää elinvoimaisena koko maassa.

”Siinä kohtaa kyseeseen tulee juniorisarjojen ja kilpasarjojen uudelleenorganisointi. Ylipäätään kannattaa ehkä miettiä, kannattaako olla kovasti hönkimässä ylikansallisiin sarjoihin vai kannattaako kehittää omaa sarjakiekkoa?”

Kerttulan kysymyksen ytimessä on se, tuleeko kasvu sittenkään Suomen rajojen ulkopuolelta. Kerttula pitää mahdollisena, että koronapandemian seurauksena globalisaatio ottaa askeleita lokalisaation suuntaan. Hänen mielestään on mahdollista, että kulutustottumukset saattavat muuttua paikallisen urheilun kuluttamiseen.

”Resursseja, henkistä pääomaa ja rahaa on laitettu paljon esimerkiksi CHL:ään, vaikka vastaavista hankkeista ei ole käteen jäänyt viimeisen 25 vuoden aikana kummoisia tuloksia. On syytä pohtia, onko kansainvälisyys meidän lajissamme kuitenkin maajoukkueen toimintaa.”

”Suljettu sarja on tehnyt lajista pienen piirin asian”

Iso kysymys kilpailukyvyn suhteen on myös se, miten Liiga sitten voisi kilpailla tulevaisuudessa Euroopan haastajia vastaan. Mikä voisi olla esimerkiksi korona-ajan kilpailuetu?

”Meillä on turvallinen maa, jossa suhtaudutaan välittäen ja riittävällä vakavuudella asioihin. Uskon ihmisten arvostavan sitäkin, että palkat maksetaan ajallaan ja perheille on tarjolla turvallinen elämä. Se voi olla entistä isommassa asemassa tulevaisuudessa verrattuna eurojen maksimointiin”, Kerttula miettii.

”On myös muistettava, että moni muu maa ottaa isompaa iskua kuin Suomi. Ruotsin SHL-seurat saattavat tehdä neljä miljoonaa tappiota, ja Saksan kaltaisessa jalkapallomaassa nosteessa ollut jääkiekko saattaa ottaa nyt takapakkia.”

Vaikka käsillä on kriisi, Kerttulasta on ensisijaisen tärkeää, että sen aikana mietitään myös sitä, miten Suomi saadaan pidettyä jääkiekkoilullisesti kansoitettuna. Suomessa on paljon jääkiekon harrastajia alueilla, joissa talvet ovat vielä talvia.

”Jääkiekosta on tulossa suurten kaupunkien laji. Kun sarja on ollut suljettu, laji ei ole ollut elinvoimainen ja toiminta on valunut pienen piirin asiaksi”, Kerttula pohtii.

Siihen asiaan liittyy myös sarjajärjestelmät ja karsintojen palauttaminen, jotta unelma suuremmasta jääkiekkohuomisesta pysyy pienemmilläkin paikkakunnilla hengissä.

Liigan muutos vaatisi kuitenkin nykyisen osakassysteemin valossa siitä, että joku luopuisi eduistaan. Moni on myös skeptinen, että alkuperäinen sarjojen sulkemispäätös näivetti Mestiksen niin heikkoon happeen, että sarjajärjestelmien uusiminen on likimain mahdotonta.

”Äkkiseltään vedotaan nykytilanteeseen, mutta sarjat kyllä järjestyvät kilpailun ja markkinatalouden yhteisvaikutuksesta. Osaaminen laittaa sitten organisaatiot järjestykseen”, Kerttula avaa.

”Liiketoiminta olisi mahdollista avoimemmankin porukan kesken. Se kuitenkin edellyttäisi, että mediaoikeuksien alle otettaisiin vähän suurempi porukka kuin liigaporukka. Siihen voisi kuulua esimerkiksi Joensuu, Rovaniemi, Espoo ja Vantaa. Ei ole lajin etu, että esimerkiksi Espoossa ja Vantaalla tilanne on nykyisenkaltainen.”

”Maksetut pääomat palautettaisiin ja Liiga avattaisiin”

Kerttula kuuluu myös Mestiksen hallitukseen ja näkee, että Jääkiekkoliitto voisi ottaa isompaa vastuuta siitä, että Mestis otettaisiin suuremmin teoin saman sateenvarjon alle.

Mutta miten saataisiin aikaan tilanne, jossa Mestiksen panoksiin voisi jonain päivänä kuulua taas liiganousu?

”Varmaan lähtökohta voisi olla, että maksetut osakepääomat jyvitettäisiin ne maksaneille yhtiöille takaisin ja palataan Liigan osalta osuuskuntamalliin, jonka jälkeen luodaan A- ja B-liiga karsintoineen yhteisten media- ja sponsorikumppanuuksien alle.”

”Edelleen nykyisestä Suomi-sarjasta voisi nousta B-liigaan ja juniorisarjojen kiintiöpaikat voitaisiin purkaa, jotta kasvukeskuksiin voisi syntyä hyviä junioriseuroja U20- ja U18-vaiheeseen tukemaan pelaajamassamme kasvua. Esimerkiksi Ilveksen ja Tapparan takana voisi olla puhdas junioriseura Koovee, jonka edustusjoukkue olisikin U20-SM-sarjajoukkue.”

”Nyt löytyy sankareita keksimään, miksi ei tehdä muutosta, mutta niitä on vähemmän, jotka miettivät, miksipä ei. Samoja syitä on toistettu jo vuosikaudet ennen Jukureiden, Sportin ja KooKoon nousua. Nyt saman toistajia on vain kolme organisaatiota lisää.”

”Jos jollekin seuralle käy huonosti, ei ole mitään turvaverkkoa, mihin tippua. Sitä liigaseurojen kannattaisi nyt miettiä. Jos oma seura lähtee, mihin tipahdetaan?”

Suomi-kiekossa voisi hyvin olla 20 ammattilaisorganisaatiota, mutta mitä tehdään, jos niitä jää jäljelle 10, Kerttula kysyy.

”HIFK, TPS, Kärpät ja Tappara pärjäävät kyllä, mutta eivät nekään kasva hinkkaamalla pelejä toisiaan vastaan.”

Koronasyksy on heijastunut myös pelaajaneuvotteluihin. Aiemmin Suomessa seuraavan kauden Liiga-joukkueet oli valtaosin lyöty lukkoon jo ensimmäisellä maaottelutauolla, kun Ruotsissa, Saksassa ja Venäjällä joukkueet rakennetaan pääosin keväällä.

Kerttula toivoo koronakriisin järkevöittävän pelaajarekrytointien vuosikelloa. Syksyllä käydyt sopimusneuvottelut heijastavat Liigan asemaa pelaajamarkkinoilla.

”Kun Suomi on jäänyt Euroopassa noin kuudennelle sijalle Venäjän, Ruotsin, Sveitsin, Saksan ja jopa Tšekin taakse, on ajateltu, että mitä aikaisemmin ollaan liikkeellä, sen parempia pelaajia saa. Keväälle tosin joutuu usein antamaan ulkomaanpykälän, ja hankinta ei ole joskus lämmittänyt yhtä julkistamistilaisuutta enempää.”

”Jokerit pitäisi saada takaisin”

Yksi ratkottava kysymys on Kerttulan mielestä myös Jokerit. KHL:ään siirtymisen intohimot ovat laantuneet, ja jos Jokerit palaisi Liigaan, se olisi sarjan mielenkiinnolle valtava lisäsykäys.

”Jokerit pitäisi saada takaisin Liigaan, se on ihan selvä asia. On turha jäädä siihen kiinni, että Hjallis Harkimo sen sinne myi. Se on nyt tapahtunut. Nykyään Jokereiden kontribuutio on enää lähinnä seuran junioripuoli, jonka hedelmistä tosin nauttivat muut kuin Jokerit itse. Muuten hyötyihin voi laskea lähinnä yksittäisten ihmisten tuomat verotulot.”

Kerttula ei usko valtion tai mesenaattien lisärahoituksen olevan vastaus liigakiekon haasteisiin.

”Kun osakeyhtiömaailmaan on lähdetty, tulee mukana yrittäjän riski. Jos yhteiskunta voi jotain subventoida, otetaan se vastaan, mutta jos markkinatalouden alttarille on heittäydytty, ei nyt voi alkaa sosialistia näytellä.”

”Kukaan ei ole valinnut tätä tilannetta. Nyt vain on elettävä ja kilpailtava sen mukaisesti.”

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan marraskuun Elmossa.