Suomi hävisi Puolalle harjoitusottelun murheellisesti lukemin 1-5. Kamil Grosickin ensimmäisen puoliajan hattutemppu ratkaisi pelin vahvalle Puolalle.

Vaikka kyseessä oli harjoitusottelu, pystyi siitä lukemaan paljon asioita liittyen Suomen pelaamisen rakenteisiin. Ja kun Suomella oli paljon ykköskategorian poissaoloja, paljasti ottelu Suomen materiaalin rajallisuuttakin.

Lukuisat rakenteelliset ongelmat jättivät varmasti päävalmentaja Markku Kanervan pohtimaan, miten Suomen kannattaa pelaamistaan jalostaa.

Vuoti kauttaultaan

Tärkeä huomio on se, että Suomen normaalisti vahva puolustuspeli vuoti kauttaaltaan – ja nimenomaan rakenteellisella tasolla. Materiaalin rajallisuuden pitäisi tulla esille toteutuksen laadussa, eikä toteutuksen mekanismeissa yrittämisessä. Puolaa vastaan pelaajat eivät oikeastaan tienneet, mitä yrittää, tai sitten yritettiin todella epäloogisia asioita.

Suomen matalassa blokkipuolustamisessa ongelma oli se, että Puoli tuhosi Suomen laitakaistoilta, eikä Suomi pystynyt auttamaan yksinäistä puolustuslinjaa. Suomen kolmen pelaajan keskikenttälinja ei kerennyt puolustamaan leveyttä ja tukemaan wing-backeja. Puolan löyhä ja todella dynaaminen 4-4-2-muoto venyi ja Puola löysi positionaalisia ylivoimia kentän laitakaistoilta.

Kanervan on vakavasti mietittävä, miten vastustajan laitaetenemisiä puolustetaan EM-kisoissa ja tulevissa Kansojen liigan otteluissa. Wales mursi Suomen myös kertaalleen laitakaistalta.

Toinen iso ongelma Suomen puolustusvaiheessa oli prässin puute. Prässi ontui kahdesta syystä. Esimerkiksi vastustajan maalipotkuissa Suomen wing-backit makasivat omassa puolustuslinjassa, jolloin Suomen viiden ylimmän pelaajan piti prässätä Puolan maalivahtia ja kuutta alinta pelaajaa. Näin ollen Puola löysi helposti vapaan edun omaavan ja vapaan pelaajan ja sai puhtaita etenemisiä kohti Suomen kenttäpuoliskoa.

Toinen syy oli se, että viiden ylimmän pelaajan keskinäiset prässin mekanismit olivat sattumanvaraisia. Joni Kauko ja Rasmus Schüller nostivat Puolan keskikenttäpelaajiin, eikä Suomella ollut suunnitelmaa, kuka liikkuu paineistamaan Puolan laitapuolustajia. Kun keskikentän pohja, Thomas Lam makasi liian alhaalla, ei Suomen kolmen pelaajan keskikenttä voinut irrota laitoihin. Sinne ei myöskään pomppinut wing-backit, jotka makasivat alhaalla.

Näin Suomen prässihetket valuivat käsistä nopeasti.

Pahasti hakusessa

Suomen hyökkäyspelistä on vaikeaa sanoa mitään, sillä niin hakusessa kentän täyttäminen ja pelirohkeus olivat. Tämä on pelin vaihe, joka Kanervan päävalmentaja-aikana on ollut eniten hakusessa, eivätkä viimeisimmät maaottelut ole osoittaneet asian kehittyneen. Kanervan on pohdittava tarkasti, miten etenemisen malleja saataisiin pelaajien selkäytimiin.

Suomen hyökkäyspelissä on monia rakenteellisia puutteita, mutta otetaan kiinni yhteen.

Esimerkiksi Suomen keskikenttäpelaajille tuntuu olevan tällä hetkellä epäselvää, kuka liikkuu pelintekoalueella, kuka nostaa ylemmäs ja kuka tarjoaa tuen mihinkin. Näin ollen toppareilla on vaihtoehtoina pelata puolipitkä tai pitkä syöttö kaukana oleville ja ilman keskinäistä synkronointia liikkuville hyökkääjille tai kierrättää palloa topparilta topparille.

Kliseisesti voisi sanoa, että Suomelta puuttuu pallon yläpuolelta liikettä.

Ammattitermein voisi sanoa, että Suomelta puuttuu ajatus siitä, mihin ja miten etu luodaan. Pelaamisesta puuttuu kentän täytön periaatteita, pelaajien välisiä vastaliikkeitä, tukiliikkeitä, liikkeitä linjojen väleihin, kombinaatioita mahdollistavia liikkeitä ja niin edelleen.

Positiivisia signaleeita

Oli ottelussa toki positiivisiakin asioita. Monet niistä liittyivät yksittäisiin pelaajiin. Nikolai Alholla oli pelaamisessaan positiivista aggressiivisuutta ja ajatusta. Hän pyrki jatkuvasti peliä edistäviin ja loogisiin pallollisiin pelitekoihin.

Myös Glen Kamara osoitti pystyvänsä muuttamaan henkilökohtaisella tekemisellä Suomen pelaamista.

Ilmari Niskasesta huokuu intohimo, halu ja intensiteetti. Hän voi nousta tulevina vuosina varteenotettavaksi pelaajaksi Suomen maajoukkueessa, mikäli hänen pelaamisensa monipuolistuu kuljettamisen mallien sekä pelattavaksi liikkumisen mallien kautta. Niskanen väläytti yhtä vahvuuksistaan, eli jalan avaamista sekä laukomista. Niskanen teki todella ansaitun maalin.

Yksi Niskasesta kertova asia oli hänen reaktionsa tehdyn maalin jälkeen. Nopea nyrkin puristus, ja takaisin omalle kenttäpuoliskolle. Pallo peliin. Ja uudestaan kohti vastustajan rangaistusaluetta.

Yksi positiivinen rakenteellinen asia oli Kanervan päätös vaihtaa 4-4-2-muotoon ottelun puoliajalla. Suomi tarvitsi laitakaistojen puolustamiseen selkeyttä ja hyökkäämiseen tutumpia ja selkäytimestä lähteviä pelaamisen malleja.

Puola-ottelu jätti sunnuntaille yksinkertaisen, mutta mielenkiintoisen kysymyksen: miten Suomi aikoo Bulgariaa vastaan pelata? Keskiviikko-ilta jätti pelimalliin liittyen pöydälle enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Markku Kanervalla ja hänen valmennustiimillään on edessä tärkeitä päiviä ja harjoituksia.