Manchester United teki kesän siirtoikkunan viimeisillä metreillä suuren kaappauksen, kun maailman yksi parhaista pelaajista, Cristiano Ronaldo, päätti palata Manchesterin punaiseen paitaan 12 vuoden jälkeen.

Ronaldon ManU-siirtoa voi ajatella kahdella tavalla.

Todennäköisesti Ronaldo haluaa voittaa pokaaleita ja hän näki Manchester Unitedin seurana, jossa tämä voi toteutua – ja vieläpä romanttisella tavalla, Manchester United on juuri se seura, jossa Ronaldo teki vuosina 2003-2009 läpimurtonsa jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen – ja sen eturiviin.

Seitsemän ottelun sähköinen päivä Valioliigassa. Katso Expektin kertoimet otteluihin tästä!

Manchester United on voittanut liigamestaruuden viimeksi vuonna 2013 ja FA Cupin viimeksi vuonna 2016. Mestarien Liigan ManU on voittanut viimeksi vuonna 2008. Tauko merkittävistä pokaaleista on ollut pitkä, kun ajatellaan, millaisilla resursseilla seura on toiminut ja toimii. Ole Gunnar Solskjærin loivasti nousujohteisen prosessin toivotaan viimein johtavan pokaaleihin, kun Ronaldo tuo joukkueeseen voittamisen kulttuuria ja laatua.

Ronaldo-siirtoa voi ajatella kuitenkin myös siirtona, jossa ManU pyrkii löytämään kermavaahdon pelillisen kakkunsa päälle. Ei kovin harkitusti, mutta kuitenkin.

Harkittu hyökkääjähankinta olisi ollut sellainen, josta seura olisi saanut iloa pitkällä jänteellä. Ronaldo on muutaman kauden mittainen täsmäsiirto, kuten oli Edinson Cavani viime kaudella.

Puuttuva tähtipala

Manchester Unitedilla on ollut viime vuosina aivan riittävän hyvä pelaajamateriaali, jotta se olisi voinut jo mennä Manchester Cityn ohi. Mutta, jos haluaa hakea pelipaikkaa, jossa sillä ei ole ollut maailman absoluuttista huippupelaajaa viimeisten vuosien aikana, on ollut hyökkääjän paikka. Siksi se hankki kesken viime kauden Edinson Cavanin Bruno Fernandesin tutkapariksi.

Moneen vuoteen ei ole sellaista tilannetta, että ManU:n ykköshyökkääjä olisi tehnyt yli 20 maalia. Viime kaudella joukkueen maalikuningas oli Valioliigassa kymppipaikan pelaaja Bruno Fernandes.

Nyt alkukaudella, kun Cavani on ollut poissa, on hyökkääjänä pelannut Mason Greenwood. Viime viikolla United loi maaliodotetta Southamptonin vieraana 2,26 maalin verran, mutta jämähti 1-1-tasapeliin.

ManU pelaa 4-2-3-1-muodolla. Tässä muodossa on aivan keskeistä se, että keskushyökkääjä ja kymppipaikan pelaaja tekevät yhteistyötä nopeammin ja tehokkaammin, kuin ajatus. Tällaisia signaaleita näkyi viime kaudella Bruno Fernandesin ja Cavanin yhteistyössä.

Nyt, kun Ronaldo tulee, voi tämä yhteistyö nousta vieläkin tehokkaammalle tasolle. Ronaldo ja Bruno Fernandes ovat joukkuetovereita myös Portugalin maajoukkueesta. Potentiaalia on siihen, että he murtavat vastustajan puolustuksia todella brutaalilla tavalla. Ronaldo on myös loistava pääpelaaja ja Manchester Unitedilla on Luke Shaw keskittämässä hänelle palloja parhaille maalintekoalueille.

Kysymysmerkit

Vaikka Manchester United saa todennäköisesti niin sanotusti tarjoilun pelaamaan, on Ronaldon saapumisessa myös kysymysmerkkejä.

Ensimmäinen on se, miten Solskjær peluttaa Cavania ja Ronaldoa? Jääkö Cavani nyt Ronaldon varamieheksi?

Toinen kysymys on Manchester Unitedin tämänhetkiset mekanismit, joita Ronaldo voi pahimmillaan vain sotkea. Ronaldo on pelaaja, joka on murhaavan tehokas silloin, kun hän panostaa maalintekotoimintaan ja odottaa tarjoilua. Mutta, hän on myös pelaaja, joka voi alkaa surffailla liian isolla säteellä ja neljän ylimmän yhteistyön sekoittaen, jos tähän annetaan mahdollisuus.

ManU on pelannut neljän ylimmän pelaajan osalta niin, että liikkumisessa on paljon dynaamisuutta ja paikanvaihtoa. Bruno Fernandes on voinut liikkua keskustan lisäksi kummalle tahansa laitakaistalle. Paul Pogba on voinut liikkua sisäkaistan lisäksi myös keskelle. Ja niin poispäin.

Jos nämä alueiden vaihdot ovat organisoituja, ne tuottavat pelinopealla tavalla hämmennystä vastustajassa. Mutta, jos nämä asiat tapahtuvat siksi, että Bruno Fernandesista ja Ronaldosta vain tuntuu joinakin hetkinä joltain, niin se voi hidastaa joukkueen pelaamista ratkaisevalla tavalla.

Joka tapauksessa Solskjærilla on nyt käsissään mestarijoukkueen ainekset. Pallonhallintaan on nyt yksinkertaisesti saatava toimiva malli ja oltava jäämättä turhauttaviin tasapeleihin. Muuten voidaan alkaa pohtia hänen seuraajaansa nopeastikin.