Sankarillisesti pelanneelta Norjalta ryöstettiin välieräpaikka kahdella räikeällä tuomiolla
Norjan tie MM-kisoissa päättyi skandaalimaisissa tunnelmissa ottelussa Englantia vastaan. Jukka Rönkä ottaa kantaa ottelun tapahtumiin.
Englanti päätti Norjan upean matkan MM-kisoissa dramaattisessa ottelussa jatkoajan jälkeen maalein 2-1. Jukka, jäikö Norjalle jossiteltavaa?
Jäi ja paljon. Englannin 1-1-tasoitusmaali olisi pitänyt hylätä ja sen lisäksi Norjalta hylättiin 2-1-johtomaali käsittämättömällä tavalla. Jos tämä ei ollut ryöstö, niin mikä sitten.
Englannin avausmaalissa Norjan maalivahdin Ørjan Nylandin antama maalipotku osui kentän yläpuolella olevaan tv-kameran vaijeriin. Pallo muutti selvästi suuntaa ja putosi Elliot Andersonin jalkoihin. Anderson karkasi juoksuun, jatkoi pallon Anthony Gordonille, joka syötti pallon maalin eteen, josta Jude Bellingham iski pallon maaliin.
Sääntöjen mukaan tilanteesta olisi pitänyt tuomita erotuomaripallo. Ainoa asia, joka voi VAR-kopin pelastaa, on, näkyikö tilanne VAR-kameroissa tai pallossa olevassa sensorissa? Jos ei näkynyt, sitten se ei näkynyt. Nyt asian nosti framille tv-yhtiö FOX, jonka kuvissa pallon osuma vaijeriin näkyi.
Norjan hylätyssä 2-1-maalissa 55 minuutin kohdalla Erling Haaland tönäisi juuri ennen Norjan kulmapotkun antamista Andersonin kumoon. Erotuomari Clément Turpin hyväksyi tilanteesta syntyneen maalin, kunnes VAR-koppi pyysi Turpinin ruudulle katsomaan Haalandin tönäisyä.
Turpin katsoi ja hylkäsi maalin, mutta miksi?
On totta, että Haalandilla oli kevyt kontakti Andersoniin, mutta todellisuudessa kysymys oli enemmän Andersonin kaatumisesta kuin siitä, että Haaland olisi kaatanut hänet.
Toinen näkökulma on se, oliko ”kaatamisella” mitään vaikutusta siihen, että tilanteesta syntyi maali. Anderson olisi ollut joka tapauksessa tilanteesta ulkona ja Haalandilla ei ollut mitään osuutta Torbjørn Heggemin sohaisemaan maaliin.
Jalkapallo on luonteeltaan sellainen peli, että vaikka säännöt ovat selvät, sääntöjen tulkinnat eivät ole mustavalkeita. Pelissä syntyy jatkuvasti tilanteita, joissa erotuomari joutuu tulkitsemaan ja punnitsemaan, ylittyikö tilanteessa vihellyksen raja.
Turpin ei nähnyt tilanteessa livenä mitään virhettä ja on hyvä kysymys, näkikö hän ruudultakaan mitään sellaista, jota hän ei olisi nähnyt jo livenä?
Siksi tässä pakostakin herää ajatus, oliko tuomarin kannalta turvallisempaa pelata tilanteessa varman päälle ja hylätä maali, koska kukaan ei voi kiistää, etteikö Haaland olisi tönäissyt Andersonia?
Jos hän ei olisi hylännyt maalia, huuto olisi ollut samalla tavalla valtaisa – ja koska kyseessä oli Englanti, kenties vieläkin valtavampi.
Sen sijaan siitä, että hän muutti VAR-ruudulla käymisensä jälkeen mieltä eikä tuominnut Englannille jatkoajalla 2-1-tilanteessa rankkaria Djed Spencen ”kaatamisesta”, Turpinille pitää nostaa hattua. Se ei tokikaan ratkaissut lopulta mitään, mutta siinä hetkessä päätös vaati kuitenkin tuomarilta kanttia.
Norja pelasi kuitenkin ilmeisen loistavan ottelun?
Aivan erinomaisen. Norja jäädytti peliä ensimmäiseen juomataukoon saakka eikä edes yrittänyt hyökätä.
En olisi yllättynyt, että tässä oli se taka-ajatus, että koska Norjan penkkiä ei voi verrata Englannin penkkiin, päävalmentaja Ståle Solbakken halusi säästää pelaajia, jotta he jaksaisivat pelata paahtavassa helteessä ja hurjassa kosteudessa.
Kun Norja tuli ensimmäiseltä juomatauolta, se nosti kierroksia, otti pelin hallintaan ja siirtyi melkein saman tien 1-0-johtoon. Vaikka Andreas Schjelderupin maali oli henkeäsalpaavan upea, tekisi mieli väittää, että hän yritti keskittää, mutta pallo menikin onnekkaasti takayläkulmasta tolpan kautta sisälle.
Norja oli pelillisesti parempi joukkue toisella jaksolla. Tilannetta helpotti osaltaan se, että Englanti joutui tauolla vaihtamaan Declan Ricen, jonka pelaaminen ennen ottelua oli epävarmaa Ricen loukkaantumistilanteen vuoksi. Rice on Englannin tärkein pelin kontrolloija ja varsinkin pallottomassa vaiheessa hänen merkityksensä on korvaamaton.
Kaikki kunnia kuitenkin Norjalle todella vahvasta esityksestä toisella puoliajalla. Jos oikeus olisi toteutunut, heidän olisi kuulunut mennä toisella jaksolla 2-1-johtoon ja kuka tietää, vaikka se olisi riittänyt ottelussa jopa voittoon.
Mitä pidemmälle peli meni, joukkueiden materiaalien ero alkoi näkyä. Vaikka Englanti menetti Ricen, se pystyi heittämään penkiltä toisella jaksolla tuoreina pelaajina Bukayo Sakan, Eberechi Ezen, Reece Jamesin, Morgan Rogersin ja Spencen kaltaisia pelaajia.
Norjan ainoa edes samassa maisemassa oleva ässä penkiltä oli Antonio Nusa, mutta hän on valtaisasta potentiaalista huolimatta edelleen pelaajana raakile.
Lopulta materiaalinen ero maksoi Norjalle ottelun. Vaikka Ørjan Nyland on pelannut loistavan turnauksen, hän on kuitenkin maalivahtina kolmoskoria.
Oli sääli, että kaikkien hienojen otteluiden jälkeen Nylandille sattui jatkoajalla paha kämmi tilanteessa, jonka seuraukset olivat lopulta tuhoisat. Tilanteen julmuutta lisää se, että Nyland on jo 35-vuotias ja tämä voi jäädä hänen viimeiseksi muistokseen Norjan maajoukkueessa. Ei ihme, että Nyland oli liikuttunut pelin jälkeen.
Täytyy myös ihmetellä, miksi Solbakken otti jatkoajan tauolla vaihtoon Haalandin? Oliko Haaland oikeasti loppu, oliko hänellä joku vamma vai halusiko hän itse päästä vaihtoon?
Ulospäin tilanne näytti kuitenkin hurjalta: kun Norja tarvitsee kisoja jatkaakseen maalin, se ottaa silloin pois maailman tämän hetken parhaan maalintekijän.
Haaland jäi toki ottelussa Englannin ja ennen kaikkea Norjan peliä mestarillisesti pyörittäneen Martin Ødegaardin varjoon, mutta silti.
Mitä sanot Englannista?
Englanti ei vieläkään vakuuttanut, mutta sillä on kaksi ylivertaista asetta.
Ensimmäinen on Bellingham. Monet arvostelivat Bellinghamia ennen kisoja ja vaativat Rogersin nostamista häntä ennen kymppipaikalle. Tämä turnaus on kuitenkin osoittanut, millainen pelaaja Bellingham on.
Hän ratkaisi kahdella maalillaan jo neljännesvälieräottelun Meksikoa vastaan ja hän iski taas kaksi maalia Norjan verkkoon. Varsinkin 1-0-osuma Norjaa vastaan oli Bellinghamilta hieno taidonnäyte.
Bellinghamin merkitystä korostaa se, että vaikka Harry Kane on tehnyt näissä kisoissa kuusi maalia, ikävuodet ovat alkaneet juosta Kanea kiinni. Ilman Bellinghamia Englannin kisat olisivat jo päättyneet – mahdollisesti jo Meksiko-ottelussa.
Toinen iso valttikortti on päävalmentaja Thomas Tuchel. Hän mestaroi Meksiko-ottelussa kuuluisan neljän vaiheen taktiikan, joka aiheutti Meksikolle ensimmäisen tappion 13 vuoteen Aztecalla.
Norjaa vastaan Tuchel sekoitti pakkaa vaihtamalla vaihtojen myötä pelaajien pelipaikkoja hakiessaan väylää voittoon.
Hän otti Ricen tultua vaihtoon Ezen kymppiin ja pudotti Bellinghamin alemmaksi, mutta halusi hyvin pian Bellinghamin takaisin ylemmäksi kymppiin. Tämän muutoksen hän toteutti ottamalla Gordonin vaihtoon, laittamalla Jamesin keskikentälle ja siirtämällä Ezen laidalle Gordonin paikalle.
Kun James oli vaikeuksissa keskikentällä, Tuchel pudotti Jamesin oikeaksi pakiksi ja otti Rogersin kentälle – ei kuitenkaan kympiksi, vaan Bellinghamin alapuolelle.
Ja mitä tapahtui? Rogers laukoi pallon, jonka Nyland kämmäsi eteensä ja ylhäällä ollut Bellingham pisti pallon sisälle.
Tätä on Tuchel parhaimmillaan.
Englannin unelma elää edelleen. Nyt tärkeintä sen kannalta on, mikä on Ricen ja Sakan pelikunto. Ricelle ei ole korvaajaa ja Noni Madueke on kalpea varjo täydessä pelikunnossa olevasta Sakasta. Saka ei ole vielä täydessä iskussa, mutta toisen jakson loppu ja jatkoaika antoivat viitteitä siitä, mitä Saka voi parhaimmillaan tuoda joukkueeseen.
Ei kaikista vakuuttavin, näyttävin ja puhtain voitto Englannille, mutta historia muistaa vain tuloksen – ja sen Englanti tänään otti.
