Senegal voitti ensimmäisen kerran historiansa aikana Afrikan mestaruuden kaadettuaan finaalissa Egyptin rangaistuspotkukisan jälkeen. Jukka, voittiko turnauksen paras joukkue?

Tämän vuoden Afrikan maiden mestaruusturnaus ei ollut kaikista klassisin ja tasokkain turnaus, mutta Senegal oli kisojen paras joukkue. Se hallitsi myös finaalia normaalin peliajan viimeistä varttia lukuun ottamatta. Kaiken lisäksi Sadio Mané epäonnistui rankkarissa heti ottelun alussa. Maali olisi varmasti muuttanut ottelun käsikirjoitusta. Ottelun voimasuhteille oli kuvaavaa, että ottelun paras pelaaja oli Egyptin maalivahti Gabaski, joka teki useita erinomaisia torjuntoja.

Kaikki kunnia myös Egyptille. Se selvitti tiensä finaaliin kahden rangaistuspotkukisan ja yhden jatkoaikavoiton kautta ja venytti nytkin ratkaisun rankkareille. Eikä se kaukana ollut, että Egyptikin olisi voinut nytkin onnistua vaarallisissa vastaiskuissaan. Hieman tietenkin ihmetyttää se, että Mohamed Salah oli nimetty vasta viidenneksi rangaistuspotkun laukojaksi, ja nyt hän ei päässyt lainkaan laukomaan rankkariaan, kun finaali oli ratkennut jo sitä ennen. Mutta tämähän on sellainen filosofinen valinta, johon ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Joskus se toimii, joskus ei – ja nyt se ei toiminut.

Kuinka hyvä tämän Senegalin mestarijoukkue on maailmanlaajuisessa mittakaavassa?

Jalkapallossa on puhuttu pitkään Afrikan maiden nousemisesta maailman johtavien jalkapallomaiden eliittiin. Maajoukkuetasolla lopullinen läpimurto on kuitenkin tekemättä aivan korkeimmalle huipulle. Yksikään Afrikan maa ei ole pelannut vielä MM-kisojen välierissä ja puolivälierissäkin on afrikkalainen maa vain kolmesti. Vuoden 2018 MM-kisoissa yksikään viidestä Afrikan maasta ei päässyt alkulohkoista jatkoon – eivät myöskään nyt finaalissa pelanneet Senegal tai Egypti.

Tietenkin jokainen turnaus on oma turnauksensa, mutta tuolla tasolla tämäkin Senegalin mestarijoukkue on. Nyt sillä on toki sellainen este matkassa, että se kohtaa Afrikan MM-karsintojen kolmannella kierroksella kaksiosaisessa karsintaottelussa juuri Egyptin ja vain otteluparin pääsee MM-kisoihin. Näin ollen jompikumpi näistä joukkueista jää jo Afrikan karsinnoissa MM-koneesta.  Mutta menipä näistä maista kumpi tahansa kisoihin, en odottaisi mitään suurta juhlaa Qatarissa.

Mikä Afrikan maiden lopullisessa läpimurrossa mättää?

Siinä on monta tekijää, mutta näkisin asiassa muutaman isomman tekijän.

Ensimmäinen on eräänlainen illuusio. Afrikasta tulee tänä päivän Mohamed Salahin, Sadio Manén, Kalidou Koulibalyn, Riyad Mahrezin ja Edouard Mendyn kaltaisia ehdottoman ykköskategorian jalkapalloilijoita, mikä on antanut hieman vääränlaisen kuvan afrikkalaisen jalkapallon tasosta. Esimerkiksi nyt finaalissa pelanneessa Egyptin joukkueessa kaikki pelaajat viittä pelaajaa lukuun ottamatta pelaavat Egyptin Valioliigassa – ja näistäkin viidestä pelaajista yksi pelaa Saudi-Arabiassa.

Kaikki kunnia Egyptin omalle sarjalle, mutta kuinka vakavasti otettavasta MM-kisojen mitaliehdokkaasta me puhuisimme, jos esimerkiksi Espanjan tai Saksan maajoukkueesta suurin osa pelaajista pelaisi Egyptin sarjassa. Sama koskee valtaosaa Afrikan maita. Monista maista tulee yksittäisiä huippupelaajia, mutta taso ei yksinkertaisesti ole vielä riittävän laaja.

Toinen iso kysymys on se, että maajoukkueetkin ovat joukkueita. Ne eivät ole vain yksittäisistä pelaajista koottuja ryhmiä, vaan joukkueita, jotka ovat kasvaneet yhteen nuorten maajoukkueista lähtien – yleensä vielä huippulahjakkaan sukupolven ympärille. Afrikassa samanlaista kasvamisen ja rakentumisen kulttuuria ei ole.

Afrikka on muutenkin jalkapalloilullisessa mielessä vielä nuori mantere. Sieltä puuttuu samanlainen organisoitu toiminta ja järjestelmällisyys kuin Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Kysymys ei ole vain juniorituotannosta, pelaajaputkista tai nuorten maajoukkuetoiminnasta, vaan koko järjestelmästä – alkaen eri maiden katto-organisaatioista ja seuroista. Toki Afrikassakin tehdään yksittäisissä maissa ja yksittäisissä seuroissa ja akatemioissa erinomaista työtä, mutta koko himmeli on vasta rakentumassa ja kehittymässä.

Tämä on tunnistettu myös Afrikassa ja siksi jalkapalloviranomaiset ovat perustamassa Afrikkaan Mestarien liigan mallista Superliigaa afrikkalaisille seurajoukkueille, joko ensi syksynä tai ensi vuonna. Superliigassa ei olisi kysymys vain uudenlaisesta kilpailusta tai uudenlaisista tuotteesta, vaan sen avulla pyrittäisiin luomaa laajemmatkin standardit afrikkalaisille huippuseuroille. Näihin standardeihin kuuluisivat olosuhteiden lisäksi vaatimus akatemiatoiminnasta ja naisjoukkuetoiminnasta.

Uskon, että vain tätä kautta Afrikasta voi oikeasti tulla sellaisia maajoukkueita, jotka voisivat taistella joku päivä aidosti maailmanmestaruudesta. On saatava ensin arjen toiminta ja struktuuri sellaiselle tasolle kuin se on Euroopassa ja Etelä-Amerikassa ja vasta sen jälkeen voidaan alkaa puhua Euroopan maiden tasoisesta menestyksestä. Edessä on siis pitkä ja vielä monien MM-kisojen mittainen matka. Itse asiassa tuo matka on vain kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana eurooppalaisessa jalkapallossa tapahtuneen jättiläismäisen toiminnallisen evoluution seurauksena.

Afrikan maiden on sanottu olevan myös taktisessa mielessä jäljessä maailman huippumaista. Oletko samaa mieltä?

Sekin on osa tätä isoa toiminnallista ja kulttuurillista ongelmaa.  Jokainen ymmärtää, että jos toisella puolella aitaa käytössä on jättiläismäiset taloudelliset, tieteelliset ja valmennukselliset resurssit ja toisella puolella aitaa toimintaa organisoidaan ja avainhenkilöitä valmentajista lähtien rekrytoidaan paikallispoliittisilla perusteilla, kumpi siinä taistelussa on vahvempi.

Siksi kysymys ei ole vain jostain paperille piirretyistä organisaatiomalleista. Ne voidaan tehdä yhtenä iltana, mutta koko toiminnan, kulttuurin ja ajattelutavan muuttaminen vie valtavasti aikaa.

Mutta ei pilata nyt Senegalin iloa. Senegal ja Egypti tarjosivat sunnuntai-illan päätteeksi hienon viihteellisen herkkupalan. Maailman parasta jalkapalloa se ei ollut, kaukana siitä, mutta olihan se taas yksi hieno ilta lukuisten muiden hienojen iltojen joukossa.