Sisäpeliin on tullut viheliäinen oppi, jonka noudattaminen tuntuu olevan juoksua tärkeämpää
Pesäpallo on kehittynyt pelinä koko ajan, mutta onko kaikki kehitys ollut pelkästään positiivista? Lyhyt vastaus: ei ole.
Pesäpallokaudessa on lukematon määrä mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin uusi kausi antaa vastauksia.
Yksi kiehtovimmista pelillisistä kysymyksistä on, mihin suuntaan kakkosten eli ykkösvaihdon purkamisesta päävastuun kantavien pelaajien käyttö kehittyy – vai kehittyykö mihinkään?
Jokaisella voi olla oma mielipiteensä, kuka on sisäpelin tärkein pelaaja, mutta olipa kukin mitä mieltä tahansa, kakkosen merkitystä yhtenä sisäpelin avainpelaajana ei voi aliarvioida.
***
Pesäpallon historia tuntee lukuisia loistavia kakkosia, jotka ovat olleet joukkueensa tähtipelaajia ja heistä useat ovat voittaneet myös urallaan kärkilyöntitilaston.
Asko Laine voitti kakkosena kärkilyöntitilaston peräti kolmesti. Laineen lisäksi kakkosina pelanneista pelaajista kärkilyöntitilaston ovat voittaneet muun muassa Tommi Murto, Marko Honkola, Teemu Haataja, Henri Puputti, Sami Haapakoski, Tuomas Jussila ja Juha Puhtimäki.
Vuonna 1982 kärkilyöntitilaston voittanut Kankaanpään Mailan Pekka Itävalo oli mielenkiintoinen tapaus. Hän käytti ykkösvaihdossa käytännössä vain kolmea lyöntiä – ykkösrajanäppiä, hieman laiskaa kolmosrajapomppua ja kolmoskopparin eteen lyötyä pystyviistomailalyöntiä. Itävalo hallitsi lyöntinsä niin hyvin, että löi 22 sarjaottelussa 171 kärkilyöntiä.
Vuonna 2002 kärkilyöntitilaston 202 kärkilyönnillä voittanut Teemu Haataja oli prototyyppi kakkosina pelanneista erikoisosaajista. Hän löi vasemmalta ja pystyi lyömään pomppua molempiin rajoihin.
Haatajan kanssa samaan aikaan pelannut Janne Monni oli lyhyiden lyöntien taikurimainen osaaja, jonka tehokkain ase oli vasemmalta lyöty kakkosrajanäppi.
Nykyään ykkösvaihdon purkamisessa käytetään aiempien bravuurilyöntien lisäksi linjoja puhkovia kovia maalyöntejä, rajaleikkureita ja rajalyöntejä. Tyypillinen tämän päivän esimerkki monipuolisesta kakkosesta, jolla on myös vahva läpilyöntipelote, on Mikko Kanala.
Kuuluisia pomppukakkosia 2010-luvulla olivat Henri Puputti, Sami Haapakoski ja Juha Puhtimäki. Onni Määttä ja Jere Vikström ovat viime vuosien tunnetuimmat pomppukakkoset. Myös Kanala käyttää ykkösvaihdon purkamisessa paljon pomppua.
***
Kakkosten merkitys on näkynyt myös viime vuosien mestarijoukkueissa.
Tuomas Jussila oli monipuolinen ja täysin pitelemätön ykkösvaihdon purkaja Joensuun vuosien 2018 ja 2019 mestarijoukkueissa.
Mailataituri Joni Rytkönen oli keskeinen pala Sotkamon mestarijoukkuetta vuonna 2020 ja Mansen vuoden 2022 mestaruuden kulmakivipelaajia oli Juuso Myllyniemi, joka hallitsi pienet taitolyönnit ja kovat lyönnit, ja jolla oli läpilyönnin uhka jo ykkösvaihdossa.
Vuoden 2022 Vimpelin mestarijoukkueessa nähtiin uudenlainen kakkonen, kun Aleksi Lassila purki ykkösvaihtoa viivästetyllä lähdöllä.
Sotkamon vuosien 2023 ja 2024 mestarijoukkueissa palattiin pekkaitävalomaiseen kakkoseen, Jere Vikströmiin, jonka pääaseet olivat pomppu, pienet taitolyönnit ja viistomaila.
Viime kesänä mestarijoukkue Mansen peli yski pitkään, kunnes Manse kaivoi kakkoseksi Simo Vainikaisen.
***
Kakkosten merkitys ja heidän roolinsa tärkeys pesäpallossa on kasvanut koko ajan. Samalla myös paineet kakkosia kohtaan ovat nousseet.
Kakkosten roolia korostaa se, että ykkösvaihdon purkaminen on tänä päivänä selvästi vaikeampaa kuin kakkosvaihdon purkaminen.
Ykkösvaihdossa on vaikeampi kärkkyä, minkä seurauksena juoksumatka ykköseltä kakkoselta on käytännössä pidempi kuin kakkosvaihdossa, jossa pidemmän heittomatkan ansiosta voidaan huoletta kärkkyä kauempana.
Ykkösvaihdon vaikeus verrattuna kakkosvaihtoon ei ole vain silmässä oleva asia. Se näkyy selvästi myös kärkilyöntien onnistumisprosenteissa, jotka ovat kauttaaltaan heikommat kuin kakkosvaihdossa.
Ykkösvaihdon vaikeus ja sitä kautta sen purkamisen tärkeys on noussut pelin kehittymisen seurauksena.
Jatkuvasti lisääntynyt pelin ja vastustajien analysointi on johtanut siihen, että ykkösvaihdossa etukenttä, kolmosraja ja ylipäätään kolmospuoli täytetään tänä päivänä useamman pelaajan voimin.
Nämä ulkopelaajat ovat yleensä joukkueen heittovoimaisimmat ja varmimmat pelaajat ykkösvaihdon purkamisessa käytettyjen lyöntien torjujina ja niistä polttamisessa.
Myös syöttölinjan madaltuminen on vaikeuttanut entisestään ykkösvaihdon purkamista.
***
Ulkokenttien kehittyminen ja ykkösvaihdon purkamisen vaikeutuminen on vaikuttanut sisäpelin peluuttamiseen ja siihen, mitä ominaisuuksia ykkösvaihdon purkamisesta päävastuun kantavilta kakkosilta vaaditaan.
Kakkosten on aiemminkin pitänyt olla nopeita, mutta nyt kakkoseksi pyritään löytämään ultranopeita etenijöitä. Useissa joukkueissa on painotettu jopa enemmän kakkosen jalkanopeutta kuin lyöntitaitoa.
Ykkösvaihdon vaikeutuminen näkyy myös siinä, miten sisäpeliä tänä päivänä peluutetaan. Kehitys on ollut ristiriitainen ja pelin viihdyttävyyden kannalta negatiivinen.
Kehitys on näkynyt voimakkaimmin ykköskärkien peluuttamisessa, joka on muuttunut useimmissa seuroissa araksi ja varovaiseksi. Juuri tässä on se kehityksen nurinkurisuus.
Hyvä ykköskärki on jokaiselle joukkueelle huippupesäpallossa elinehto. Siksi lyöntijärjestyksen alkupäähän numeroihin 4-5 saakka ladataan joukkueen parhaat omien rooliensa pelaajat.
Se on loogista, mutta sitten siirrytään alueelle, josta olisi syytä pesäpallossa keskustella syvemmin.
Tällä hetkellä valtavirtana on lyöntijärjestyksen vieminen jokaisessa vuoroparissa loppuun asti. Ajatuksen takana on se, että vuoroparit päästäisiin aloittamaan aina ykköskärjestä.
Pyrkimys on toki ymmärrettävä, mutta oppi on saanut nykypesäpallossa liian suuren painoarvon. Välillä tuntuu, että lyöntijärjestyksen vieminen vuoroparissa loppuun asti on tärkeämpää kuin juoksun saaminen.
Tällainen peluuttaminen tarkoittaa käytännön tasolla sitä, että ykköskärjen osaamista ja vahvuutta ei edes yritetä maksimoida, vaan siitä luovutaan – liian helposti.
***
Suurin paine nykyvaltavirran mukaisessa peluuttamisessa kohdistuu herkästi kakkoseen. Hänen on onnistuttava omassa roolissaan ja saatava tilanne päälle.
Jos kolmosen tullessa lyömään taululla on yksikin palo ja korkeintaan etenijä ykkösellä, useimmat pelinjohtajat painavat siinä kohti jarrua. Kolmonen saa yrittää kenties kerran vapaata lyöntiä ja kerran läpilyöntiä tai merkattua lyöntiä, joista ei saa missään oloissa tulla paloa.
Jos tilannetta ei ole saatu vieläkään päälle, pallo nostetaan silloin yleensä taivaalla ja samalla hypätään nelosen ja viitosen yli.
Näin esimerkiksi Manse pelasi sisäpeliään viime kauden alussa, jolloin sen sisäpeli ei ollut vielä jengoillaan.
Peluuttamisessa oli toki oma logiikkansa, mutta sellaisessa peluuttamisessa kolmoselta syötiin osa tehoista pois ja sen jälkeen hypättiin kahden tärkeimmän numerolla lyövän kotiuttajan, Antti Korhosen ja Henri Puputin, yli.
On ymmärrettävää, että joukkueet pyrkivät pelaamaan myös kakkoskärjillään ja niistäkin löytyy tänä päivänä nopeita pelaajia, mutta todellisuudessa kysymys on vastuun siirtämisestä joukkueen parhailta pelaajilta kakkoskärjen pelaajille.
Jotkut joukkueet ovat lyhentäneet ykköskärkeään siten, että kakkoskärki alkaa viitosesta tai jopa jo nelosesta. Sekin on parempi ratkaisu kuin Antti Korhosen ja Henri Puputin tasoisten pelaajien yli hyppääminen.
***
Onko tällainen nykyään vallalla oleva varovainen ja arka sisäpelin peluuttaminen järkevää vai tyhmää, synnyttääkö se suuria persoonia vai harmaita virkamiespelaajia – ja mikä tärkeintä: onko tällainen pesäpallo katsojien kannalta sellaista pesäpalloa, jota tullaan katsomaan ja josta ollaan valmiit maksamaan?
Lienee tarpeetonta vastata kysymykseen.
Onneksi tällainen varovainen ja vastuuta siirtävä sisäpelin peluuttaminen voi jäädä ohi meneväksi ilmiöksi.
Esimerkiksi Kitee ei katkaise lyöntijärjestystään siinä kohtaa, jos kolme ensimmäistä pelaajaa eivät ole saaneet tilannetta tai vaikka alla olisi palo tai jopa kaksi, vaan lähtee pelaamaan Samu-Kalle Varosella ja Juho Keinäsellä.
Kumpikaan heistä ei ole huippuetenijä, mutta Kiteen pelinjohtaja Sami Partanen pelaa silti parhailla mailamiehillään eikä hyppää heidän ylitseen.
Toivottavasti tämä logiikka on sisäpelin tulevaisuutta varovaisen ja kyyristelevän sisäpelin sijasta.
On myös hyvä kysymys, miten pelaajat itse mieltävät oman roolinsa ja vastuunsa. Haluavatko esimerkiksi Hannes Pekkisen, Elias Pitkäsen, Aleksi Lassilan, Elmeri Anttilan, Tuomas Jussilan ja Onni Määtän tasoiset pelaajat, että heillä pelataan vai heillä jarrutellaan?
Kakkoset seuroittain
Mitä TalviSuper on kertonut miesten Superin tulevan kauden kakkosista?
Manse
Todennäköisin kakkonen kesällä Simo Vainikainen, ykköshaastajana Tino Heikkilä. Vaihtoehtoina aina myös vanha konna Juuso Myllyniemi sekä Kempeleessä kakkosena pelannut uusi hankinta Perttu Olli.
Sotkamo
Sotkamo on rakentamassa ykköskärjen uudelleen. Päävastuun kakkosena ottaa Kalle Kuosmanen riippumatta siitä, pelaako hän numerolla 1 tai 2. Jere Vikström aloittanee kauden kakkoskärjessä, mutta syksyn kuumissa peleissä tilanne voi muuttua.
Kouvola
Eemeli Laine todennäköisin kakkonen. Jos Patrik Vartama saataisiin laukalta, hän olisi loistava ja nopea vasurikakkonen. Vaihtoehtona myös nuori Perttu Kenttäaho.
Vimpeli
Mikko Kanalalla kakkonen ommeltu hihaan.
Joensuu
Konsta Piironen kärsi viime kaudella loukkaantumisista ja pelasi kakkoskärjessä. Jos hän on terve, Piironen palaa kakkoseksi. Toinen vaihtoehto Konsta Kettunen.
Kitee
Tilannetta sotkee se, ettei Sulo-Veikko Varonen ole pelannut vielä yhtään ottelua TalviSuperissa ja Anttoni Jakobsson on kärsinyt myös loukkaantumisista. Varonen oli viime kaudella ykkönen ja Jakobsson kakkonen, mutta järjestys voi kesällä muuttua myös toisinpäin. Pomppuvaihtaja Aku Kettunen myös vaihtoehto.
Kempele
Kesän ratkaisut paketissa. Olli Heikkala kakkonen. Haastajat harvassa.
Hyvinkää
Tahkossa on selvästi tehty päätös Teemu Nurmion siirtämisestä kakkoseksi. Kesä näyttää, onko ratkaisu onnistunut ja pysyvä.
Pattijoki
Konsta Launonen ottamassa vahvan otteen paikasta kakkosena. Topi Still myös vaihtoehto – ja jos hätä tulee, Onni Määttä voidaan siirtää kakkoseksi milloin tahansa.
Alajärvi
Elmeri Koivusalmi automaattinen valinta kakkoseksi.
Imatra
Sotkamosta lainattu Vertti Veittikoski uusitun kärjen kakkonen. Toinen vaihtoehto Ari Lankinen.
Koskenkorva
Miska Mäkiviita pelaa numerolla yksi, mutta hänen eteensä heitetään erinomainen etenijäjokeri Justus Teppo, jolloin Mäkiviidan päätehtävä on purkaa ”kakkosena” ykkösvaihtoa. Tony Latvala toinen vaihtoehto ”kakkoseksi”.
