Manse ja Sotkamo raivasivat tiensä miesten Superin loppuotteluun, kun Manse kaatoi neljännessä välieräottelussa Kouvolan 2-0 (5-1, 2-0) ja Sotkamo Vimpelin 1-0 (2-2, 0-0, 0-0, 2-0). Pekka, mikä ihme hyydytti runkosarjan voittajan Kouvolan tässä ottelusarjassa?

Tässä pätee se, mitä olen sanonut jo aiemmin: Kouvola luotti siihen, että sille riittää sen tasoinen tekeminen, joka toi sille runkosarjan voiton – kun taas Manse oli selvästi paremmin valmistautunut niin tähän ottelusarjaan kuin ylipäätää syksyn ratkaisupeleihin.

Manse on vaihtanut kahdella tärkeällä pelipaikalla pelaajaa pudottamalla Elmeri Liedon ja Valtteri Hämäläisen pelaavasta kokoonpanosta ja tuomalla heidän tilalleen nuoret lupaukset Kaapo Mäkelän ja Matias Paanasen. Ratkaisun kovuutta lisää se, että kummatkin ratkaisut on tehty ulkopelin ehdoilla, sillä Mäkelän ja Paanasen rooli sisäpelissä on vielä marginaalinen.

Sen lisäksi Mansessa on selvästi mietitty, miten näitä pelejä pitää pelata, miten pitää pelata Kouvolaa vastaan ja millä asenteella ja otteella pudotuspeleissä on pelattava.

Varmasti tehtävää on helpottanut se, että Jani Komulainen on kokenut ja sotkamolaisen voittamisen kulttuurin terästämä pelinjohtaja ja joukkueessa on Henri Puputin, Perttu Ruuskan, Aapo Komulaisen ja Juuso Myllyniemen kaltaisia kylmäpäisiä ja näissä karkeloissa kokeneita pelaajia.

Manse on tässä neljännessä ottelussa selvästi parempi joukkue kentällä ja sitä se oli myös tässä ottelusarjassa. Sen ulkopeli oli rautaa, ykköskärki teki hyvin tilanteita ja juoksuja lyötiin niin tänään kuin tässä ottelusarjassa hyvillä kumuroilla väliin.

Kouvolan ulkopeli ei ollut tässä ottelusarjassa ongelma, mutta sisäpeli oli. Ykköskärjen pelaamista ei saatu raiteilleen ja eikä kotiutuksetkaan pelanneet odotetulla tavalla. Jos kumpikaan lyöjäjokeri, Patrik Wahlsten tai Teemu Nikkanen ei lyö ottelussa yhtään juoksua – kuten tänään tapahtui –, on selvää, että silloin Kouvola on ongelmissa.

Totta kai monia Kouvolan ratkaisuja voidaan kyseenalaistaa, mutta todennäköisesti pelinjohtaja Petri Tuuva halusi runkosarjan aikana testata erilaisia lyöntijärjestyksiä ykköskärjessä nähdäkseen, mitkä niistä toimivat ja mitkä eivät.

Nyt se päävaihtoehdoksi suunniteltu lyöntijärjestys ei toiminut. Tuuva reagoi tässä neljännessä ottelussa ongelmaan, mutta liian myöhään. Kouvola tuli tänään Tampereelle henkisesti alistuneena eikä se pystynyt enää edes haastamaan itsevarmaa Mansea.

Miltä Sotkamon marssi Vimpelin yli loppuotteluun näytti?

Pelin henki oli tänään se, että Sotkamo suorastaan tarjosi voittoa Vimpelille.

Vimpeli pääsi toisen jakson lopussa viimeiseen sisävuoroon 0-0-tilanteessa ja se sai palottoman ajon, mutta se mureni palasiksi. Samoin Supervuorossa se pääse taas hyökkäämään tasoittavalle 0-0-tilanteessa, mutta myös Supervuoro oli ponnetonta puskemista.

Vimpeli teki tänään hyvin tilanteita. Se sai peräti 17 kolmostilannetta, mutta löi niistä vain yhden juoksun, koska Vimpelin ensimmäinen päivän kahdesta juoksusta tuli kahdella väärällä.

17 kolmostilannetta ja yksi lyöty juoksu. Se ei jätä paljon selittelyille sijaa. Jukka-Pekka Vainionpää onnistui kerran seitsemällä yrityksellä, mutta kukaan muu ei kertaakaan.

Vaikka Sotkamo voitti ottelun, tämän päivän esitys ei ollut parasta Sotkamoa. Ulkokenttä kesti erinomaisesti Vimpelin kotiutusyritykset. Avausjaksolla myös kärki kulki loistavasti, mutta kotiutukset sakkasivat pahoin.

Tänään nähtiin jälleen se, miten ohuella pohjalla Sotkamon kotiutukset ovat, jos Roope Korhosen ase lyö tyhjää, kuten tänään se teki.

Avausjakson lopulla nähtiin erikoinen tilanne, kun jakso tuomittiin ensin Sotkamon voitoksi 3-2, mutta tauon aikana Sotkamon voittojuoksu tuomittiin laittomaksi lyönniksi lyöjän tangenttivirheen vuoksi. Mitä sanot?

Pesäpallossa ja muissa pallopeleissä tuomareille tulee virheitä, se kuuluu urheiluun. Sitä on kuitenkin mahdoton ymmärtää, miksi päätuomari Ari Mustonen ei tarkistanut kiistanalaista tilannetta saman tien videolta, vaan piti härkäpäisesti kiinni omasta tuomiostaan.

Lopulta oikeus toki voitti, mutta kyllähän tämä oli tarpeeton tahra ottelussa. Ainoa positiivinen puoli asiassa on, että tästä saadaan uutta huippumateriaalia tuleville tuomaripäiville, jotta jatkossa tuon luokan virheitä ei enää tapahtuisi.

Loppuottelussa kohtaavat jälleen Sotkamo ja Manse. Mistä asetelmista finaalisarjaan lähdetään näiden välieräsarjojen ja puolivälierien perusteella?

Yleinen pesäpallopuhe tuntuu pitävän Sotkamon mestaruutta kohtalaisen varmana, mutta Sotkamon mestariksi julistamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Itse asiassa vaaka on mieluummin kallellaan Manselle.

Molempien finaalijoukkueiden ulkopeli on huippuluokkaa ja vaikka Komulainen onkin hurjassa vireessä, Miika Keski-Petäjä oli välierissä yllättävän hankala pala Vimpelille. Ulkopelin suhteen puntit ovat tasavahvat.

Sisäpeli kallistaa kuitenkin vaa’an Manselle. Suurin ero tulee kotiutusosaston leveyden kautta. Ruuska on äitynyt kotiuttajana hurjaan vetoon, Antti Korhonen tekee juuri sitä, mitä häneltä on odotettu, ja Puputti on aina parhaimmillaan syksyn ratkaisupeleissä. Näiden kolmen raskaansarjan kotiuttajan lisäksi Manselta löytyy vielä Tomi Lehtosen ja Kalle-Tapio Huuskon kaltaisia pelaajia, jotka pystyvät myös tarvittaessa lyömään juoksuja.

Huusko on ollut lisäksi yksi niistä Mansen pelaajista, jotka ovat nostaneet tasoaan kauden ratkaisuhetkillä. Huusko pelasi tänäänkin 100:lla prosentilla mailassa.

Sotkamolla on tietenkin Roope, joka on lyönyt yhdeksässä pudotuspeliottelussa jo 23 juoksua. Roopen pelaamisessa on ollut hälyttävää kuitenkin se, että hän oli Kiteetä ja Vimpeliä vastaan 3-4 ottelussa vaikeuksissa eikä hän tänäänkään lyönyt neljällä yrityksellä yhtään juoksua Vimpeliä vastaan.

Jos Manse pystyy horjuttamaan Roopea, kuka Sotkamolla sitten lyö juoksut? Aleksanteri Huotarilta löytyy kyllä potentiaalia ja Hannes Pekkinen on osoittanut, että häneltä löytyy vaihtotilanteissa läpilyöntivoimaa, kuten torstaina Hiukassa kolmannessa Vimpeli-ottelussa nähtiin.

Mansen ykköskärjessä Severi Tikkakoski ja Simo Vainikainen ovat päässeet mainioon iskuun loistavan kauden pelanneen Juuso Myllyniemen tavoin. Mansen ykköskärki on kuitenkin aavistuksen epävarmempi kuin Sotkamon kärki, mutta pystyykö Roope yksinään haastamaan Mansen 4-5 kotiuttajan rintaman?

Siinä on finaalisarjan tärkein ja mielenkiintoisin kysymys.

En vielä julista mestaria, mutta Jani Komulaisella on erinomaiset mahdollisuudet saavuttaa yksi tavoitteensa – voittaa ensimmäisenä sotkamolaisena pelinjohtajana Suomen mestaruuden muussakin seurassa kuin vain Sotkamon Jymyssä.