Wilma Murto ja Elina Lampela selvittivät molemmat tiensä seiväshypyn finaaliin. Eki, otetaan ensin luuppiin Wilman hypyt. Mitä karsinta kertoi Wilman kunnosta?

Se kertoi sen, mitä osasimme odottaa ja mikä on Wilman loukkaantumiset huomioiden ymmärrettävää. Hänen juoksunsa ei ole maksimaallisella tasolla.

Oli toisaalta hienoa, että Wilmalle ja Elinalle riitti tänään 455:n ylittäminen, mutta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mikä Wilman tilanne olisi ollut suuremmissa korkeuksissa. Missä vaiheessa hän olisi ottanut jäykemmän seipään ja miten hänen itseluottamuksensa olisi silloin kestänyt?

Nyt emme saaneet siihen kysymykseen vastausta. Tässä mielessä myös Wilman mahdollisuuksia loppukilpailussa on vaikea tarkkaan arvioida. Jos Wilman vauhti on tällä tasolla, millä se tänään oli, hänen maksiminsa voisivat olla luokkaa 470-475.

Se on sitten hyvä kysymys, mihin asti se riittää. Tina Sutej pelastui vielä finaaliin, vaikka pudottikin kolmesti 455:stä, sillä loppukilpailuun pääsi peräti 20 hyppääjää, koska kaikkien 440 ylittäjien välille ei saatu eroja. Molly Cauderyn putoaminen oli shokki ja nostaa Wilman ja Elinan mahdollisuuksia hyviin sijoituksiin.

Mitaliin on kuitenkin edelleen matkaa, mutta kuten tänään nähtiin, seiväshyppy on herkkä laji. Tuuli selvästi pyöri tänään stadionilla ja tilanne on sama myös loppukilpailussa, silloin myös tuuli voi vaikuttaa siihen, miten Wilmalle käy.

Myötätuuli auttaisi Wilmaa, mutta jos juoksu ei ole aivan parhaassa iskussa, silloin vastatuuli on haasteellinen. Hyppääjä alkaa alitajuntaisesti puskea kohti vastatuulta eli ottamaan hieman pidempiä askeleita. Se johtaa helposti siihen, että hyppääjä tulee liian lähelle kuoppaa, kuten Wilmallekin hieman tapahtui.

Hyppy kyllä nousee korkealle, mutta vaarana on, että jalat pudottavat riman varsinkin hieman suuremmissa korkeuksissa jo mennessä tai sitten hyppy tulee liian jyrkästi alas ja rima putoaa alas tullessa, kuten Cauderylla kävi karsinnassa.

Miltä Elina Lampelan hyppääminen näytti?

Elina on kiistatta hyvässä kunnossa ja hän pystyi hyppäämään omalla tasollaan. En kuitenkaan usko, että Elina voisi vielä tänä kesänä parantaa kovinkaan paljoa omaa ennätystään, joka on 463. Puhumme siis ehkä tuollaisesta 460-465 tasosta, jolla Elina tällä hetkellä on.

Mitaleille se taso ei riitä, mutta jo selviytyminen olympiafinaaliin on kova saavutus ja kyllähän noilla lukemilla voidaan saavuttaa myös varsin hyvä sijoitus finaalissa.

Mennään vielä tuohon maailman tämän kauden kärkinaisen Molly Cauderyn putoamiseen. Mikä hänellä meni pieleen?

Uskoisin, että suurin syy oli vastatuuli ja se, ettei Caudery pystynyt käsittelemään sen tuomaa haastetta näissä paineissa, jossa olympialaisissa ollaan.

Varsinkin viimeinen hyppy oli klassinen esimerkki siitä, miten vastatuuli vaikuttaa seiväshypyssä, jos hyppääjän itseluottamus ei ole tapissa.

Kun hyppääjä tuntee vastatuulen kasvoissaan, pää pitäisi pystyä pitämään kylmänä, mutta siinä käy herkästi juuri se, että hyppääjä alkaa puskea vastatuuleen vastaan ja pidentää askeltaan, jolloin hyppy tulee liian lähelle kuoppaa.

Cauderylle kävi juuri näin. Varsinkin viimeisessä hypyssä hän oli lähellä pudota kuoppaan.

Reaktio on siinä mielessä ymmärrettävä, että seiväshyppy on ainoa yleisurheilulaji, jossa voi oikeasti loukkaantua ja vieläpä vakavasti. Siksi alitajunta alkaa usein ohjata tekemistä. Kysymys on siis eräänlaisesta alitajuntaisesta pelosta, jonka vuoksi näemme usein vastatuulessa sellaisia hyppyjä kuin Cauderylta tänään.