Pekka, arvioit ennen kauden alkua, että miesten Superissa on viisi suurta. Sarjataulukon mukaan näin on, mutta kertooko sarjataulukko koko totuutta?

Viisi suurta ovat kyllä sarjataulukon kärjessä, mutta se johtuu osittain sarjan tasoeroista ja siitä, että viiden suuren haastajiksi lasketut Kitee ja Hyvinkää ovat aloittaneet kautensa ennakoitua vaisummin. Jos sarja olisi ollut tasaisempi, varsinkin Joensuulla ja Kouvolalla voisi olla vähemmän pisteitä, sillä ne ovat olleet yllättävin suurissa vaikeuksissa jopa sarjan heikompien joukkueiden kanssa. Esimerkiksi ennen juhannustaukoa Kouvola oli vaikeuksissa Kankaanpäässä ja Joensuu kotonaan Koskenkorvan kanssa, vaikka molemmat lopulta voittivatkin ottelunsa 2–0.

Onko viiden suuren keskinäisissä voimasuhteissa tapahtunut joitakin muutoksia. Ainakin Joensuu ja Kouvola ovat olleet vaikeuksissa, kuten sanoit?

Jos tällä hetkellä kärjen joukkueet pannaan järjestykseen, niin kärjessä on kolme seuraa – Vimpeli, Tampere ja Sotkamo –, jotka ovat olleet odotetun vahvoja ja Sotkamo jopa odotettua vahvempi. Joensuu ja Kouvola ovat edelleen toki sarjan kärkijoukkueita, mutta niillä on joukkueissa selvästi enemmän kysymysmerkkejä, joista toki osa johtuu loukkaantumista.

Vimpeli hävisi Pattijoelle vieraissa, mutta pistäisin sen pitkälti sen piikkiin, että elintärkeässä roolissa lukkarina ja sisällä saranapelaajana pelaava Perttu Ruuska oli pääsykokeissa ja siksi poissa ottelussa. Vimpelikään peli ei ole rallatellut kaikissa otteluissa vielä täysillä sylintereillä, mutta Vimpeli on ilman muuta ollut odotetun vahva ja ilman muuta yksi niistä joukkueista, jotka ratkaisevat runkosarjan voiton ja Suomen mestaruuden. Vimpelin vahvuutena muihin kärkiseuroihin on se, että heillä on kenties levein materiaali. En nyt sano, että Vimpelillä on jopa tungosta varsinkin sisäpelirooleihin, mutta vaihtoehtoja kyllä löytyy lähes pelipaikalle kuin pelipaikalle.

Toinen odotetun vahva seura on ollut Tampere. Monet epäilivät, että seitsemän uutta pelaajaa viime syksynä hankkinut muukalaislegioona ja kaikki suuret egot eivät liimaudu joukkueeksi, mutta alkukausi on nämä pelot hälventänyt. Kaiken lisäksi juuri nuo kaikista kokeneimmat pelaajat ovat olleet myös joukkueen suurimpia onnistujia. Esimerkiksi Henri Puputti on pelannut vuosikausiin parhaan alkukauden.

Tampereen ehkä suurin kysymysmerkki on edelleen se, että siltä puuttuu Tommi Mäentaustan, Niilo Piiponiemen tai Teemu Isokedon kaltainen, yli 80 prosentilla kentälle menevä ja pesänvälejä uupumatta läpi ottelun höyläävä kärki. Simo Vainikaisen kuntoutuminen helpottaa toki tilannetta, mutta ei hänkään kaikista kovimman kategorian kärki ole. Ja toinen kysymysmerkki on edelleen lyöjäjokeri Juha Niemi, mutta Mansen onneksi joukkueesta löytyy kotiutusvoimaa muutenkin.

Sanoit ennen kautta, että Sotkamosta tiedetään vasta kesä-heinäkuun taitteessa, miten vahva se on. Onko jopa yllättävänkin vahva?

Sotkamon ongelmana ennen kautta oli sen repaleinen harjoituskausi. Siksi sitä, miten levällään sen pakka oli kauden alussa, oli vaikea arvioida. Kauden alku on kuitenkin osoittanut, että vaikka Sotkamolla on ollut helpohko sarjaohjelma, se on saanut pelinsä todella nopeasti raiteillaan – ja on sitä kautta äärimmäisen vahva jo nyt.

Itse asiassa Sotkamo on ollut kokonaisuudessaan jopa odotuksia vahvempi. Monet epäilivät, että Aapo Komulaisella olisi vaikeampi kausi, koska hänet otettaisiin tarkemmin. Mutta mitä vielä? Komulainen on lisännyt kierroksia lukkaripelissään. Sama pätee myös toiseen viime kauden supertulokkaaseen, Kalle Kuosmaseen. Myös Toni Laaksoon liittyneet kysymysmerkit ovat kaikonneet taka-alalle ja jos joukkueesta pitää nostaa esille vielä yksi pelaaja, se on ilman muuta Joni Rytkönen. Kun Rytkösen pelaamista ja etenemistä katsoo, niin ei voi kuin ihailla miehen fyysistä kuntoa ja toivoa, että kunpa paikat vain kestäisivät koko kauden.

Mutta sitten Joensuu ja Kouvola. Onko kysymys vain loukkaantumisista vai näetkö, että takana on suurempiakin ongelmia?

Kyllä molemmille kysymys on aika pitkälle loukkaantumisista. Toki Joensuun nuorennusleikkaus on ollut todella raju ja kaikki palapelin osat eivät vielä toimi, varsinkaan ulkopelissä. Linja on todella nuori ja kokematon ja Mikko Kemppaisen poissaolo on näkynyt kyllä pelottavalla tavalla. Toinen iso kysymysmerkki on takakenttä, joka on ollut alkukaudella yllättävän haavoittuvainen. Ongelmana on vain se, että takakentälle ei ole juurikaan vaihtoehtoja. Konsta Piirosen ja Topi Hurskaisen on siellä pelattava, mutta ehkä ainoa kysymys on, kummin päin. Pidän edelleen yllättävänä sitä, että Piironen on hakeva koppari ja viime kaudella kolmoskopparina vahvan kauden pelannut Hurskainen varmistava koppari.

Sisällä Joensuu tarvitsee edelleen Antti Hartikaista ja hänen hurjaa vaihtopelivoimaansa varsinkin kakkosvaihdon purkajana. JoMan kannalta Hartikaisen ja Kemppaisen loukkaantumiset ovat olleet isoja takaiskuja ja heidän pelikuntonsa on tässä mielessä kriittistä – varsinkin siinä vaiheessa, kun vastaan tulevat kärkiseurat ja panokset alkavat nousta.

Kouvola on kärsinyt myös loukkaantumisista. Peukalonsa loukannut Toni Kohonen oli päässyt erinomaiseen iskuun ja Kouvola tarvitsisi häntä niin sisäpelissä keskipalkissa kuin ulkona kolmospuolen kulmassa. Toinen takaisku on ollut Tommi Mäentausta jalkavamma. Mäentaustaa on säästelty ja hän on siksi pelannut jokerina. Juho Hacklin on toki hyvä ja kokenut paikkaaja takakentällä, mutta Hacklinilla piti olla tärkeä posti myös vaihtajajokerina.

Joensuuhun ja Kouvolaan pätee oikeastaan sama ennuste. Molemmille joukkueille on tärkeää, että se saa loukkaantunet avainpelaajansa kehiin ja täyteen iskuun, sillä kummallakaan ei löydy reservistä saman tasoisia korvaajia. Mutta jos kaikki on kunnossa ja täydessä iskussa, silloin niillä molemmilla on sanansa sanottavanaan. Tämänhetkisessä näkymässä ne eivät ole kuitenkaan suosikkeja runkosarjan voittajiksi, mutta syksyn ratkaisupeleihin on vielä aikaa.