Kun Alajärven Ankkurit yllätti kaikki ja nousi viime kauden päätteeksi Superpesikseen, pesäpallopiireissä pohdittiin, mitähän sieltä mahtaa tulla. Riittävätkö omista junioreista kootun nuoren joukkueen rahkeet oikeasti Superpesikseen?

Sitten puheisiin ilmestyi maaginen nimi – Alajärven oma poika, Janne Kivipelto. Josko Superin kenties paras lukkari tulisi vahvistamaan Ankkuri-pakkaa?

Ei tullut Kivipeltoa.

Monet suhtautuvat edelleen varauksellisesti Alajärven mahdollisuuksiin tämän kauden Superpesiksessä.

Alajärven tilanne on toki haastava, mutta ei missään mielessä toivoton. Itse asiassa Alajärvi voi olla jopa yksi kauden yllättäjistä. Pudotuspelit ovat toki taivaanrannan takana, mutta Alajärvellä on kaikki mahdollisuudet välttää karsinnat ja selvitä kaudesta kuivin jaloin.

Are you ready? Get a 25€ combi free bet on your 1st deposit at Mr Green!

Jakamatta vielä sen tarkemmin viimeisiä runkosarjan sijoja, Superpesiksen loppupää on tällä kaudella erittäin tasainen. Karsintavaarassa on aidosti 4-5 seuraa – Alajärvi, Pattijoki, Koskenkorva ja Imatra. Se mahdollinen viides seura on JumyJussit, mutta jos JymyJussit joutuu karsimaan, se on pelannut silloin kautensa alle tasonsa.

***

Alajärvi teki viime syksynä rohkean ratkaisun, kun se ei rynnännyt siirtomarkkinoille ostamaan metritavaraa.

Ainoat hankinnat olivat Kannukseen menneen lukkari Antti Toivolan vaihtaminen Loimaan suurlupauksella Elmeri Iivosella ja Sasu Iivarisen nappaaminen takaisin kotiin Imatralta. Atte Kuosmanen ja Riku Utanen pelasivat jo viime kaudella Alajärvellä. Lisäksi Alavuden Onni Juurakko on käytettävissä kaksoisedustussopimuksen perusteella.

Alajärvi putosi Superista syksyllä 2019, minkä jälkeen se nuorensi ja halvensi joukkuetta. Sama runko on pelannut kasassa kolme kautta ja pitkäjänteinen työ palkittiin viime syksynä nousulla Superiin, vaikka Alajärvi lähti kauteen kaukaa suurimpien ennakkosuosikkien takaa.

Alajärveläisyys on päivän sana myös Ankkureiden tämän kauden joukkueessa. 15 pelaajasta vain neljä – Iivonen, Utanen, Kuosmanen ja Pyry Alanen– eivät ole Ankkureiden omia kasvatteja.

Tämä näkyy myös pelaajabudjetissa. Ankkureiden pelaajabudjetti on tulevalla kaudella vain vajaat 112 000 euroa, mikä on ylivoimaisesti pienin koko sarjassa. Joensuun Mailan pelaajabudjetti on lähes nelinkertainen ja Mansen, Kempeleen, Sotkamon ja Kouvolan lähes kolminkertainen.

Jopa sarjan toiseksi pienimmällä pelaajabudjetilla operoivalla Koskenkorvalla on yli 40 000 euroa suurempi pelaajabudjetti.

***

Miksi siis luotan Alajärven mahdollisuuksiin?

Ensimmäinen syy on se, että joukkue on valtaosin pelannut yhdessä jo kolme vuotta ja se kehittynyt koko ajan. Viime kaudellakin sen nousun tärkein syy oli se, että Ankkurit pystyi pelinjohtaja Juha-Matti Jaatisen johdolla kehittämään pelaamistaan kauden aikana. Myös monen pelaajan henkilökohtainen kehityskäyrä on ollut koko ajan nouseva.

Superpesiksessä haasteet ovat toki kovemmat, mutta kovemmissa liemissä on mahdollisuus kehittyä entistä paremmaksi. Siksi Ankkureita ei kannata katsoa vain tämän päivän valossa. Jos kausi lähtee hyvin käyntiin ja joukkueen itseluottamus ja usko omaan tekemiseen pysyvät hyvinä, Ankkureilla on kaikki mahdollisuudet kehittää peliään ja pelaajia myös tällä kaudella.

Kolme vuotta ovat hioneet joukkueesta myös erittäin yhtenäisen. Tätä kehitystä tukee se, että lähes kaikki pelaajat ovat samaa ikäluokkaa, pääosin vuosina 1998–2004 syntyneitä. Karva on tarinoissa suunnilleen yhtä paksua ja vitsit samanlaisia.

Toinen laajemman kuvan syy on alajärveläisyys. Pohjanmaalla on edelleen arvossaan se, ettei oma joukkue ole ostojoukkue. Oman kylin poikiin on helpompi samaistua kuin muualta tulleisiin keskitason ostopelaajiin.

Siksi viestit Alajärveltä kertovat, että Ankkureiden ympärillä on erittäin positiivinen pöhinä. Ehkä kysymys ei ole vielä buumista, mutta ei se kaukanakaan ole.

Jos alajärveläiset ja sen ympäristökuntien asukkaat saadaan syttymään, Kitro voi olla monelle joukkueelle hankala paikka – aivan kuten se oli ennenkin. Kenttä on persoonallinen ja ominaisuuksiltaan oikukas. Kitron avaruus ja aurinko ovat perinteisesti hämänneet vierasjoukkueita yllätyksellisyydellään.

***

Ankkurit tuntee sen sijaan Kitronsa, mikä näkyy myös sen pelaamisessa. Joukkueessa on vahvoja pomputtajia ja se myös luottaa pomppupeliin.

Ankkureiden pelitapaa tukee myös Alajärven kaupungin rakennuttama uusi painehalli. Halli ei ole maailman suurin, mutta sen pinnoite on tehty nimenomaan pesäpalloa silmällä pitäen. Siksi Alajärven hallin alustaa pidetään pesäpallon kannalta parhaimpana koko valtakunnassa. Näin Ankkurit on päässyt harjoittelemaan muun muassa pomppua kesämäisissä olosuhteissa.

Pelillisesti Ankkureiden vahvin osa on sisäpeli.

Se saa muihin vaaravyöhykkeessä oleviin joukkueihin verrattuna kilpailukykyisen ykköskärjen. Kärkenä pelaava varma pomputtaja Elmeri Koivusalmi on joukkueen ehdottomia avainpelaajia ja monen muun Superin seuran kiikarissa.

Kakkosena ja kolmosena pelaavat joukkueen kokeneimmat pelaajat, Mikael Penninkangas ja Nestori Yli-Sissala. Myös he luottavat Koivusalmen tavoin pomppuun. Yli-Sissala on luottomies myös Superissa, mutta Penninkangas saa venyä kesällä parhaimpaansa, jos hän aikoo kestää Superin menoa.

Alajärveltä löytyy myös neljä hyvää kotiuttajaa. Tärkeimmät kotiuttajat ovat jo viime kaudella suuressa roolissa ollut Tuukka Etula ja lyöjäjokeri Juho Ihamäki. Molemmat hallitsevat kumuran, mutta heiltä löytyy raamikkaina pelaajina myös suoraviivaiset ilmasaumat ja luukkupiiskat. Heidän kanssaan vastustajat joutuvat olemaan erityisen tarkkana.

Alajärven kotiutusosaston täydentävät Utanen ja Lauri Ihamäki.

Alajärvi peluuttaa myös kakkoskärkeä, mikä nykypesäpallossa on kaunis ajatus ja hivelee pelaajien ja katsojien sydäntä. Todellisuudessa Alajärven sisäpelin onnistumisen ratkaisee kuitenkin ykköskärki ja kotiuttajat.

***

Alajärven haavoittuvin osa on ulkopeli. Joukkueella on kaksi nuorta ja lupaavaa lukkaria, ja vaikka Iivosesta kohistaankin, Alanen tulee saamaan myös paljon peliaikaa ja vastuuta myös lautasella. Alanen on myös jokerina luotettava vaihtoehto vaihtajana.

Etukenttä on hieman kulmikas ja vaikeuksissa silloin, kun vastaan tulee kärkiseurojen prosenttilaskurit.

Linjassa Koivusalmi ja Yli-Sissala ovat johtavat pelaajat. Molempien rajojen ja saumojen pitävyys on kysymysmerkki. Tilannetta ei helpota se, että Iivarinen on loukkaantumisen vuoksi sivussa ainakin osan kautta.

Takakentällä Etula on laatukoppari ja hän voi ulkonakin pelata läpimurtokautensa. Toisen kopparin tontti, jolla kauden ainakin aloittaa Penninkangas, on sen sijaan arvoitus.

Jaatinen on työteliäs ja työhönsä tosissaan paneutuva pelinjohtaja. Hänellä on hyvät näytöt Ankkureiden luotsaamisesta Ykköspesiksessä, mutta Superissa hänellä on edessään uudenlaiset haasteet ja paineet.

Avainkysymys on, miten rohkeaa pesäpalloa Jaatinen uskaltaa peluuttaa. Jos Alajärvi haluaa napsia yllättäviä jaksovoittoja ja pisteitä, Jaatisen on uskallettava pelata altavastaajajoukkueelle sopivaa rohkeaa ja yllätyksellistä pesäpalloa.

***

Jaatisen ja Alajärven kaudessa korostuu alkukauden merkitys.

Jos kausi lähtee hyvin käyntiin, se voi kantaa altavastaajajoukkuetta hyvinkin kauaksi, kuten Imatran kohdalla nähtiin kaksi vuotta sitten. Jos kauden alussa tulee pelkkiä tappioita tappioiden perään, riskinä on, että montun pohjalle juuttuminen alkaa syödä itseluottamusta.

Alajärvellä kauden alku on erityisen kriittinen ja houkutteleva, sillä se kohtaa kuudessa ensimmäisessä ottelussaan Vimpelin ja Hyvinkään lisäksi neljä päävastustaajansa. Imatra ja Pattijoki tulevat Kitrolle ja Ankkurit matkustaa toukokuussa Seinäjoelle ja Koskenkorvalle.

Niiden otteluiden pistemäärää piirtää tämän kauden nuotit pidemmällekin kesään.

***

Alajärvi on perinteinen pesäpallopaikkakunta ja Ankkurit perinteinen seura, joka voitti kaksi Suomen mestaruutta vuosina 1988 ja 1989.

Alajärven menestys perustui sen suuruuden vuosina 1980-luvulla samoihin tekijöihin kuin nytkin – omiin kasvatteihin. 2000-luvulla Ankkurit yritti ostaa menestystä, mutta siinä tanssissa kävi lopulta huonosti. Meni rahat ja Superin paikka ja taisi mennä muutamat ystävyyssuhteetkin.

Nyt Alajärvi on tulossa, mutta seurassa tiedetään, että Superiin juurtuminen ei ole helppoa, saati varmaa.

Alajärvi on kuitenkin näyttänyt tien, mitä pienempien paikkakuntien seurat voivat kulkea ja menestyä. Se on satsannut voimakkaasti jälleen vahvimpaan turvaansa, laadukkaaseen juniorityöhön.

Omien junioreiden ympärille rakennettu Superpesis-joukkue on Ankkureiden laadukkaan juniorityön lippulaiva, mutta sen takaa löytyy paljon leveämpi aalto. Kuvaavaa Ankkureiden juniorityöstä on, että se pystyy tällä kaudella laittamaan B-juniori-ikäiset joukkueet Poikien Superiin ja Poikien Ykköspesikseen.

Monessa muussa Superin seurassa voitaisiin kysyä, että jos se onnistuu 9000 asukkaan Alajärvellä, miksi se ei onnistu meiltä?