Kotiuttamisesta on tullut pesäpallossa yhä selkeämmin erikoismiesten tehtävä.

Kun aiemmin, ja varsinkin vielä ennen jaksopeliä, kotiuttamista yritettiin melkein pelaajalla kuin pelaajalla, nyt sisäpeliä pyritään pelaamaan siten, että kotiutuspaikat tulevat aina parhaille kotiuttajille.

Uusin, viime vuosina voimistunut trendi on se, että joukkueet ovat siirtymässä ja osa on jo siirtynyt käyttämään kahta lyöjäjokeria aiemman yhden sijasta. Lyöjäjokereissa on se etu, että he voidaan käyttää joustavammin oikeassa paikassa oikealla hetkellä.

Parhaat kertoimet kaikkeen urheiluun Expektiltä! Tästä kyytiin!

Kahden lyöjäjokerin käyttö korostuu entisestään ensi kaudella, jolloin kärkijoukkueista Vimpelillä (Mäkelä-Vainionpää), Sotkamolla (Korhonen-Rönkkö) ja Joensuulla (Wahlsten-Toivola) on kaksi lyöjäjokeria ja myös Kouvola voi pelata kahdella lyöjäjokerilla, mikäli ensi kaudeksi hankittu Teemu Nikkanen ei pelaa ulkona. Myös Hyvinkäällä on ensi kaudella raskaansarjan lyöjäjokeria, kun Juha Niemi siirtyy Juha Korhosen rinnalle toiseksi lyöjäjokeriksi.

Ykköskori

Vimpelin Janne Mäkelä pelasi kenties uransa parhaan kauden. 39-vuotias Mäkelä voitti runkosarjan lyöjätilaston 95 lyödyllä juoksulla ja oli korvaamattomassa roolissa myös pudotuspeleissä. Mäkelää säesti Vimpelissä kaksi numerolla lyövää kotiuttajaa: Matias Rinta-aho löi 62 juoksua korkealla onnistumisprosentilla (66) ja Perttu Ruuska 45 juoksua.

Mestarijoukkue Mansella oli myös yksi lyöjäjokeri, vaikka Henri Puputti pelasikin alkukaudella osan otteluista jokerina. Juha Niemi löi 89 juoksua ja onnistui myös pudotuspeleissä. Mansen vahvuutena oli, että sillä oli Niemen lisäksi Juha Puhtimäen ja Puputin tasoiset kotiuttajat lyömässä numerolla miehiä kotiin. Myös loppukaudella loukkaantumistauon jälkeen kehiin palannut Lauri Kivinen löi jokerina tärkeitä juoksuja syksyn tärkeissä peleissä.

Kouvola luotti kotiutuksissa edelleen vahvaan keskipalkkiinsa. Janne Kivipelto oli kauden suurin tasonnostaja kotiuttajana. Kivipellon potentiaali kotiuttajana tiedettiin kyllä Alajärven vuosilta, mutta hän sai kunnon vastuuta Kouvolassa vasta tällä kaudella ja kasvoi vastuun myötä ykköskorin kotiuttajaksi. Lyöjäjokeri Ossi Meriläinen onnistui kokonaisuudessaan hyvin, vaikka hän ei mahtunutkaan runkosarjan lopussa Kouvolan pelaavaan kokoonpanoon ja olisi todennäköisesti ollut penkillä myös pudotuspeleissä ilman Toni Kohosen loukkaantumista.

Kakkoskori

Joensuu on jo useamman vuoden luottanut kahden lyöjäjokerin strategiaan. Aleksi Rautiainen päätti komean uransa vahvaan kauteen ja vaikka Patrik Wahlstenin taso heittelikin, hänkin pelasi hyvän kauden. JoMa ei kaatunut sisäpelissä lyöjäjokereihinsa, vaan tilanteiden tekemiseen ja kotiutusosaston kapeuteen.

Sotkamolla oli myös ongelmana kotiuttajien vähyys. Roope Korhonen on edelleen ilmiömäinen kotiuttaja, mutta toisen lyöjäjokerin, Lauri Rönkön, kausi oli pettymys. Rönkkö löi 58 juoksua muihin kärkikotiuttajiin verrattuna vaatimattomalla 52:n onnistumisprosentilla, eikä apua löytynyt myöskään numerolla kotiuttajista. Sotkamon ongelmat kulminoituivat välierissä, kun Roope Korhosen ase alkoi sakata. Sotkamo oli hiuskarvan varassa pudota jo puolivälierissä ja välierissä se löi kolmessa ottelussa vain seitsemän juoksua, kun kahden kotiutuslyöntikisan juoksut jätetään laskuista pois.

Imatra oli kauden suurin yllättäjiä – ja myös sen lyöjäjokerit, Juho Toivola ja Tommi Piirainen, pelasivat hyvän kauden. Kaksikko löi runkosarjassa 99 juoksua, mikä oli 66,4 prosenttia IPV:n kaikista juoksuista.

Hyvinkäällä oli riveissään ehdoton ykköskorin lyöjäjokeri, Juha Korhonen, joka löi runkosarjassa 77 juoksua. Teemu Nikkanen kärsi loukkaantumisista, eikä pystynyt pelaamaan lyöjäjokerinakaan täysillä kierroksilla. Jos Nikkanen olisi ollut täysin terve, hän olisi pelannut Tahkolla ulkona. Nyt Hyvinkään kotiutukset jäivät liiaksi Korhosen varaan.

Koskenkorvalla oli kohtalainen jokerikaksikko. Petteri Kortelainen oli yksi kauden yllättäjä ja löi 59 juoksua. Jere Dahström pelasi runkosarjassa vain 18 ottelua, mutta hänen ottelukohtainen keskiarvonsa, 2,0 juoksua, oli samaa luokkaa kuin Patrik Wahlstenin ja Lauri Rönkön keskiarvot.

JymyJussien tilanne oli kaksijakoinen. Jukka-Pekka Vainionpää ei pelannut mitenkään satumaisen hyvää kautta, mutta löi silti 82 juoksua. Apuja Vainionpää ei kuitenkaan juurikaan saanut.

Kolmoskori

Kempele on parhaimmillaan pelannut jopa kolmella lyöjäjokerilla, mutta tällä kaudella lyöjäjokereita oli vain kaksi, Matti Korhonen ja Marko Pelkonen. Kummankin lyötyjen juoksujen määrät ja onnistumisprosentit jäivät alle 50:n, mikä oli selkeä pettymys.

Kankaanpään ykköspyssy, lyöjäjokeri Miika Riikonen, löi 58 juoksua, mutta muuten KaMan kotiutusosasto oli kevyttä tekoa.

Kiteen paras kotiuttaja oli lyöjäjokeri Sami Mikkolanaho, mutta 42 lyötyä 39 prosentin onnistumisprosentilla kertovat yhden tarinan Kiteen tämän kauden ongelmista. SiiPen pääkotiuttaja Jiri Pippola löi Mikkolanahon kanssa saman verran juoksuja 35 prosentin tehoilla.

Pattijoen ongelmat ovat jo useana vuotena tiivistyneet kotiutuksiin. Nyt ongelmien syvyyttä kuvasi hyvin se, että joukkueen paras kotiuttaja runkosarjassa oli 32 juoksua lyönyt Topi Kosonen.

Haminan ykköskotiuttaja oli Kimmo Lukkari 37 lyödyllä juoksulla.