Pesäpallon etukenttäpelaajien galleriassa on tapahtunut suuri ja positiivinen murros. Kun kymmenkunta vuotta sitten valtakunnassa oli karrikoidusti sanottuna vain kaksi etukenttäpelaaja, Sami Partanen ja Jimi Heikkinen, huippuhyviä ja hyviä etumiehiä löytyy nyt jopa Superin heikoimmista seuroista.

Esimerkiksi Siilinjärvellä oli päättyneellä kaudella jopa kaksi hyvää etukenttäpelaajaa, Ville Lantiainen ja Ville Veittikoski.

Ja mikä vielä parempaa: valtaosa tämän päivän parhaista etukenttäpelaajista on nuoria pelaajia, joten etukenttämiesten tulevaisuus on turvattu vuosikausiksi eteenpäin.

Etukenttäpelaamisessa ei sen sijaan ole tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia.

Parhaat kertoimet kaikkeen urheiluun Expektiltä!

Etukenttäpelaaminen on aina ollut riippuvainen siitä, miten hyvä joukkueen lukkari on hakemaan lyhyitä ja miten vahvasti hän käyttää taktisia vääriä ja estää siten etenijöiltä huippulähtöjä ykkös- ja varsinkin kakkospesältä. Kakkospesältä kärkkymiseen vaikuttaa myös lukkareiden heittokäsi. Näiden asioiden merkitys on korostunut entisestään, minkä seurauksena toisten joukkueiden etukentät joutuvat pelaamaan huomattavasti lähempänä kuin sellaisten joukkueiden etukentät, joissa on huippulukkari.

Toinen muutos on lyöntien koventuminen. Kysymys ei ole mistään dramaattisesta muutoksesta, mutta varsinkin parhaat pelaajat lyövät palloa tänä päivänä selvästi kovemmin kuin aikaisemmin. Tämä on vastaavasti korostanut etumiesten merkitystä kovien lyöntien torjujina. Tarvitaan paitsi hyvät refleksit ja hyvä pallosilmä, mutta myös kylmää rohkeutta pelata edessä.

Tämän kauden etukenttävertailu paljastaa mielenkiintoisen, mutta sinällään loogisen asian: parhaat etukentät löytyvät sarjan mitalijoukkueista – ja yksi, joskaan ei ainoa, selitys Joensuun ja Sotkamon odotettua vaatimattomampaan kauteen löytyy etukentältä.

Ykkökori

Superin tämän kauden paras etukenttä oli hopeajoukkue Kouvolalla. Valtteri Luoma on tasonsa osoittanut jo aiemmin ja on yhdessä Joensuun Iiro Kuosan kanssa tämän hetken paras etumies Superissa, mutta yksi kauden onnistujista oli Kouvolan sieppari Arttu Ruuska. Pelipaikka ei välttämättä ollut optimaalinen Ruuskalle, mutta hän paransi otteitaan koko kesän ja syksyn ratkaisupeleissä Ruuska oli jo erinomainen.

Myös Mansen etukenttä onnistui tällä kaudella erinomaisesti, vaikka kooste elikin loukkaantumisten myötä. Joonas Eirolan vetäminen naftaliinista kehiin toissa syksynä oli yllätys, mutta Eirola onnistui tällä kaudella hyvin. Eirola on myös yksi Superin parhaista kovien torjuja. Myös Simo Vainikainen sai kauden edetessä koko ajan paremmin ja paremmin kiinni pelaamisesta, ja muodosti loppukaudella Eirolan kanssa mestaruuden arvoisen etukentän.

Kouvolan ja Mansen etukenttien pelaamista helpottivat osaltaan molempien joukkueiden huippulukkarit, Janne Kivipelto ja Juha Puhtimäki. Molemmat ovat erinomaisia hakemaan lyhyitä ja erinomaisia pitämään etenijöitä pesillä kovan heittokäden ja taktisten väärien uhkan vuoksi.

Vimpelillä on mielenkiintoinen etukenttäkaksikko. Matias Rinta-ahosta on kasvanut Superin paras sieppari ja Olli Heikkalassa on myös paljon potentiaalia. Ongelmana on vain ollut se, että Heikkala pelaa edelleen tilanteita useinyli, mikä heikentää Vimpelin etukentän kokonaisarvosanaa. Vimpelillä ei ollut myöskään lukkarista Perttu Ruuskasta samalla tapaa apua kuin Kouvolalla ja Mansella.

Kakkoskori

Superin tämän kauden neljänneksi paras etukenttä löytyi Kempeleeltä. Onni Määttä on jo aateloitunut hyväksi ykkösvahdiksi ja Antti Korhosesta on kehittynyt viime vuosina hyvä etumies. Kaksikko muodosti Kempeleen ulkopelin vahvimman osin. Vaikka lukkari Jani Lassilalla onkin omat puutteensa, Lassila on hyvä hakemaan lyhyitä.

Kesän suurin yllättäjä oli kuitenkin Imatran etukenttä. Juho Keinäsen taidot tiedettiin jo Siilinjärveltä ja vaikka Keinänen ei pelannutkaan mitään yliluonnollista kautta, hän pelasi kuitenkin tasaisen vahvasti ja sai kiitokseksi hyvistä esityksistään siirron Sotkamoon. Miitri Pesonen haki pitkään pelipaikkaansa, mutta tällä kaudella hän kotiutui etukentälle. Pesosen nimi kannattaa painaa mieleen, sillä hänestä kuullaan vielä – niin ulko- kuin sisäpelaajana. Ja vaikka kyse onkin nyt etukentistä, lukkari Rasmus Surakka ansaitsee kiitoksen huippukaudestaan myös etukenttäpelaamisen näkökulmasta.

Joensuun etukentän pelaamista sotki tällä kaudella se, että etukentälle kaavailtu Markus Tuikka perui tulonsa Joensuuhun. Näin Henri Litmanen jouduttiin siirtämään pakon edessä etukentälle. Litmanen hoiti tonttinsa toki hyvin, mutta hänen roolinsa oli ymmärrettävistä syistä kapea. Iiro Kuosa on eliittiluokan etumies, mutta kokonaisuudessaan JoMan etukenttäpelaaminen oli epätasapainossa – eikä tilannetta helpottanut se, että lukkari Ville Väliahon suurin heikkous lukkarina on lyhyiden hakeminen.

Sotkamolla oli myös etukenttämiesten osalta haasteellinen kausi. Etukentän koostumus oli repaleisen harjoituskauden seurauksena pitkään epäselvä ja etukentällä kokeiltaan jopa Kalle Kuosmasta. Lopulta etukentän muodostivat Joni Rytkönen ja Konsta Kurikka. Rytkösen kausi ulkona meni piloille käsivamman vuoksi, eikä etukenttä ole Kurikalle ominainen pelipaikka. Käsi kyllä riittää, mutta pelinluku, liikkuminen ja lähestyminen pallolle eivät.

Kiteen etukenttäkaksikko häikäisi vuosi sitten, mutta tämä kausi ei ollut Hannes Pekkiseltä ja Joni Lehikoiselta yhtä loistelias. Pekkinen on Kiteen paras ulkopelaaja ja oli vauhtiin päästyään myös etukentällä erinomainen. Lehikoisen kausi päättyi pahaan loukkaantumiseen. Lukkari Jesse Eskelisellä oli omat vaikeutensa, mutta huonoinakin päivinä hän oli kohtalainen hakemaan lyhyitä.

Hyvinkäällä oli myös haasteellinen kausi. Jere Vikström jouduttiin siirtämään täksi kaudeksi etukentälle. Pelipaikka ei ole Vikströmille outo, joten siinä mielessä hänen vahva kautensa ei ollut yllätys. Toisen etukenttäpelaajan löytämisen kanssa oli ongelmia, osin Kristian Malikinen loukkaantumisten vuoksi. Malinkine saatiin kauden aikana kehiin, mutta kokonaisuudessaan Tahkon etukenttäpelaaminen oli epätasapainossa – eikä tilannetta helpottanut lukkari Petteri Alasen loukkaantuminen.

Kolmoskori

Kolmoskoriin jäävät loput joukkueet – Pattijoki, Seinäjoki, Koskenkorva, Kankaanpää, Siilinjärvi ja Hamina.

Kolmoskorin etukentistä erikoismaininnan ansaitsee ainoastaan Siilinjärven etukenttä. Ville Lantiainen ja  Ville Veittikoski onnistuivat etukentällä hyvin ja muodostivat muodostivat SiiPen ulkopelin vahvimman osan.

Muista etukenttäpelaajista nousee esille oikeastaan vain yksi pelaaja – Koskenkorvan Eero Kuitunen. Kuitunen on hyvä etumies, joka on jäänyt turhaan vähemmälle huomiolle. Tässä mielessä siirto Hyvinkäälle on hyvä veto niin Kuituiselle itselleen kuin Tahkollekin.