Kohu Manchester Unitedin myyntineuvottelujen ympärillä kasvaa. Thomas Zilliacus vetäytyi jo tarjouskilpailusta, koska katsoo sen muuttuneen farssiksi. Jukka, mitä ihmettä kulisseissa tapahtuu?

Thomas Zilliacus kuvasi tarjouskilpailua juuri oikealla sanalla. Tästä näytelmästä on todellakin tulossa farssi.

Vapaassa markkinataloudessa on toki se periaate, että myyjä päättää viime kädessä, millä hinnalla hänen omaisuuttaan myy. Kukaan ei ole viemässä sitä oikeutta Glazereilta. Kysymys on nyt tavasta, jolla tätä tarjouskilpaa on käyty.

Glazerit asettivat ensimmäisen aikarajan tarjouksille maaliskuussa, mutta eivät saaneet itseään tyydyttävää tarjousta. Sen jälkeen tuli toinen tarjouskierros ja nyt lähtee sitten jo kolmas tarjouskierros.

Se, mikä tekee tästä asiasta farssin, on juuri nämä tarjouskilpailukierrokset. Asian olisi voinut hoitaa siten, että Glazerit olisivat istuneet neuvottelupöytään tarjousten tehneiden tahojen kanssa ja käyneet kasvotusten neuvottelut kaupan ehdoista.

Liike-elämässä käy usein niin, etteivät myyjien pyyntö ja ostajien tarjous kohtaa. Nyt näistä neuvotteluista saa sellaisen vaikutuksen, että Glazerit ovat kokeilleet hinnan suhteen kepillä jäätä ja aloittaneet sen jälkeen raivoisan lypsämisen, jolla he yrittävät nostaa myyntihinnan niin ylös kuin mahdollista.

Samalla kun Glazerit yrittävät lypsää lisää dollareita, kello käy koko ajan ensi kesän siirtoikkunan suhteen. Riskinä on, että jos myyntineuvottelut venyvät pitkälle kesään, United joutuu panttaamaan uusien pelaajien ostamista. Asian vahingollisuutta lisää se, että vaikka siirtoikkuna aukeaa vasta kesäkuussa, kulisseissa palapelin paloja liikutellaan jo nyt.

Näin United pahimmassa tapauksessa syö näiden pitkittyneiden neuvottelujen seurauksena mahdollisuuksia rakentaa huippujoukkue ensi kaudeksi, kuten myös Zilliacus huomautti.

Ovatko Glazerit kuitenkin vielä myymässä Manchester Unitedin?

Sitä tuskin tietävät muut kuin Glazerit itse ja heidän lähipiirinsä. Yleinen otaksuma on, että jos Glazerit eivät saa osakkeistaan riittävän suurta hintaa – arviolta 5-6 miljardia dollaria –, he eivät myy Unitedia ainakaan tässä kohtaa.

Se olisi Unitedin kannattajille ja jopa koko seuralle katastrofi. Glazerit ovat olleet heti alusta pitäen erittäin vihattu omistajataho ja esimerkiksi United-legenda Gary Neville kirjoitti Twitterissä tuoreeltaan, että jos Glazerit jäävät omistajiksi Unitediin, ilmapiiri tulee olemaan myrkyllinen.

Thomas Zilliacus sanoi, ettei hyväksy sitä, että Glazerit yrittävät maksimoida voittonsa Manchester Unitedin kustannuksella. Allekirjoitatko väitteen?

Kyllä siihen perusteet on. Glazereilla on oikeus määritellä seuran myyntihinta, mutta tapa, jolla he ovat näitä neuvotteluja hoitaneet, on ollut jo nyt vahingollista Unitedin kannalta ja lisää vahinkoja on tulossa, jos neuvottelut venyvät entisestään.

Vahingollisinta Unitedin kannalta olisi kuitenkin se, että he eivät myisikään Manchester Unitedia. He ovat 18 vuoden aikana antaneet näyttönsä siitä, millaisia omistajia he ovat, ja ne näytöt eivät ketään vakuuta. En sano, että Manchester United olisi tuhoutunut heidän käsissään, mutta Old Traffordilla katsellaan varmasti kateellisina, millaiset omistajat sen kilpailijoilla on.

Enkä viittaa pelkästään Manchester Cityn omistajiin. Liverpool on noussut amerikkalaisomistuksessa täysin uudenlaiseksi menestyslinnakkeeksi ja nyt myös Arsenal on alkaa olla sellaisessa kiillossa, että sitä on helppo kadehtia. Tottenhamin omistajista voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta Spursilla on saarivaltakunnan upein ja tuottoisin stadionin ja upea harjoituskeskus. Chelsealla ja Newcastlella on ökyrikkaat omistajat ja vaikka Chelseassa onkin käynnissä melkoinen hullunmylly, kummassakin seurassa siintelee kirkas tulevaisuus.

Glazerit ovat syöneet oman uskottavuutensa ja vaikka kukaan ei tiedä, millaisia mahdolliset uudet omistajat olisivat käytännön arjessa, Glazerit tiedetään ja heidän omistuksessaan tuska jatkuisi.

Näetkö, että Zilliacus voisi vielä palata mukaan tarjouskilpaan?

Liike-elämässä ja jalkapallossa ei koskaan kannata sanoa ”ei koskaan”, mutta jos Glazereiden tarjouskilpaa kutsuu farssiksi, silloin ei kannata odottaa kutsua tanssiaisiin. Siksi Zilliacuksen tarjouksen tarina on tässä kohtaa päättynyt.

Zilliacuksen tarjous on saanut osakseen sekä kehuja että kritiikkiä. Mistä uskot niiden kumpuavan?

Zilliacus on selvästi ollut tässä tarjouskilpailussa raikas tuulahdus toisenlaisesta arvomaailmasta. Hän on esittänyt fanien ottamista mukaan niin omistajiksi ja päätöksentekoon. Hän on myös puhunut hyvin rakentavaan sävyyn siitä, että olisi Unitedin etu, jos nämä tarjouskilpailussa olevat tahot yhdistäisivät voimansa ja jakaisivat omistuksen keskenään yhdessä  fanien kanssa.

Puheita fanien ottamisesta omistajiksi ja heidän äänensä kuulemisesta päätöksenteosta voidaan pitää pilvilinnojen maalailuna, mutta ajatus niiden takana on kannatettava. Seuran voi juridisessa mielessä omistaa kuka tahansa, mutta todellisia omistajia ovat jo nyt kannattajat. Ilman heitä ei olisi Manchester Unitedia eikä mitään muutakaan huippuseuraa.

Negatiivisuus kumpuaa todennäköisesti siitä, että Zilliacus tupsahti näyttämölle tyhjästä. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten ruotsalaisen Daniel Ekin kiinnostus Arsenalin ostamisesta otettiin vastaan likimain hurmoksellisesti, sillä Ek oli perustanut Spotifyn. Kaikki tunsivat hänen tarinansa ja pitivät häntä bisnesmielessä sateentekijänä. Kaiken lisäksi Ek oli elinikäinen Gooner.

Zilliacus on toki myös Unitedin kannattaja, mutta jos hän ei todellakaan tiennyt ennen kuin muutama päivä ennen ensimmäisen tarjouksensa tekemistä, että United oli myynnissä, ei häntä silloin kovin ultrana voi pitää. Ja mikä on muutenkaan hänen uskottavuutensa? Kuka tämä Zilliacus ylipäätään on Unitedin kannattajien silmissä? HJK:n ja Jokereiden omistaminen ei ole kovin iso meriitti, kun puhutaan Manchester Unitedin ostamisesta.

Joillakin kummitteli taustalla myös tapaus Michael Knighton. Hän osti kesällä 1989 Manchester Unitedin Martin Edwardsilta ja juoksi kauden avausottelussa joukkueen mukana kentälle neppailemaan palloa Unitedin paita päällä. Kaunis tarina päättyi varsin nopeasti siihen, ettei Knighton saanut järjestettyä rahoitusta Unitedin ostamiseen, vaikka Unitedin kauppahinta oli silloin – kokonaiset 20 miljoonaa puntaa!

Knightonin ja Zilliacuksen vertaaminen toisiinsa on epäreilua Zilliacusta kohtaan, mutta toisaalta on ymmärrettävää, että Knightonin varjo muistetaan edelleen.