Tottenhamin ongelmana ei ole yksi musta sunnuntai, vaan tuhat sunnuntaita sitä ennen

Hugo Lloris joutui sunnuntaina poimimaan pallon selkänsä takaa 21 minuutissa viidesti.

JalkapalloValioliiga

Tottenhamin ongelmana ei ole yksi musta sunnuntai, vaan tuhat sunnuntaita sitä ennen

Tottenhamin 1-6-murskatappio Newcastlelle toi potkut Cristian Stellinille. Jukka Röngän mukaan ongelmat ovat kuitenkin paljon syvemmällä.

Mari Salmela
TEKSTI Mari Salmela
JULKAISTU 24.4.2023 | KUVAT All Over Press

Tottenham erotti maanantaina väliaikaisen managerinsa Cristian Stellinin ja palkkasi hänen tilalleen loppukaudeksi Ryan Masonin. Jukka, miten kommentoit?

Tässä täytyy jälleen kerran ihmetellä, millaiset puupäät voivat johtaa jalkapalloseuroja maailman huipulla.

Siinä, että Stellini erotettiin sunnuntaisen Newcastle-ottelun jälkeen, ei sinällään ole mitään ihmettelemistä. Olen nähnyt vuosikymmenten aikana todella surkeita Tottenhamin esityksiä, varsinkin kaudella 1976-1977, jolloin Tottenham putosi Keith Burkinshawin johdolla silloiseen kakkosdivisioonaan, mutta en mitään vastaavaa mitä sunnuntaina.

Tottenham ei ollut vain täysin sekaisin kentällä. Pelaajista paistoi läpi sellainen välinpitämättömyys, että sunnuntaina tuli pakostakin mieleen, pelaavatko he Stelliniä tahallaan ulos. 21 minuuttia ja taululla 5-0-lukemat. Eihän tällaisten lukemien pitäisi olla mahdollisia muualla kuin junioripeleissä.

Tällaisen esityksen jälkeen ei voinut olla mitään muuta ratkaisua kuin pistää Stellini lankulle mahdollisimman nopeasti.

Mutta tämänpäiväinen episodi on vain Tottenhamin tarinassa sivujuoni. Varsinainen kysymys on, miten Tottenham voi ylipäätään olla tällaisessa kaaoksessa. Miten tähän on tultu?

Nyt puhutaan kuitenkin yhdestä Valioliigan ja koko Euroopan johtavista seuroista. Seurasta, jolla on yksi Euroopan upeimmista ja tuottavimmista stadioneista ja seurasta, joka pelasi tälläkin kaudella Mestarien liigassa ja joka taistelee edelleenkin ainakin teoriassa pääsystä Mestarien liigaan.

Niin, miten tähän on sitten tultu?

Antonio Conte sanoi kohutussa Southampton-ottelun jälkeisessä ryöpytyksessään, että tämä on ollut Tottenhamin tapa toimia viimeiset 20 vuotta. Siinä on asian ydin.

Tottenhamin nykyinen puheenjohtaja Daniel Levy on kiistatta erinomainen talousmies, mutta hänellä on myös monen muun seurajohtajan tavoin ylikorostunut tarve puuttua jalkapalloilullisiin asioihin. Ongelmana on vain se, että hänen ymmärryksensä niistä asioista on täysin amatööritasoa.

Levyn ymmärtämättömyys on näkynyt muun muassa siinä, millaisia managereita hän on palkannut 22 vuotta kestäneen valtakautensa aikana Tottenhamin. Valinnoissa ei ole ollut minkäänlaista linjaa, minkä seurauksena Tottenhamia on valmentanut tänä aikana väliaikaiset managerit mukaan lukein 16 eri manageria.

Sama ymmärtämättömyys ja osaamattomuus on näkynyt myös jalkapallojohtajien palkkaamisessa ja siinä, kuinka Levy on kriittisissä pelillisissä hankinnoissa kuunnellut mieluummin jalkapallojohtajia ja muita korvaansa kuiskuttelijoita kuin managereita.

Otan pari kuvaavaa esimerkkiä levylaisesta tavasta toimia.

Tottenham osti kesällä 2004 Michael Carrickin, josta tuli nopeasti joukkueen keskikentän voimahahmo. Silloinen urheilutoimenjohtaja Damien Comolli haluisi kuitenkin kahta vuotta myöhemmin hänen paikalleen oman suosikkinsa Didier Zokoran. Viis siitä, että silloinen manageri Martin Jol olisi halunnut kynsin hampain pitää Carrickin.

Myös Carrick olisi ollut halunnut jäädä Lontooseen, mutta Tottenham savusti hänet Zokoran alta ulos. Carrick siirtyi Manchester Unitediin, jossa hän pelasi yli 12 vuoden aikana yli 300 liigaottelua ja oli yksi joukkueen kantavista voimista. Zokora kynti Tottenhamissa kolme kautta ja hänet myytiin heti kun Comolli oli ensin saanut itse potkut.

Toinen hyvä esimerkki oli Mauricio Pochettinon potkut marraskuussa 2019. Pochettino oli kääntänyt Tottenhamin ylösalaisin ja johtanut sen keväällä 2019 Mestarien liigan finaaliin. Kaiken lisäksi Tottenham pelasi Pochettinon alaisuudessa Tottenhamin dna:n mukaista hyökkäävää jalkapalloa.

Ja mitä teki Levy? Antoi Pochettinolle puoli vuotta Mestarien liigan finaalin jälkeen potkut ja palkkasi hänen tilalleen José Mourinhon. Samalla päättyivät Pochettinon aikaiset menestyksen vuodet ja spursilainen jalkapallo vaihtui mourinholaiseen antijalkapalloon.

Tai kolmas esimerkki.

Tottenham palkkasi kaksi vuotta sitten urheilupuolen johtoon Fabricio Paraticin Juventuksesta. Siis miehen, joka oli Juventuksessa ollessaan ollut päävastuussa seuran kirjanpidon väärentämisestä vuosikausia. On vaikea uskoa, että jos Paraticin taustat olisi tutkittu ammattimaisesti, etteikö siellä olisi tullut vastaan jonkinlaista kuisketta Paraticin ja Juventuksen väärinkäytöksistä.

No nyt sitten paska on iskenyt tuulettimeen, ja Paratici joutui eroamaan viime viikolla, kun Italian Olympiakomitean valituselin piti Paraticin aiemmin saaman 30 kuukauden toimitsijakiellon voimassa.

Tottenhamin ongelma ei siis ole se, mitä tapahtui sunnuntaina St. James’ Parkilla, vaan mitä Tottenhamissa on tapahtunut viimeisen 22 vuoden aikana. Se, että nimilaattaa managerin toimiston ovensuussa vaihtuu, ei ratkaise ongelmaa. Ainoa ratkaisu olisi, että Daniel Levysta päästään tavalla tai toisella eroon.

Tosin vaarana on, että jos hänen seuraajansa tulisi tottenhamilaisesta perheestä, kuten Tottenhamin puheenjohtajat ovat valtaosin tähän asti tulleet, yksi Levy vaihtuu vain toiseen Levyyn eikä mikään muutu.

Mitä Tottenhamissa seuraavaksi tapahtuu?

Ryan Masonia arvostetaan seuran sisällä ja joukkueessa todella korkealla, ja siksi oli käsittämätöntä, että väliaikaiseksi manageriksi valittiin neljä viikkoa sitten Conten kakkosmies Stellini eikä Masonia.

Mason saa tehdä melkoisia taikoja, jos hän nostaa Tottenhamin tästä suosta ja vie Spursin ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Tottenham on nyt kuusi pistettä Newcastlen ja Manchester Unitedin perässä ja se on lisäksi pelannut yhden ottelun enemmän kuin Newcastle ja kaksi ottelua enemmän kuin Manchester United.

Siksi Tottenhamin mahdollisuudet päästä ensi kaudeksi Mestarien liigaan ovat enää teoreettiset – ja tämähän tässä kaikessa on kenties jopa suurin vitsi. Tottenhamilla oli kaikki avaimet Mestarien liigaan pääsystä Conten potkujen aikaan omissa käsissä, mutta se on omalla sohlaamisellaan hukannut mahdollisuuden.

Kysymys on noin 80-120 miljoonan euron menetyksestä sekä siitä, ettei Tottenhamilla ole kesän siirtomarkkinoilla Mestarien liigassa pelaamisen statusta.

Tottenham etsii myös pysyvää manageria. Missä sillä rintamalla mennään?

Olen entistä vakuuttuneempi, että nimistä on toissijaista puhua niin kauan, kun Levy jatkaa seuran puheenjohtajana. Jos José Mourinho tai Antonion Conten tasoiset managerit eivät saa pidettyä Tottenhamin tivolia tiellä, sitä tuskin saa silloin enempää Julian Nagelsmann, Luis Enrique kuin Arne Slot’kaan.

Pidän myös mahdottomana, että Levyn aikana Tottenhamissa voisi edes teoriassa syntyä sellaisia tarinoita kuin Manchester Unitedissa Alex Fergusonin ja Arsenalissa Arsène Wengerin kohdalla. Levyn johdossa sellaisille tarinoille ei ole riittävästi tilaa, sillä tilaa on vain hänen omalla mahtavuudelleen.