Liverpoolin ja Arsenalin välisessä ottelussa nähtiin viime sunnuntaina poikkeuksellinen näytös. Kun Liverpool vaihtoi 66 minuutin pelin jälkeen Conor Bradleyn tilalle Trent Alexander-Arnoldin, Anfield puhkesi buuauksiin. Sen jälkeen osa katsojista buuasi aina, kun Alexander-Arnold koski palloon.

Omille pelaajille buuaaminen on jalkapallossa harvinaista. Vielä harvinaisempaa se on Alexander-Arnoldin kaltaisille pelaajille, jotka ovat seuran omia lapsia.

Alexander-Arnold syntyi West Derbyssä Liverpoolin esikaupunkialueella ja Liverpoolin kykyjenetsijöiden silmät iskeytyvät häneen ensimmäisen kerran koulupeleissä Alexander-Arnoldin ollessa kuusivuotiasta. Siitä alkoi hänen rakkaussuhteensa Liverpooliin.

Alexander-Arnold nousi juniorijoukkueiden kautta Liverpoolin edustusjoukkueeseen. Hän debytoi Valioliigassa ensimmäisen kerran lokakuussa 2016 täytettyään kahta viikkoa aiemmin 18 vuotta.

***

Alexander-Arnold ei ollut mikään rivipelaaja. Hänestä kehittyi oikeana puolustajana yksi pelipaikkansa parhaista pelaajista maailmassa. Nousu Englannin maajoukkueeseen oli vain ajan kysymys, vaikka samalla pelipaikalla pelasi toinen loistava oikea laitapuolustaja, Kyle Walker.

Alexander-Arnold istui täydellisesti Jürgen Kloppin hevimetallijalkapalloon. Hän ja toinen laitapuolustaja Andy Robertson olivat keskeisiä virtalähteitä Kloppin hyökkäyspelaamisessa. Alexander-Arnold teki toki maalin silloin, toisen tällöin, mutta hänen suuruutensa näkyi ennen muuta siinä, miten tärkeässä roolissa hän oli Liverpoolin vastaiskuissa ja pelinrakennusvaiheen aikana – sekä maalipaikkojen luojana.

Liverpoolin edellisellä liigamestaruuskaudella 2019-2020 Alexander-Arnold syötti 13 liigamaalia. Häntä enemmän maalisyöttöjä kyseisellä kaudella Valioliigassa antoi vain Manchester Cityn Kevin De Bruyne.

Alexander-Arnold on voittanut viimeisen kahdeksan ja puolen vuoden aikana kaiken, mitä Liverpool on voittanut: kaksi liigamestaruutta, Mestarien liigan, FA Cupin ja Liigacupin.

***

Miksi siis omat viheltävät yhdelle omistamme?

Päästään yhteen jalkapallon ja urheilun hienoviritteisimpään asiaan – petoksen käsitteeseen.

Jokainen ymmärtää, että ihmisillä on oikeus vaihtaa työpaikkaa ja asua missä haluaa.

Se oikeus on myös Trent Alexander-Arnoldilla.

Hänellä on täysi oikeus vaihtaa työnantajaansa – tässä tapauksessa jalkapalloseuraa – ja hänellä on täysi oikeus muuttaa asumaan Madridiin. Hänellä on jalkapallolainsäädännön perusteella oikeus myös toimia siten, ettei hän tee jatkosopimusta, vaan istuu sopimuksensa loppuun ja pääsee siten siirtymään uuteen seuraan ilman siirtokorvausta.

Alexander-Arnold ei ole rikkonut yhtään juridista pykälää istuessaan Liverpool-sopimuksensa loppuun ja siirtyessään ilmaisella siirrolla Real Madridiin.

***

Jalkapalloseuran kannattamisessa ei ole kuitenkaan kysymys juridiikasta. Kysymys on puhtaimmillaan ja kauneimmillaan koko ihmiselämän ja jopa sukupolvet leikkaavasta monikerroksisesta suhteesta. Rakkaustarinasta, jonka arkea ovat yhdessä koetut ilot ja surut. Suuret ja unohtumattomat voitot sekä raastavat tappiot, joista pahimmillaan jää sieluun ikuisia arpia.

Kun tämä rakkaustarina ja juridiikka kohtaavat toisensa, siirrytään maailmaan, jossa ei ole oikeita ja vääriä vastauksia. On vain vastauksia.

Alexander-Arnold vastaa kysymyksiin omasta näkökulmastaan. Niin tekevät myös Liverpoolin muut pelaajat, jotka matkustivat Alexander-Arnoldin läksiäisjuhlaan Dubaihin. Pelaajille jalkapallo on ammatti ja he – kuten myös seurat – tekevät ammatillisia ratkaisuja.

Ratkaisut ovat usein kylmiä ja tunteettomia, välillä jopa raakoja. Kaikki tietävät kuitenkin pelin säännöt – tai ainakin pitäisi tietää.

***

Jalkapallokannattajien maailma on erilainen. Siinä maailmassa jokainen määrittelee rakkauden pelisäännöt itse. Mikä on hyväksyttävää, mikä ei.

Kun Alexander-Arnold vahvisti viime viikolla, että hän jättää Liverpoolin kesällä, osa Liverpoolin kannattajista – todennäköisesti hyvinkin iso osa – katsoi Alexander-Arnoldin pettäneen heidän rakastamansa seuran ja samalla heidät.

Jos Liverpool olisi harhaillut jossain kadotuksen suolla, Alexander-Arnoldin siirtymisen Real Madridiin olisi voinut jotenkin vielä ymmärtää, kenties jopa hyväksyä.

Mutta tämä Liverpool ei harhaile soilla tai kahlaa mutaisessa altaassa, kuten Liverpoolin tunnettu naapuriseura.

Tämä Liverpool on jalkapallomaailman eliittiä, crème de la crèmea, eikä tällaisesta eliittiseurasta siirrytä toiseen eliittiseuraan – ei varsinkaan siten, ettei Liverpool saa kiitokseksi 20 vuotta kestäneestä suhteestaan muuta kuin ruven käteensä.

Monet eivät voineet hyväksyä aikoinaan Ian Rushin siirtymistä Juventukseen, mutta Rush sai osan petoksestaan anteeksi, koska Juventus maksoi hänestä 3,2 miljoonaa puntaa, joka oli vuonna 1987 Englannin historian suurin siirtosumma.

Rush ei päässyt kuitenkaan pakoon ratkaisuaan. Kun hän seuraavana vuonna palasi takaisin Liverpooliin, hänen jumaluudestaan oli haihtunut osa pois – pysyvästi.

***

Alexander-Arnold voi hyvinkin löytää uuden onnen Madridista, mutta Liverpoolin äärikannattajien silmissä hän on Juudas, joka on tuomittu ikuisiksi ajoiksi helvetin alimpaan osaan. Samat kannattajat, jotka häntä ovat vuosikaudet palvoneet, sylkevät hänen nimensä päälle elämänsä loppuun saakka.

Voi kuulostaa julmalta, mutta sellainen Juudaksen osa on jalkapallossa.