Vaipuiko Valioliigan rikkain seura koomaan vai kuuluuko öljylähteille sittenkin järjen ääni?
Newcastle on käyttänyt kesän siirtoikkunassa rahaa maltillisesti. Jukka Röngän mukaan se merkki seuran uusien omistajien tervepäisyydestä.
Yksi Valioliigan siirtoikkunan yllätyksistä on ollut Newcastlen odotettua hiljaisempi kesä, sillä se on hankkinut uusia pelaajia vasta 60 miljoonalla punnalla. Jukka, eikö Valioliigan rikkaimman seuran imu riitä?
Varmasti Newcastlen on haastavampaa houkutella pelaajia tällä hetkellä kuin Mestarien liigassa pelaavien seurojen ja esimerkiksi Arsenalin, jolla on nuoren joukkueensa erittäin lupaava näkymä edessään. Tärkein syy siihen, miksi monet ovat olleet pettyneitä Newcastlen kesähankintojen määrään, on ollut kuitenkin se, että näillä ihmisillä on ollut yksinkertaiset väärät odotukset.
Myönnän toki itsekin, että odotin Newcastlen lyövän tiskiin tänä kesänä surutta rahaa sen verran mitä taloudellisen reilun pelin säännöstön limiitit antavat periksi, mutta nythän tämän kesän siirtomarkkinoiden todellinen tornado onkin ollut Chelsea, jolla ei tunnu olevan mitään rajaa, ketä se ostaa ja millä hinnalla se ostaa pelaajia.
8.00 for Newcastle being in TOP4 in the Premier League 2022/2023. Play now at LeoVegas!
Tietenkään kaikista kulissien käänteistä on mahdoton tietää, mutta kaikki merkit ja varsinkin Eddie Howen viime viikolla tekemä pitkä jatkosopimus viittaavat kuitenkin siihen, että Newcastlen uusilla omistajilla on malttia rakentaa St. James’ Parkin linnoitusta pitkäjänteisemmin pala palalta.
Itse asiassa jo urheilujohtajan palkkaaminen viittasi siihen, miten Newcastlen uudet omistajat tai heidän neuvonantajansa ajattelevat. Newcastle ei lähtenyt etsimään urheilujohtajamarkkinoiden tunnetuimpia ja hohdokkaimpia nimiä, vaan uudeksi urheilujohtajaksi houkuteltiin Brightonissa erinomaista työtä tehnyt Dan Ashworth.
Ashoworthia on pidetty Englannissa tällaisena hiljaisten siltojen guruna, joka ennen Brightoniin siirtymistään 2016 vastasi Englannin Jalkapalloliitossa huippujalkapallon kehittämisestä ja oli keskeinen vaikuttaja nykyisen englantilaisen jalkapallon dna:n kehittämisessä.
Myös Brightonissa hänen strategiansa oli satsata pelaajien kehittämiseen, ei valmiiden pelaajien ostamiseen. Ja siinä työssä hän onnistui erinomaisesti, mistä malliesimerkkejä ovat olleet Ben White, Yves Bissouma ja viimeisimpänä Marc Cucurella.
Graham Potterin palkkaaminen Brightonin manageriksi toukokuussa 2019 oli myös tyypillistä Ashworthia. Ei suurin nimi, vaan valmentaja, joka on paitsi erinomainen valmentaja, myös erinomainen pelaajien kehittäjä.
Tässä mielessä pitkäjatkosopimus Howen kanssa sopii täydellisesti Ashworthin toimintastrategiaan.
Eli mitä Newcastlelta voidaan odottaa tässä ja tulevissa siirtoikkunoissa?
Newcastle pyrkii vahvistamaan joukkuetta vielä elokuun aikana, sillä toistaiseksi ainoa joukkuetta merkittävästi vahvistava hankinta on ollut Lillestä 34 miljoonalla punnalla hankittu toppari Sven Botman.
Ostolistan näkyvin nimi on Leicesterin James Maddison, josta Newcastle on tehnyt jo kaksi tarjousta, jotka Leicester on kuitenkin hylännyt. Kiikarissa on myös uusi hyökkääjä. Kesän aikana Newcastleen on linkattu useampia hyökkääjiä aina Álvaro Moratasta lähtien, mutta uskoisin, että todennäköisemmin puhutaan jostain Benfican Goncalo Ramosin tai Chelsean Armando Brojan kaltaisesta maalintekijästä.
Se, mitä jatkossa tapahtuu, on, että ensin joukkueessa laitetaan runko kuntoon ja siihen aletaan sitten hankkia täsmäpaloja ja silloin kysymykseen voi tulla jo kalliimpia pelaajia. Varmasti ensisijainen tavoite on löytää nuorempia pelaajia, mutta toisaalta Newcastle on vara – jos se tarpeelliseksi nähdään – myös sellaisia pelaajia, joilla ei ole juurikaan jälleenmyyntiarvoa.
Millaisesta aikaikkunasta Newcastlen kohdalla puhutaan?
Ennen wanhaan jalkapallossa oli oppi, että joukkueen rakentaminen vie aikaa kolme kautta – eli vasta kolmannella kaudella joukkueelta voidaan odottaa tuloksia. Tämä pätee myös Newcastleen, jos joukkuetta rakentaa samanlaisella maltilla, jolla sitä nyt näytetään rakennettavan.
Näin Newcastle ei vielä tällä kaudella koputtele Mestarien liigan portteja, mutta uskoisin Newcastlen olevan viiden kärkiseuran jälkeen seuraavassa 3-4 seuran ryhmässä, joka ratkaisee muiden eurocup-paikkojen kohtalot.
Newcastlelta voidaan odottaa tulevalla kaudella myös välähdyksiä tulevaisuudestaan – esimerkiksi jotain 8-10 ottelun tappiotonta putkea ja jopa yhtä tai kahta kärkijoukkueen päänahkaa. Tällaiset välähdykset olisivat eräänlaisia väliaikamittareita siitä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.
Onko Newcastlen valitsema maltillisempi strategia oikea strategia?
On. Tilanne on siinä mielessä erilainen kuin aikoinaan Manchester Cityn tai Chelsean kohdalla, koska siihen aikaan ei ollut mitään taloudellisen reilun pelin säännöstöjä. Siksi ne saattoivat syytää rahaa miten päin huvitti. Nyt Newcastlella oli siirtoikkunan alkaessa reilunpelin limiittiä vain reilut 200 miljoonaa puntaa, joten sen kädet olivat joka tapauksessa sidotut – ja nyt Newcastle on liikkunut jopa tuohon limiittiin nähden todella maltilla.
Kaikki merkit viittaavat myös siihen, että Newcastlessa tilanne nähdään myös laajempana kysymyksenä kuin vain joukkuetason kysymyksenä. On mietittävä kaikki olosuhteet ja puitteet stadionista ja harjoituskeskuksesta alkaen, on mietittävä jalkapalloa tukevat oheistoiminnot, seurarakenne mahdollisine akatemioineen ja satelliittiseuroinen sekä ylipäätään se, mikä on Newcastle rooli ja asema ympäröivässä yhteisössä. En olisi yllättänyt, jos Newcastlesta olisi tehnyt useampi tutustumiskäynti Manchester Cityyn ja katsottu, miten siellä asiat on tehty.
Eli näetkö Newcastlen tulevaisuuden suurseurana?
Näen ilman muuta – mutta sen kasvu tapahtuu osissa. Kentän tasolla se voisi tarkoittaa, että Eurooppa-liigassa Newcastle pelaisi viimeistään 2-3 vuoden sisällä ja Mestarien liigassa 3-5 vuoden sisällä. Liigamestaruudesta se voisi alkaa tällä strategialla taistella 5-7 vuoden kuluessa ja Mestarien liigan voitosta samassa haarukassa.
