Valioliigan suurinta ihmettä uhkaa kultasormen lähdettyä syöksyminen Atlantin valtamereen
Bournemouthin ihmeen taikoneen Andoni Iraolan lähtö uusiin haasteisiin uhkaa romuttaa Bournemouthin upean satutarinan.
Lokakuun loppupäivinä kolme vuotta sitten Englannin etelärannikolla elettiin apeissa tunnelmissa. Pieni ja piskuinen Bournemouth oli noussut vuotta aiemmin Valioliigaan ja säilyttänyt täpärästi sarjapaikkansa. Kesällä seuran uudeksi manageriksi oli palkattu tuntematon espanjalaisvalmentaja Andoni Iraola.
Iraolan alku Bournemouthissa oli ollut tuloksellisesti tyrmäävä. Joukkue ei ollut voittanut yhtään kauden ensimmäisestä yhdeksästä liigaottelustaan ja sen pistepussissa oli vain kolme hiekanjyvää.
Piti ratkaista, mitä Iraolan kanssa pitäisi tehdä. Pitäisikö todeta, että tehtiin virhe ja erottaa Iraola vai antaa hänelle vielä mahdollisuus?
Iraola sai vielä yhden tilaisuuden. Kotiottelu toista pohjamudissa kyntänyttä seuraa, Burnleya, vastaan oli pakko voittaa.
Kun Burnley meni 11 minuutin pelin jälkeen johtoon, pelot ja paineet Vitaly Stadiumilla kasvoivat äärimmilleen. Bournemouth kuitenkin pelastui nousemalla 2–1-voittoon – ja samalla pelastui Iraola.
Tuuli etelärannikolla oli kääntynyt.
***
Historialla on perverssi ominaisuus. Se voi selittää täysin sattumanvaraisesti syntyneet ratkaisut jälkeenpäin aivan kuin päätöksissä olisi ollut selkeä rationaalinen logiikka.
Niin se voisi selittää myös sen, miksi Iraola ei saanut lokakuussa 2023 potkuja, vaikka osa Bournemouthin johtokunnasta olisi halunnut erottaa hänet.
Historia voisi sanoa, että Iraola ajama jalkapallo ei ollut mitä tahansa jalkapalloa. Se oli jalkapalloa, joka vaati pelaajilta syvempää ymmärrystä pelistä ja ennen kaikkea siitä hetkestä, milloin Iraolan jalkapallolle tyypillinen aggressiivinen korkea prässi piti käynnistää. Pienikin virhe ajoituksessa ja korttitalo olisi kaatunut.
Bournemouthin pelaajat oli aiempina vuosina opetettu siihen, että paras tapa puolustaa oli vetäytyä pallon menetyksen jälkeen matalaan blokkiin.
Iraola halusi kuitenkin opettaa Bournemouthin pelaajat pelaamaan toisenlaista jalkapalloa – sellaista jalkapalloa, jolle Iraola oli menettänyt sydämensä pelatessaan Marcelo Bielsan valmentamassa Athletic Bilbaossa 2010-luvun alussa.
Iraola oli joukkueen kapteenina sisäistänyt Bielsan aggressiivisen hybridiprässäämisen opit, jossa välillä prässättiin aluetta ja välillä mies-vastaan-miestä – ja kun pallo voitettiin, sitten mentiin suoraviivaisesti ylöspäin niin, että pölisi.
Iraola yritti opettaa pelitavan ja ennen kaikkea bielsalaisen prässipelaamisen saloja Bournemouthin pelaajille, mutta maa oli kovaa. Siksi opettaminen ja tulokset vaativat aikaa.
Oli Iraolan onni, että se kohtasi kauden kymmenennessä liigaottelussa Burnleyn, sillä kahdessa seuraavassa ottelussa Bournemouth hävisi ensin Liverpoolille 1–2 ja sitten Manchester Citylle 1–6.
Hän tuskin olisi kestänyt sitä, että Bournemouth olisi ollut 12 ottelun jälkeen sarjan jumbona kolmella pisteellä.
***
Nyt, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, Iraolan maailma on eri värinen. 44-vuotiaasta baskivalmentajasta – ja Mikel Artetan ja Xabi Alonson lapsuudenaikaista pelikaverista – on tullut yksi eurooppalaisen valmentajataivaan kuumimmista nimistä.
Hän luotsasi päättyneellä kaudella Bournemouthin sensaatiomaisesti Valioliigassa kuudenneksi. Mestarien liigan paikka jäi hiuskarvan päähän, mutta Bournemouth selviytyi ensimmäisen kerran 127-vuotisen historiansa aikana Euroopan kentille, Eurooppa-liigaan.
Iraolan sädekehää kirkastaa entisestään se, että hän on hionut kolmen kauden aikana useista nimettömistä rivipelaajista tähtipelaajia, jotka Bournemouth on joutunut taloudellisen pakon edessä myymään isolla rahalla.
Yksistään viime kesänä se myi neljä avainpelaajaansa, Dean Huijsenin Real Madridiin, Illia Zabarnyin PSG:hen, Milos Kerkezin Liverpooliin ja Dango Outtaran Brentfordiin ja kuittasi heistä 200 miljoonaa puntaa.
Eikä tässä kaikki: Tammikuussa Bournemouth myi joukkueen tärkeimmän talismaanin Antoine Semenyon Manchester Cityyn 64 miljoonalla punnalla.
Moni manageri olisi itkenyt karua kohtaloa, mutta ei Iraola. Bournemouth ei hävinnyt Semenyon myymisen jälkeen loppukauden aikana enää yhtään ottelua Valioliigassa. The Cherries voitti kevään aikana muun muassa Arsenalin vieraissa ja pelasi Manchester Cityn kanssa kotonaan 1–1-tasapelin, joka murskasi lopullisesti Cityn haaveet liigamestaruudesta.
***
Bournemouthin tarina on tarinana upea, mutta realismi on raaka.
Bournemouth pelaa kotiottelunsa Valioliigan pienimmällä stadionilla, 11300 katsojaa vetävällä Vitaly Stadiumilla, joka aiemmin tunnettiin Dean Courtina.
Pieni stadion tarkoittaa pieniä ottelupäivän tuloja. Kun sarjapaikkansa viimeisellä kierroksella varmistanut Tottenham repii ottelupäivän tuloja kaudessa yli 150 miljoonaa euroa, Bournemouthin ottelupäivän tulot olivat viime kaudella vain reilut seitsemän miljoonaa euroa.
TV-tulot nostivat kuitenkin Bournemouthin viime kauden tulot yli 190 miljoonaan euroon. Sen päälle tulivat vielä pelaajamyynneistä saadut tulot.
***
Iraola ymmärsi, että hän on tuonut Bournemouthin niin korkealle kuin se on mahdollista
Tai oikeammin: niin korkealle, ettei sen pitänyt olla edes mahdollista.
Iraola ei halunnut jäädä katsomaan, mitä tulevaisuus Bournemouthissa toisi tullessaan. Hän ilmoitti huhtikuussa jättävänsä Bournemouthin sopimuksensa päätyttyä tänä kesänä.
Monet ennakoivat hänen saavan seuraavaksi käsiinsä Liverpoolin, Chelsean tai Manchester Unitedin kaltaisen englantilaisen jättiläisen, mutta Valioliigassa managerituoleja ei riitä kaikille.
Näin Iraolan parhaat kortit ovat tällä hetkellä Crystal Palace ja Bayer Leverkusen sekä uusimpana hevosena Massimiliano Allegrin viikonlopun jälkeen erottanut AC Milan.
Kysymys ei ole katastrofista, sillä Iraola on vasta 44-vuotias ja hän haluaa valmentaa erilaisissa ympäristöissä ja erilaista jalkapalloa.
Myös Bournemouthissa hän sääti tällä kaudella joukkueen pelaamista. Pelin ytimessä olivat edelleen samat keskeiset aggressiivisen prässäämisen opit ja nopeat vastaiskut organisoimattomia puolustuksia vastaan kuin aiemmin, mutta Iraola toi peliin koko ajan uusia vivahteita.
Iraola halusi organisoida pelin rakenteita täsmällisemmin ja varmistaa, ettei nopeissa suunnanmuutoksissa jätetä omaa puolustusryhmitystä liian haavoittuvaksi.
Semenyon lähdön jälkeen Bournemouthin verkkoon tehtiin vain kolmessa ottelussa enemmän kuin yksi maali – ja niissäkin otteluissa jokaisessa vain kaksi maalia.
***
Bournemouthin kannalta Iraolan lähtö on sen sijaan järisyttävä muutos.
Hänen tilalleen palkattu saksalaisvalmentaja Marco Rose on hyvän valmentajan maineessa, mutta 49-vuotiaan Rosen näytöt eivät vakuuta.
Hän johti Red Bul Salzburgin kahdesti Itävallan mestariksi kausilla 2017-2018 ja 2018-2019. Sen jälkeen Rose on saanut potkut niin Borussia Dortmundista kuin viimeksi luotsaamastaan RB Leipzigista.
Yhdessä asiassa Rose on kuitenkin puolisukulaissielu Iraolan kanssa. Hänkin uskoo jalkapallossaan nopeisiin suunnanmuutoksiin ja nopeisiin vastaiskuihin, mutta kysymys on niiden toteuttamistavasta. Rose suosii pitkiä palloja, kun Iraolan pelimallit ovat monipuolisemmat ja palloa pelataan voittopuolisesti maata pitkin.
Suurin haaste Rosella on kuitenkin siinä, että Bournemouthin oven takana on jälleen jono.
Loistokauden pelannut toppari Marcos Senesi on sopinut siirtyvänsä ilmaisilla papereilla Tottenhamiin ja Junior El Kroupin ja Alex Scottin perässä on useampikin suurseura.
Mikään ei ole kuitenkaan jalkapallossa mahdotonta. Ei se, että Bournemouth jatkaisi Rosen alaisuudessa siitä, mihin se Iraolan aikana jäi – muttei myöskään se, että etelärannikon ihmeilmapallo syöksyy ensi kaudella Poolen lahteen ja uppoaa sinne.
Uhka Atlantin valtamerestä on todellinen.
