Kitee oli viime kauden sensaatiojoukkue. Se oli harsittu kasaan nuorista kokemattomista pelaajista ja maakuntasarjasta poimitun Tommi Päivisen kaltaisista löydöistä. Lopputulos oli tyrmäävä: Kiteen pysyi hyvin kärkiseurojen mukana ja se voitti runkosarjassa muun muassa Sotkamon ja vei kaikki neljä kohtaamistaan Joensuun kanssa supervuoroon.

Lopulta Kitee oli runkosarjassa viides ja se haastoi puolivälierissä tosissaan Kouvolan. Kolmoskoppari Samu-Kalle Varosen loukkaantuminen sotki kuitenkin Kiteen keskittymistä kolmanteen ja ratkaisevaan otteluun, jonka Kouvola vei nimiinsä lopulta selvästi.

Tähän kauteen Kitee lähtee suurin toivein. Toissa syksynä valtaan noussut uusi johto on tehnyt pelaajamarkkinoilla hyviä peliliikkeitä. Imatralta Kiteellä palannut seuralegenda Sami Partanen ja vaihtajajokeriksi samaten Imatralta hankittu Juuso Lattu ovat molemmat huippuluokan vahvistuksia mailassa. Lattu on haastavan ykkösvaihdon erikoismies. Kaudella 2019 hän hoiti onnistuneesti ykkösvaihdon peräti 127 kertaa. Myös Partanen on vaihtolyöntien ekspertti, joka on vanhemmiten jalostunut kakkosvaihdon huippupurkajaksi.

Kiteen kolmas hankinta, Jarkko Matikka, on etenijäjokeri ja varavaihtoehto linjaan.

Kiteen viime kauden joukkueesta lähti kolme pelaajaa: Ville Liukku siirtyi Kiteen kakkospelinjohtajaksi, ja Juhani Myyryläinen ja Tommi Päivinen lopettivat.

Kitee sai selvästi enemmän kuin menetti, vaikka varsinkin Päivinen ja Liukku pelasivat viime kaudella vahvan kauden.

Positiivinen ongelma

Kiteen on tunnettu aina ulkopelijoukkueena, mutta nyt sillä on myös sisällä vahva kattaus. Itse asiassa niin vahva, että pelinjohtaja Petri Tuuvalla on jopa positiivinen ongelma sen kanssa, miten hän joukkuetta peluuttaa ja roolittaa.

Kitee pelaa kahden kärjen sijasta vahvalla keskipalkilla. Jalat on pantu eteen, minkä jälkeen tulevat vaihtajat ja kotiuttajat. Keskipalkki loppuu numeroon kuusi ja lyöjäjokeriin. Kakkoskärjellä Kitee ei pelaa, vaikka Joni Lehikoisesta on kasvamassa kovaa vauhtia ykköskärjen vaihtaja. Myös Kasperi Kaksosessa on isänsä tavoin etenijänverta.

Kiteellä on paperilla huippukärki, Elmeri Purmonen. Purmosta ei voi vielä pitää Superin parhaana kärkimiehenä, mutta jos hänen kehityksensä jatkuu samanlaisena, puhutaan ainutlaatuisesta lahjakkuudesta.

Purmonen pelaa elintärkeässä roolissa. Jos Kitee aikoo nostaa sijoitustaan, Purmosen on pelattava jopa viime kautta parempi kausi. Se on toki mahdollista, mutta on hyvä muistaa, että kysymyksessä on vasta 19-vuotias pelaaja, joka on pelannut vasta yhden täyden kauden Superissa.

Purmosen jälkeen numerolla pelaavat pelaajat on harjoituspelien perusteella helppo laittaa jonoon. Jesse Eskelinen on kakkonen, Hannes Pekkinen kolmonen, Valentin Ikonen nelonen, Samu-Kalle Varonen viitonen ja Sami Partanen kuutonen.

Eskelinen pystyy purkamaan niin ykkös- kuin kakkosvaihdonkin, Pekkinen on erinomainen vaihtaja- ja kotiuttaja, Ikonen vahva kotiuttaja ja Varonen ja Partanen sekä vaihtajia että kotiuttajia. Parhaat jalat on Eskelisellä, mutta myös Pekkinen, Varonen ja Ikonenkin pystyvät etenemään.

Tuuvan kannalta haaste on, mihin väliin hän laittaa Latun ja lyöjäjokeri Sami Mikkolanahon ja miten hän rytmittää Kiteen sisäpeliä – ja mikä on Partasen optimaalisin ja paras numero. Lattu olisi huippuluokan ykkösvaihdon purkaja, mutta häntä voidaan myös pitää varakorttina, joka voi tilanteen mukaan laittaa sopivaan rakoon viimeistään ennen Partasta.

Mikkolanaho oli yksi viime kauden yllättäjistä ja saa varmasti riittävästi paikkoja tälläkin kaudella.

Ulkona vahva

Vaikka Kitee on vahva sisällä, se on edelleen asteen vahvempi ulkona.

Eskelinen on parhaimmillaan erinomainen lukkari. Ainoa miinus on, että hänen esityksensä ovat hieman aaltoilleet. Eskelinen aloitti ja päätti viime kauden loistavasti, mutta keskellä kautta oli vaatimattomampi jakso. Lukkaripeliin Kitee ei kuitenkaan kaadu.

Kiteen etukenttä oli viime kaudella Superin paras ja sitä se on myös tällä kaudella. Joni Lehikoinen on sieppariksi erinomainen löytö ja Pekkinen on jo rutinoitunut huippuetumies.

Linja on Kiteen haasteellisin osa. Valentin Ikonen ja Elmeri Purmonen hoitavat vaihtotilanteissa keskikaistan, Ikonen etulukijana ja Purmonen takalukijana. Ongelmana vaihtotilanteissa on kuitenkin kulmapelaaminen. Tommi Päivinen pelasi viime kaudella heiluripelaajana, joka vaihtoi tilanteen mukaan kulmaansa. Nyt kulmissa pelaavat Kasperi Kaksonen kakkoskulmassa ja kokenut Sami Partanen kolmoskulmassa. Partasen pelisilmä on edelleen jäätä, mutta käsi ei enää riitä – kuten ei Kaksosenkaan käsi. Kitee hyödyntää kulmapelaamisessa myös Pekkisen hyvää heittokättä silloin, kun se katsotaan tarpeelliseksi.

Takatilanteessa Kitee muuttaa ryhmitystä siten, että Ikonen siirtyy kolmospolttajaksi, Pekkinen syvimpään pussiin, Partanen tappimieheksi ja Lehikoinen kakkosvahdiksi. Kaksonen pelaa kakkoskulmassa ja Purmonen vartioi kolmospuolta.

Kiteen koppariosasto oli ennen viime kautta kysymysmerkki, sillä Varonen oli pelannut aiemmin linjassa ja kakkoskoppari Lassi Vasarainen nostettiin edustukseen junioreista. Kaksikko onnistui hyvin ja he ovat nyt vuoden kokeneempia koppareina. Miika Timonen on varavaihtoehto koppariksi. Jarkko Matikka ja vasta 16-vuotias Topias Kaksonen ovat myös vaihtoehtoja paikkaustehtäviin ulkona.

Pelinjohtaja Petri Tuuva oli viime kaudella Jani Komulaisen ja Iiro Haimin ohella Superin paras pelinjohtaja.

Tuuva on imatralaisen koulukunnan kasvatti ja hallitsee hyvin pelin rytmittämisen. Kiteen valmennusjohto on tehnyt Tuuvan johdolla myös erinomaisia pelaaja ja pelipaikkavalintoja. Viime kauden joukkueessa vain kolme numerolla pelaavaa pelaajaa – Eskelinen, Pekkinen ja Ikonen – pelasivat jo vuonna 2019 samoilla pelipaikoilla kuin viime kaudella. Muiden pelipaikat olivat uusia tai he olivat uusia pelaajia joukkueessa.

Varoituksen sana

Kaikki odottavat Kiteen nuoren joukkueen ottavan kehitysaskeleen tällä kaudella eteenpäin. Se on toki mahdollista ja jopa todennäköistä, mutta tässä kohtaa on kuitenkin sanottava varoituksen sana: joukkueiden kehittymiskaarille on tyypillistä, että nuorilla joukkueilla tulee myös takapakkia – yleensä vielä niin sanotulla toisella kaudella.

Tämä riski on myös Kiteellä. Joukkueessa on valtavasti potentiaalia ja Kiteen parhaat pelaajat nousevat väistämättä Superin eturivin pelaajiksi tulevina vuosina. Mutta entä jos asiat eivät lähdekään rullaamaan tällä kaudella odotetulla tavalla? On turha dramatisoida, että silloin Kiteen vahvuus mitataan. Kiteen vahvuus mitataan siinä, miten hyvin sen nykyinen ja kiistatta lahjakas joukkue pystyy tulevina vuosina lunastamaan potentiaalinsa. Yksi kausi on siinä kuvassa toissijainen.

Uusi seurajohto on osoittanut, että se pystyy pitämään Kiteen suurimmat tähtipelaajat Kiteellä. Tätä auttaa se, että joukkueen ytimen muodostaa sukupolvi, jonka pelaajat viihtyvät hyvin yhdessä ja jotka suhtautuvat pesäpalloon ja Kiteen kehittämiseen samalla intohimolla. Tämä sitoutuneisuus ja hyvä henki näkyivät viime vuonna siinä, että Kiteen ei hätkähtänyt sitä, että se oli tappiolla tai hävinnyt ensimmäisen jakson suurinumeroisesti.

Kiteellä on edessään mielenkiintoinen kausi. Se on ehdottomasti keskikastin potentiaalisin seura haastamaan viisi suurta. Jos Kitee haluaa nousta viiden tai jopa neljän sakkiin, sen on silloin onnistuttava maksimaalisesti ja otettava riittävästi voittoja viideltä heikoimmalta, mutta myös keskikastin seuroilta. Viime kaudella Kitee pelasi erinomaisesti kärkiseuroja, mutta kompuroi sitten heikoimpia vastaan.

Puolivälierissä Kitee olisi ilkeä vastus kenelle tahansa, mutta ehkä Kiteen kauden ratkaisevin taistelu on kuitenkin se, pystyykö se saamaan puolivälierissä kotiedun ja sijoittumaan neljän parhaan sakkiin. Haaste ei ole helppo, mutta kotikenttäetu nostaisi dramaattisesti Kiteen osakkeita puolivälierissä.