Vimpeli on edelleen niin lähellä vuoren huippua, että sille on kaikki mahdollista

Jere Saukko on harvoja muualla kasvatettuja pelaajia Vimpelin Vedon joukkueessa.

Pesäpallo

Vimpeli on edelleen niin lähellä vuoren huippua, että sille on kaikki mahdollista

Vimpeli lähtee tähän kauteen samoista asetelmista kuin aikaisempinakin vuosina. Se nimi on siinä hatussa, josta mestarin nimi nostetaan.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 30.4.2025 | KUVAT Antti Haapasalo

Vimpelin Veto

Lähtötilanne

Vimpeli juhli syksyllä 2022 Suomen mestaruutta railakkaissa tunnelmissa. Sen jälkeen käyrä on vienyt kuitenkin alaspäin. Syksyllä 2023 Vimpeli eteni vielä loppuotteluun, mutta viime vuonna se putosi jo puolivälierissä Kempeleelle.

Vimpelin taidot ja potentiaali eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään. Koossa on edelleen käytännössä sama joukkue, jolla se voitti Suomen mestaruuden kolme vuotta sitten.

Myös viime syksynä muutokset joukkueessa olivat vähäiset. Kempeleeseen siirtynyt Olli Heikkala oli ainoa merkittävä lähtijä ja Seinäjoen Maila-Jusseista tullut 19-vuotias lukkarilupaus Ville Soini ainoa hankinta.

Suurin muutos tapahtui kaarella, kun uudeksi vastuuvalmentajaksi ja pelinjohtajaksi palkattiin Seinäjoen JymyJussien pelinjohtajana vuosina 2020-2023 toiminut Jussi Parvi.

Joukkue

Vaikka Vimpelin joukkue on pysynyt useamman vuoden pääosiltaan lähes muuttumattomana, tämän kaudessa joukkueessa on monta muuttujaa, jotka elävät ja hakevat kauden aikana muotoaan.

Sisäpelissä suurin haaste on eteneminen. Vimpelillä oli viime kaudella tarkalla kammalla laskettuna neljä numerolla pelaavaa vahvaa etenijää, Mikko Vihriälä, Mikko Kanala, Aleksi Lassila ja Olli Heikkala. Nyt Heikkala ei ole enää kyydissä mukana.

Parvi joutuu muun valmennusjohdon kanssa miettimään, miten Heikkalan puuttuminen korvataan – riittääkö etenijöitä kahteen kärkeen vai olisiko kaikki parhaat etenijät lyötävä ykköskärkeen? Tätä taustaa vasten ei ole yllätys, että aiempina vuosina pääpelintekijänä pelannut Elmeri Anttila pelasi TalviSuperissa nelosena.

Mikko Vihriälä ja Kanala on Vimpelin todennäköisin kärkipari. Anttila on edelleen vaihtoehto kolmoseksi, jolloin Aleksi Lassila jäisi tuomaan nopeutta ja tekemään tilanteita kakkoskärkeen. Toinen vaihtoehto on siirtää Lassila kolmoseksi ja Anttila neloseksi.

Vimpeli saattaa tehdä myös sen, että se lähtee ainakin joihinkin otteluihin kesällä vain yhdellä lyöjäjokerilla, jolloin sillä olisi kaksi etenijäjokeria, Jere Saukko ja Atte Kortehisto. Jos Jukka-Pekka Vainionpää ja Janne Mäkelä pelaavat lyöjäjokereina, Saukko ja Kortehisto taistelevat kolmannesta jokerin paikasta.

Vaikka Vimpelillä ei ole montaa huippuetenijää, se saa kuitenkin käyttökelpoisen kakkoskärjen, jonka muodostavat rohkeasti lyövä Juho Heikkala, Lauri Vihriälä, Severi Lassila sekä pelaava lukkari, Teemu Kinnunen tai Soini, jolta löytyy myös kotiutusvoimaa.

Vimpelin vahvuus sisäpelissä on edelleen sen lyöntivoimaisuus. Vainionpää ja Mäkelä ovat edelleen eliittiluokan lyöjäjokereita ja Matias Rinta-aho Superin parhaita numerolla lyöviä kotiuttajia. Anttila olisi nelosena erinomainen saranapelaaja, sillä hän on loistava pelintekijä ja hyvä kotiuttaja.

Vimpeli pelaa railakasta lyöntipeliä ja hakee tunnetusti läpilyöntejä jo vaihtotilanteissa. Viime kaudella se löi Mansen jälkeen eniten kunnareita koko sarjassa, 28.

Ulkopelissä suurimmassa valokeilassa on se, mitä tapahtuu lautasella. Vimpeli voitti Kinnusella vuoden 2022 Suomen mestaruuteen, mutta sen jälkeen Kinnunen on taantunut. Soini oli viime syksynä hyvä veto Kinnusen haastajaksi. TalviSuperissa Soini syötti kolmessa ottelussa ja Kinnunen kahdessa. Myös kesällä kaksikon vastuu tulee jakautumaan – ainakin runkosarjassa.

Vimpelin ulkokentän eri lohkot ovat tasaisen laadukkaita. Etukentän muodostavat viimevuotiseen tapaan Rinta-aho ja Aleksi Lassila. Linjassa Kanala ja Severi Lassila ottavat hoitoonsa kakkospuolen ja Heikkala ja avaukseen nouseva Lauri Vihriälä kolmospuolen. Viides vaihtoehto linjaan on Veeti Kortehisto, joka on myös veljensä tavoin hyvä etenijä. Kortehisto tulee tiukassa ottelurytmissä saamaan kesällä reilusti peliaikaa.

Takakentän tutkaparin muodostavat Anttila ja Mikko Vihriälä. Jos koppariosastolla tarvitaan paikkaajaa, todennäköisin ratkaisu on siirtää Lauri Vihriälä linjasta taakse ja nostaa Veeti Kortehisto linjaan.

Parvi on todistanut tasonsa pelinjohtajana ja ennen kaikkea valmentajana. Hän ei ole välttämättä maailman räiskyvin ja karismaattisin persoona, mutta pelaajien luottamuksen voi voittaa myös teoilla, kuten Parvi on tehnyt. Häneen Vimpelin kausi ei kaadu.

Arvio

Vimpeli on materiaaliltaan sarjan kärkitasoa ja se taistelee täysin runkosarjan voitosta.

Joukkueessa ei ole rajatonta määrää etenemisvoimaa, joten ykköskärjen on toimittava, jotta Vimpeli pääsee hyödyntämään vahvinta sisäpeliasettaan, lyöntivoimaansa.

Ulkona lukkaritilanne on kysymysmerkki, mutta Vimpeli on viimeisten 15 vuoden aikana tottunut siihen, ettei sillä ole välttämättä Superin parasta lukkaria.

Vimpeli on runkosarjassa kiinni sijoissa 1-4. Kotiedun saaminen pudotuspeleihin olisi iso plussa, sillä Saarikenttä on valleineen ja jokineen vastustajille hankala paikka pelata.

Isompi kuva

Vimpeli on yksi suomalaisen urheilun suurista ihmeistä, sillä se on ponnistanut pesäpallopyramidin huipulle 2700 asukkaan kunnasta. Toki kysymys ei ole vain pelkästä Vimpelistä, sillä Vimpelin Veto on myös sen lähikuntien yhteinen lapsi.

Vimpeli palasi pitkän korpivaelluksensa jälkeen takaisin Superin huipulle hankkimalla Sami Haapakosken ja Henri Puputin kaltaisia tähtipelaajia muualta Suomesta, mutta viime vuosien Vimpeli on elänyt loistavan juniorityönsä hedelmillä. Nykyisessä joukkueessa vain Jukka-Pekka Vainionpää, Teemu Kinnunen, Jere Saukko ja Ville Soini on kasvatettu muualla kuin Vimpelin ja sen sisarseurojen viljavilla vainioilla.

Vimpeli on vastannut maailman muuttumiseen uudistamalla organisaatiotaan ja satsaamalla samoihin asioihin myynnissä ja markkinoinnissa kuin muissakin huippu-urheiluseuroissa. Vaikka raha ei kasvakaan Vimpelin seuduilla puissa, se pystyi kasvattamaan pelaajabudjettiaan täksi kaudeksi 15 prosenttia ja sen pelaajabudjetti, 392 000 euroa, on ””virallisesti”” Superin kolmanneksi suurin. Kahdet lainausmerkit virallisesti -ilmaisun yhteydessä eivät ole pesäpallon ollessa kyseessä lyöntivirhe.

Vimpeli on onnistunut pitämään kiinni myös tähtipelaajistaan, vaikka heidän perässään ovat olleet muut Superin kärkiseurat.

Vimpelin taivas ei ole kuitenkaan pelkkää sineä. Vaikka Superpesis-paikkaa kärkkyy nyt useampi juniori, Vimpelin juniorimyllyn vauhti on alkanut hidastua nuoremmissa ikäluokissa. Valmennusosaamista Vimpelistä ja sen lähikunnista kyllä löytyy, mutta se pitäisi saada kanavoitua jälleen konkreettiseen kasvatustyöhön myös nuoremmissa ikäluokissa.

Vimpeli joutuu miettimään myös ratkaisujaan siirtomarkkinoilla ja neuvottelupöydissä. Janne Mäkelä pelaa jo varapatruunavuosia ja Jukka-Pekka Vainionpään sopimus loppuu tähän kauteen. Viimeistä sopimusvuottaan pelaavat Teemu Kinnunen ja Jere Saukko voidaan kyllä korvata, mutta Vainionpäästä kiinni pitäminen on Vimpelin kannalta iso asia – samoin toimivan lukkariratkaisun löytäminen tämän kauden jälkeen.

Vimpelin asema yhtenä Superin kärkiseuroista on joka tapauksessa lähivuosiksi turvattu ja vaikka se joutuisikin tekemään peliliikkeitä siirtomarkkinoilla, Vimpeli pystyy tarjoamaan pelaajille edelleen varman menestysnäkymän.