48 maan MM-kisat ja Curaçaon ja Kap Verden kaltaiset jalkapallon suurvallat vaativat pureskelemista
Jalkapallon MM-kisoissa pelaa ensimmäistä kertaa ennätykselliset 48 maata. Maiden määrä vaatii pureskelemista.
Jalkapallon MM-kisat käynnistyvät torstaina historiallisen suurina. Lopputurnauksessa on peräti 48 maata, kun seitsemät edelliset MM-kisat pelattiin 32 maan voimin.
Kisojen kasvuvauhti on ollut raju. Vuosina 1954–1978 MM-kisoissa pelasi vain 16 maata, kunnes määrä nostettiin Espanjan kisoissa 1982 24:ään maahan ja Ranskan kisoissa 1998 32:een maahan.
Vaikka joukkueiden määrän nostaminen 24:ään maahan vuona 1982 sai ankaraa arvostelua. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA näki, että jalkapallolle on tehtävä jotain.
Jalkapalloa pelattiin vielä 1970-luvulla käytännössä vain kahdella mantereella, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Afrikasta ja Aasiasta ei esimerkiksi ollut tullut kuin Eusébion kaltaisia yksinäisiä tähdenlentoja, jotka nekin olivat edustaneet jotain vakiintunutta jalkapallomaata, kuten Eusébio Portugalia.
Vaikka jälkiviisaudella on huono kaiku, tässä asiassa FIFA oli oikeassa – aivan, kuten se oli oikeassa laajentaessaan lopputurnauksessa pelaavien joukkueiden määrän 32:een vuonna 1998.
***
Vastustin vanhana puritaanina MM-kisojen joukkuemäärän nostamista 24:ään ja 32:een – ja vaikka myönnän olleeni väärässä, 48 maan lopputurnaus vaatii pureskelemista.
Ymmärrän toki, että FIFA haluaa tehdä MM-kisoista urheilua suuremman globaalin karnevaalin, josta päästään nauttimaan mahdollisimman monessa maassa ja mahdollisimman monessa maailman kolkassa – ja jonka avulla FIFA tienaa entistäkin tähtitieteellisempiä summia rahaa.
FIFA:n huolena on ollut jo pitkään Mestarien liigan ja kansallisten sarjojen kasvaminen entistäkin suuremmaksi voimatekijäksi maailman jalkapallossa.
FIFAa ei sureta se, että seurat kasvattavat maailmanluokan tähtipelaajia ja Mestarien liiga on yksi tähtipelaajien suurimmista markkinoijista. FIFAa huolettaa vain se, miten suuren palan se pystyy lohkaisemaan jalkapallon tajuttomista rahavirroista.
Jalkapallon MM-kisojen on laskettu tuottavan FIFAlle neljän vuoden aikana ennen kisoja ja kisojen aikana noin 12 miljardia euroa. Se on valtava summa, mutta FIFA näkee, että jos jalkapallon kaikki suorat tulot liikkuvat vuositasolla noin 40-50 miljardin euron luokassa, joku muu lohkaisee tuloista valtaosan.
***
Jalkapallon MM-kisojen alkulohkojen otteluohjelman lukeminen vaatii totuttelua.
Brasilian ja Haitin kohtaamisen voi vielä jotenkin ymmärtää, onhan Haiti vanha MM-kävijä 52 vuoden takaa. Sen sijaan Saksan ja Curaçaon ja Espanjan ja Kap Verden ottelut saattavat ensivilkaisulla näyttää enemmän komedialta kuin vakavasti otettavalta huippu-urheilulta.
Sana ensivilkaisu ei ole tässä yhteydessä vahinko. Vaikka FIFA-ranking ei olekaan vesitiivis järjestelmä määrittelemään eri maajoukkueiden paremmuutta, kannattaa kuitenkin muistaa, että Kap Verde on kahdeksan sijaa Huuhkajien yläpuolella uusimmassa rankingissa eikä Curaçao ole Suomea perässä kuin seitsemän sijaa.
Ongelma on siinä, että Kap Verde on FIFA-rankingissa vasta sijalla 67, mutta kisoissa ei samaan aikaan nähdä esimerkiksi rankingissa sijalla 12 olevaa Italiaa tai sijalla 21 olevaa Tanskaa.
Toki tähänkään ei kannata liiaksi juuttua, sillä olympialaisissa on vieläkin raaempi systeemi, sillä jokainen maa saa lähettää kisoihin parhaimmillaan tai pahimmillaan vain 1–3 urheilijaa yhteen lajiin. Siinä leikissä saattaa muutama kohtalaisen hyvä sprintteri, maratoonari tai nyrkkeilijä jäädä katsomaan kisoja kotoaan.
***
Omassa rankingissani kolme parasta ja ikimuistoisinta MM-lopputurnausta ovat Meksikon vuoden 1970 kisat, Espanjan vuoden 1982 kisat ja Ranskan vuoden 1998 kisat.
TOP3:ssa on siis kahdet laajennuskisat. Pitääkö tässä siis varautua siihen, että näistä MM-kisoista tulisi myös ikimuistoiset?
Potkitaan nyt alta pois ensi alkulohkot ja katsotaan sen jälkeen, mihin suuntaan kisat oikeasti lähtevät kulkemaan.
