Luis Suárez palaa lauantaina uransa suurimmalle näyttämölle Camp Noulle, kun La Ligaa johtava Atlético Madrid iskee mestaruusunelmansa kannalta kriittiseen haasteeseen, kahden pisteen päässä olevaan Barcelonaan. Suarezin paluutta Camp Noulle on varmasti viikonlopun tunteikkain hetki jalkapallossa.

Ottelulle ja sen panoksille antaa lisää sähköä se, että neljäntenä oleva Sevilla kohtaa viikonloppuna mestaruustaistossa muakan olevan neljännen seuran, Real Madridin.

Suárez ulostettiin Barcelonasta vähintäänkin kyseenalaisissa merkeissä viime kesänä, mutta hän löysi Diego Simeonen alaisuudessa hurjan maalivireen täksi kaudeksi. Suárez on tehnyt sarjassa 19 maalia 14,89 maalin odotusarvosta. Odotusarvojen ylittäminen ei ole Suárezille epätavallista – vain muutamana Barcelona-kautena hän on jäänyt oman maaliodotteensa alapuolelle.

Suárez on sitä, mitä Diego Simeone kaipasi Atléticoon, jotta Barcelonan ja Real Madridin haastaminen olisi mahdollista. Suárez on loistava viimeistelijä. Hän on pystynyt tuomaan madridilaisille sen tehon ja uhan hyökkäyspäähän, minkä Antoine Griezmannin poistuminen vei joukkueesta.

Atléticon huikean menestyksekäs kausi on osoittanut, että Suárezin kaltaiset hyökkääjätyypit ovat joukkueilleen kullanarvoisia, sillä he pystyvät muuntamaan boksietenemisiä ja uhkaa maaleiksi.

Suárezin viime vuosien evoluutio on sitä paitsi mielenkiintoista tutkittavaa. Ei vain Suárezin ja viikonlopun ottelun takia, vaan siksi, että se kertoo meille suomalaisille Huuhkajien avainpelaajan Teemu Pukinkin evoluutiosta. Ei toki siitä, mitä Pukki on ollut. Vaan siitä, mitä Pukki tulee toivottavasti seuraavina vuosina olemaan.

Jos Pukki pystyisi kopioimaan ja oppimaan Suárezilta yhden peliteon, hän pystyisi jatkamaan kehityskäyräänsä vielä seuraavatkin vuodet – ja jopa Valioliigan valloittaminen olisi Pukille mahdollista.

Pukin dilemman ratkaisu

Suomalaiset futisjännärit näkivät viikolla painajaisia, kun Norwichista kantautui tietoja Pukin loukkaantumisesta. Nivelsidevamma nilkassa pitää Pukin pois tositoimista hetken aikaa. Ensimmäisten tietojen mukaan Pukin EM-kisojen ei pitäisi olla vaarassa, mutta Markku Kanervan säikähdyksen kuuli pitkälle.

Pukin huikea vire viime vuosina perustuu monen muun asian ohella siihen, että hän on pysynyt pitkiä periodeja terveenä. Pukki ei kuitenkaan ole enää nuori pelaaja. Hän on jo 31-vuotias, mikä tarkoittaa sitä, että hän alkaa kääntymään oman uransa viimeiselle loppusuoralle.

Sellaiselle loppusuoralle, jolla hänen uruguaylainen verrokkinsa jo on. Suárez on vuonna 1987 syntyneenä Pukkia kolme vuotta vanhempi.

Näiden kahden pelaajan absoluuttiset tasot ovat erilaiset. Suárez on yksinkertaisesti Pukkia parempi pelaaja. Suárez on maailman huipulla sitä, mitä Pukki on Championshipin, eli Englannin toiseksi korkeimman sarjatason, huipulla. Kun mennään maailman huippupeleihin, Suárez pystyy tekemään kaiken tuplana, mitä Pukki tekee.

Nämä pelaajat tekevät kentällä kuitenkin hyvin samantyylisiä asioita. Molempien fokus on maalintekoyrityksissä sekä viimeisten ratkaisuiden onnistumisessa. Molemmat keskittyvät siihen, että kun joukkueen hyökkäys etenee boksiin, he ovat siellä viimeistelemässä toimintoketjua. Kumpikin ymmärtää huippuhyökkääjänä sen, että maalit tehdään boksista. Pukki on laukonut 80 yrityksestään tällä kaudella boksin ulkopuolelta vain 21 kertaa. Suárez on laukonut 84 kertaa ja vain 18 kertaa boksin ulkopuolelta.

Maalintekoyritysten kartta näyttää hämmentävän samalta. Pukki liikkuu tosin hieman enemmän boksin keskikaistalle laukomaan, kun taas Suárezin yritykset jakautuvat leveyssuunnassa tasaisemmin.

Yksi ero

Yksi ero pelaajissa kuitenkin on.

Pukki elää oikeastaan vain ja ainoastaan vastustajien toppareiden selustaan liikkumisesta. Pukki hiipii heidän olkapäidensä pimeillä puolilla ja spurttaa terävästi kaariliikkeiden avulla kohti boksin keskustaa. Tällaisia juoksuja nähdään Norwichissa, mutta myös Huuhkajissa erittäin tasaisella suoritustasolla.

Suárez tekee tätä samaa. Kun Atlético saa pallon vastustajan puolustuslinjan väliin tai syvälle leveyteen, on uruguaylainen spurttaamassa vastustajan toppareiden selustaan. Molemmilla on valtava tekninen arsenaali tökätä pallo maalivahdin ohitse verkon perukoille.

Mutta, Luis Suárez oli vielä joitakin vuosia sitten yleisemmin liikkuva hyökkääjä. Hän pelasi suurella säteellä ja kävi jokaisella kaistalla.

Suárez ei ole enää yhtä nopea kuin vielä joitakin vuosia sitten. Vuodet ovat pakottaneet häntä muovaamaan peliään.

Tämä on hyvin tyypillinen ilmiö huippuhyökkääjille, jotka elävät ominaisuuksista, joihin tarvitaan maksimaalista fyysistä suorituskykyä. Esimerkkejä on lukuisia. Zlatan Ibrahimović on muovannut itsestään puhtaan ison target-pelaajan. Cristiano Ronaldo muuttui kuljettavasta laiturista puhtaaksi boksihaukaksi.

Suárezin liikekartat kuitenkin osoittavat, että viime vuosina rangaistusalueen lisäksi hän on löytänyt kentältä kaksi muuta aluetta, joilla hän uhkaa vastustajan puolustusta. Ne alueet ovat – vastustajasta riippuen – vasemmassa tai oikeassa taskussa, joista käsin hän edistää joukkueensa hyökkäyspeliä.

Tämä näkyy numeroissa. Suárez on ollut tällä kaudella jokaista 90-minuuttista kohden luomassa 0,62 maalin odotusarvoa, kun otetaan huomioon laukausten ja avainsyöttöjen lisäksi kaikenlainen osallistuminen rakenteluun. Hänen koko uransa osalta lukema on päälle yhden. Toisin sanoen, Suárez osaa toimia maalinteon lisäksi linjojen välissä myös linkkipelaajana keskikentän ja hyökkäyksen välillä, mutta tekee sen nykyään täsmällisemmin vain muutamien tilojen kautta.

Joitakin vuosia sitten Suárez toimi pallon saatuaan enemmän ohitusten ja kuljettamisen kautta, mutta viime vuosina hän pelaa poikkeuksetta kombinaatiosyöttämisen kautta. Ohitusmäärät ovat Suárezilla pudonneet yli yhdestä lähes olemattomiin – Suárez ohittaa nykyään vain 0,4 kertaa ottelua kohden.

Luis Suárez on siis tehnyt itsestään viime vuosina aivan spesialistipelaajan kahdessa eri asiassa. Kun pallo on boksissa, hän on vaarallinen. Ja, kun pallo on keskialueella, tupsahtelee hän taskuihin pelaamaan vastustajien linjoja rikkovia kombinaatioita kanssapelaajiensa kanssa.

Oleellinen kysymys Pukilla

Tässä tullaan Pukin kannalta aivan oleelliseen kysymykseen. Hän on jo valloittanut Championshipin tason, mutta miten hän pystyisi vielä, 31-vuotiaana, nostamaan tasoaan niin, että hän onnistuisi tekemään itsestään aidosti valioliigatason hyökkääjän? Sitä hän ei vielä nimittäin ole ollut.

Pukki teki edellisvuoden valioliigavisiitillä 11 maalia, mitä voidaan pitää kohtalaisena suorituksena.

Mutta, jos vain nälkää itsensä kehittämiseen riittää, sitä kannattaa yrittää, koska mahdollisuudet ovat olemassa.

Siinä missä Suárezin maaliodote ottelua kohden La Ligassa on ollut noin 0,72, niin Pukilla vastaava oli hänen valioliigakaudellaan vain 0,36. Pukki on antanut Championshipissä avainsyöttöjä 1,3 kappaletta ottelua kohden, mutta Valioliigassa lukema oli vain 0,8.

Norwichin on nyt ratkaistava kesän aikana, että miten se tehostaa hyökkäyspeliään Valioliigaa varten. Sillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko päävalmentaja Daniel Farke tehostaa hyökkäävien laitureiden ja keskikenttäpelaajien toimintaa pelaajahankinnoilla tai harjoittelulla – tai hän monipuolistaa Pukin roolia.

Pukin on sitten taas ratkaistava kaksi kysymystä, kun hän yrittää valloittaa tulevina vuosina Valioliigaa.

Ensimmäinen on se, miten kauan hän pystyy pitämään kiinni nopeudestaan ja spurttimääristään. Selvä asia on se, että loukkaantumiset jaluonto tulevat jarruttamaan Pukkia. Hänen on pohdittava, miten hän pystyisi Valioliigassakin pitämään kiinni kovimmasta vahvuudestaan, eli selustaliikkeistään.

Toinen kysymys on se, voisiko Pukki vielä vanhoilla päivillään tuoda pelaamiseensa uusia elementtejä selustaliikkeiden rinnalle – ja nimenomaan niin, että ne ovat toteutettavissa Valioliigan tasolla?

Tämä kysymys on edessä myös Norwichilla. Viimeksi kun joukkue kävi Valioliigassa, se hallitse palloa lähes 50-prosenttisesti. Se syötti yhdeksänneksi eniten lyhyitä syöttöjä. Joukkue yritti kontrolloida palloa, mutta sen pelaajisto ei kyennyt siihen. Yksi syy oli se, että joukkueen hyökkäyspään materiaali ei kyennyt toteuttamaan samoja asioita Valioliigassa, joita se pystyi toteuttamaan Championshipissä.

Huuhkajien pelit ovat osoittaneet, että Pukki on parhaimmillaan, kun hän saa tilaa juosta selustaan. Mutta voisiko hän kehittyä vieläkin vaarallisemmaksi pelaajaksi vastustajan linjojen välissä?

Nyt Pukki ja Norwich saavat uuden mahdollisuuden. Aivan täysin oleellinen asia on se, jalostuvatko Pukki ja kumppanit pelaamaan Championship-jalkapallon sijasta Valioliiga-jalkapalloa.

Ehkä pieni apu Pukille olisi katsoa, miten Luis Suárez pelaa tänäkin viikonloppuna kombinaatiojalkapalloa.