Manse PP on kuin Kaisaniemen Tiikerit – mutta vain yhdessä asiassa

Lauri Kivinen oli yksi Manse PP:n viime kesän kohuhankinnoista.

Pesäpallo

Manse PP on kuin Kaisaniemen Tiikerit – mutta vain yhdessä asiassa

Manse PP nousi viime syksyn kohujoukkueeksi hurjien kaappaustensa ansiosta. Nyt hankintojen paino punnitaan isolla vaa'alla.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 1.6.2021 | KUVAT Elmeri Elo / All Over Press

Manse PP on saanut pesäpallopiireissä niskaansa rankan leimaa. Suurella rahalla siirtomarkkinoilla rymistellyt kohuseura on ristitty uudeksi Kaisaniemen Tiikereiksi. Tällä viitataan siihen, että Manselle kävisi samoin kuin Tiikereille 1990-luvun lopulla eli komea lento päättyisi näyttävään mahalaskuun.

Manse PP:tä voidaan verrata Tiikereihin – mutta vain yhdessä mielessä. Manse PP on rakentanut käytännössä tyhjästä joukkueen, joka on valmis taistelemaan Suomen mestaruudesta. Aivan kuten Tiikeritkin teki. Kahden vuoden takaisesta nousijajoukkueesta Manse PP:n tämän kauden optimaalisessa kokoonpanossa on vain yksi pelaaja, etenijäjokeri Timo Torppa. Lisäksi Leevi Lehto ja varalukkari Taneli Lassila kärkkyvä paikkaa pelaavassa miehistössä. Lehto todennäköisesti nähdäänkin kesällä Mansen polttolinjassa.

Muuten Manse PP:tä ei kannata verrata Tiikereihin. Manse PP:n toiminta on jo vakiintunut. Sillä on menestyvä naisten joukkue ja se tekee laajaa juniorityötä niin pojissa kuin tytöissäkin.

Muutenkin organisaatio on täysin erilaisella pohjalla kuin Tiikereillä. On osaamista, on suhteita niin kunnallisiin päättäjiin kuin yritysmaailmaankin, ja on uusi, ensi vuodeksi valmistuva pesäpallostadion.

Ja on oikeaa ja aitoa rahaa, eikä vain suuria puheita.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti äärimmäisen vaikea taiteenlaji, mutta Manse PP:llä on kaikki edellytykset onnistua huimassa hankkeessaan. Manse PP:lle on nostettava hattua myös siitä, että Tamperetta ei ole lähdetty valloittamaan hiipien ja anteeksi pyydellen, vaan nyt mennään paraatiovista suoraan suureen saliin. Tällaisella strategialla Tampereen kaltainen vahva palloilu- ja urheilukulttuurin kaupunki voidaan aidosti saada syttymään pesäpallosta. Se, että Tampereella nähtäisiin jopa jo tällä kaudella jonkinlaisen huumaan oireita, ei olisi yllätys.

Viisaasti rakennettu

Manse oli viime syksyn siirtomarkkinoiden kohujoukkue. Se kaappasi kertaiskulla riveihinsä sellaisen määrän taitoa ja osaamista, ettei vastaavaa ole nähty pesäpallon historiassa. Juha Puhtimäki, Simo Vainikainen ja Lauri Kivinen tulivat Joensuusta, Tuomas Jussila Imatralta, Henri Puputti Seinäjoelta sekä Topias Lilja ja Mikko Pauna Kankaanpäästä.

Lähtijöistä kovimmat olivat Hyvinkäälle siirtynyt lukkarilupaus Petteri Alanen ja Kouvolaan palannut Jasperi Luoma sekä kokeneet Kimmo Carlson, Ville Hotakainen, Jukka Tuomisto ja Mikko Haukkala.

Joukkue on äärimmäisen kova ja ammattimaisella silmällä rakennettu.

Joukkueessa on niin monta tähtistatuksella pelaavaa pesäpalloilijaa, että kaikille ei välttämättä riitä tilaa otsikoissa, mutta joukkue on siinä mielessä järkevästi rakennettu, että pelaajien paikat ja roolit on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hakattu harkiten kiveen, ettei sitä kautta tulee ylimääräistä taistelua ja mustasukkaisuutta pelipaikoista. Se on viisas veto varsinkin tällä kaudella, kun joukkueesta pitäisi hioa lyhyessä ajassa yhtenäinen joukkue eikä vain kokoelma loistavia yksilöitä.

Joukkueen rakentamisen viisaus näkyy myös siinä, että joukkueessa on paljon kokeneita pelaajia. He tiedostavat itsekin sen haasteen, mikä muukalaislegioonan hioutuminen yhtenäiseksi joukkueeksi vaatii. Toki suuret egot ovat suuria egoja myös tulevalla kaudella, mutta kokeneet pelaajat myös ymmärtävät, että omien egojen on pakko alistua tällä kaudella yhteiselle edulle.

Matti Iivarinen sopii hyvin tällaisen joukkueen pelinjohtajaksi ja johtajaksi. Hänen rauhallinen johtamistyylinsä tuo koppiin ja kentälle oikeanlaisen rahoittavan ilmapiirin. Iivariselle on Kouvolan vuosien jälkeen kauluslaatoissaan riittävästi kaluunoita ja 56-vuotiaana iän ja kokemuksen tuomaa karismaa, että häntä uskotaan ja kuunnellaan jopa Mansen kopissa.

Etukenttä elää

Manse PP on äärimmäisen vahva niin sisällä kuin ulkonakin.

Juha Puhtimäki on edelleen Superin parhaita lukkareita, joka saa Tampereella jälleen uudenlaista virtaa tekemiseensä. Puhtimäki pelasi toki vahvan kauden viime vuonnakin, mutta hänen otteissaan ei ollut samanlaista mielipuolista auraa kuin Joensuun Mailan kahdella mestaruuskaudella.

Etukenttä elää kauden alkaessa, sillä Joensuusta tullut Simo Vainikainen on kärsinyt loukkaantumisista. Vainikaista tuuraa etukentällä tarvittaessa Konsta Lehtola. Toinen etumies on viime vuonna kentille palannut Joonas Eirola. Manse PP:n etukenttä ei ole Superin parhaita, mutta menee.

Linja on sen sijaan kovaa rautaa. Linjan johtava pelaaja on Niko Korhosen kanssa Suomen parhaan pesäpalloilijan tittelistä kamppaileva Tuomas Jussila. Jussila jäi viime kaudella Imatralla hieman unohduksiin, mutta hänen taitonsa eivät ole kadonneet mihinkään. Jussila pelaa vaihtotilanteissa etulukijaa ja takatilanteissa syvintä pussia ja vastaa valtaisasta tontista.

Toinen armoton niska linjassa on Juuso Myllyniemi, joka pelaa tällä kaudella modernia kulmapelaajaa – eli pelaajaa, joka vaihtaa kulmaa sen mukaan, minne pallo todennäköisimmin lyödään. Toista kulmaa pelaa kokenut Tuomas Tuohisaari, joka aiemmin on pelannut kolmospolttajana.

Linjan neljäs pelaaja on mielenkiintoinen tapaus – Henri Puputti. Puputti hankittiin alun perin lyöjäjokeriksi, mutta vanha kettu on ”yllättäen” murtautunut ulkokentälle. Kauden alussa hän pelaa itselleen hieman oudommassa roolissa – vaihtotilanteissa takalukijaa ja takatilanteissa kolmospolttajaa. Kokeneena pelaajana Puputti tottuu uusiin rooleihinsa ja hänen heittokätensä on noilta läänityksiltä entistäkin tappavampi. Kukaan tuskin olisi yllättänyt, jos kauden edetessä ja ratkaisupelien alkaessa Puputti olisi tutulla paikallaan kopparina, sillä Puputti on edelleen Superin paras koppari.

Takana on kaksi uutta kasvoa. Topias Lilja pelaa hakevana ja Lauri Kivinen varmistavana kopparina. Kivinen on Superin parhaita kakkoskoppareita ja Liljassa on potentiaalia, vaikka hän pelaakin ulkona osittain sisäpeliansioidensa takia.

Tampereen kotikenttä kuuluu Joensuun ja Vimpelin ohella sarjan pehmeimpiin kenttiin, mikä helpottaa ulkopelin pelaamista.

Iso kysymysmerkki

Myös sisällä Manse PP on kovaa tekoa, vaikka sisäpelissä on yksi iso ja yksi pienempi kysymysmerkki.

Pienempi kysymysmerkki on eliittitason kärkimiehen puuttuminen. Simo Vainikainen pystyy toki pelaamaan kärkenä, samoin Topias Lilja, eikä aiemmin kärkenä pelannut Tuomas Tuohisaarikaan vierastaisi kärkenä pelaamista. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan Tommi Mäentaustan tasoinen maksimaalisen tason kärkimies.

Manse PP:n onni on, että jos kärki ei pääse kentälle, sillä on heittää tulille supernopea etenijäjokeri Timo Torppa tai vaihtajajokeri Mikko Pauna, joka myös pystyy etenemään.. Pelin henki on joka tapauksessa se, että Mansen on saatava joku kärkeen ennen kuin maagisen tason vaihtajat Juuso Myllyniemi ja Tuomas Jussila astuvat kehiin. Myös Juha Puhtimäki on jäätävä vaihtaja, vaikka hän onkin viime vuosina profiloitunut kotiuttajaksi ja ratkaisevien juoksujen lyöjäksi.

Henri Puputti täydentää Mansen hurjan neljän miehen nyrkin, eikä kuutosena pelaava Lauri Kivinen ole mailassa turha mies. Hänkin pystyy niin kotiuttamaan kuin vaihtamaan.

Manse saa myös erinomaisen kakkoskärjen – riippuen miten Iivarinen sisäpeliä pelaa. Jos Vainikainen pelaisi kärkenä, kakkoskärjessä pelaisivat Tuohisaari ja Lilja, jotka molemmat olisivat monessa joukkueessa automaattisia valintoja ykköskärjiksi. Kivinen olisi erinomainen vaihtaja viemään Liljaa ja Tuohisaarta eteenpäin numerolla 8. Ainoa kysymysmerkki on, kuka löisi kakkoskärkeä kotiin, jos Juha Niemi on jo käytetty.

Manse PP lähtee kauteen kolmella jokerilla. Niemi on lyöjäjokeri, Torppa etenijäjokeri ja Pauna vaihtajajokeri. Torppa ja Pauna hoitavat ruutunsa, mutta Niemen parasta ennen päivämäärä on mennyt. Niemi voi lyödä hyvänä iltanaan 5-6 juoksua, mutta huonona iltana ei yhtään ja niitä huonoja iltoja voi tulla peräkkäin. Niemi on Mansen tämän hetken suurin kysymysmerkki ja on varmaa, että jos Niemen keppi ei rasahtele riittävästi, tämä kausi jää hänen viimeiseksi Tampereella.

Mitä tulokset kertovat?

Manse PP:llä on edessään huippumielenkiintoinen kausi. Joukkueen peli ei voi olla vielä kauden alussa uomissaan, mikä tuo kauden alkuun ylimääräisen latauksen, sillä Manse kohtaa viidessä ensimmäisessä ottelussaan kaksi kärkijoukkuetta (Joensuun ja Kouvolan) ja kolme keskikastin joukkuetta (Hyvinkään, Pattijoen ja Kempeleen). Ensimmäinen varma nakki tulee vastaan vasta 20. kesäkuuta, jolloin Kauppiin tulee vieraaksi Siilinjärvi.

Toisaalta tasoerot ovat niin suuret ja Manse PP:n ryhmä niin kokenut ja rutinoitunut, että se voi voittaa keskitason ja varsinkin alakastin joukkueet, vaikka kaikki sylinterit eivät rullaisikaan kunnolla.

Kauden isossa kuvassa Manse on ilman muuta yksi sarjan suosikeista ja taistelee runkosarjassa Joensuun kanssa tasapäisesti kakkossijasta ja miksei jopa runkosarjan voitosta, jos Vimpelillä alkaa yhtään sakata.

Syksy on sitten syksy ja siihen pätee sama resepti kuin muihinkin kärkiseuroihin. Avainkysymys materiaalin lisäksi on se, miten Manse PP pystyy kehittämään peliään kauden aikana. Potentiaali on kiistaton, mutta kysymys kuuluu, riittääkö yksi kausi Mansen kasvamiseksi mestariksi asti. Loppuottelupaikka olisi kova saavutus ja mestaruus lottovoitto.