Manse PP lähti kauteen suuren kysymysmerkin varjossa. Joukkue tiedettiin kyllä nimilistaltaan hurjaksi ja materiaaliltaan kivikovaksi, mutta monet epäilivät, voiko suurella rahalla koottu muukalaislegioona oikeasti nivoutua voittavaksi joukkueeksi yhdessä yössä.

Manse hankki täksi kaudeksi peräti seitsemän uutta pelaajaa ja toissa kauden nousijajoukkueessa on jäljellä enää pelaavassa kokoonpanossa yksi pelaaja – Timo Torppa, ja hänkin on jokeri.

Kauden alku on osoittanut kuitenkin pelot turhiksi. Manse PP:n peli ei ole ollut vielä mitenkään maagista, mutta se on voittanut kaikki neljä otteluaan ja ottanut niistä täydet 12 pistettä. Ja toisin kuin muilla kärkiseuroilla, Mansen alkukauden ohjelma on ollut kärkijoukkueista selväin vaikein. Voitot ovat tulleet kotiotteluista Hyvinkäätä ja Joensuuta vastaan, ja vierasotteluista Pattijokea ja Kempelettä vastaan.

Alkukauden tärkein anti eivät ole kuitenkaan pelkät tulokset. Vieläkin tärkeämpää ja oleellisempaa on ollut se, että voittojen takana ja Mansen pelin ytimessä ovat olleet joukkueen kohutuimmat tähtipelaajat. Henri Puputti on ollut sisällä jopa Manse PP:n alkukauden paras pelaaja ja onnistunut hyvin myös uudella pelipaikallaan kolmospolttajana, Juha Puhtimäki on ollut Superin alkukauden paras lukkari ja varma mailassa, ja Tuomas Jussila on pelannut erinomaisia otteluita niitä sisällä kuin ulkona. Jopa lyöjäjokeri Juha Niemeltä on nähty välähdyksiä takavuosien loistosta.

Kausi on toki vielä nuori, mutta Mansen kannalta senkin voi nähdä positiivisena asiana. On väistämätöntä, että mitä enemmän Mansen muukalaislegioona saa yhteisiä pelejä alleen, sitä tiiviimmäksi varsinkin sen ulkopeli tulee kehittymään.

Sisäpelissä iso asia on Simo Vainikaisen kuntoutuminen. Hän on pelannut nyt kakkoskärjessä, mutta on todennäköistä, että kun Vainikainen on täydessä pelikunnossa, hänet siirretään ykköseksi ja nyt kärkenä pelannut Topias Lilja palautetaan tekemään tilanteita kakkoskärkeen. Tämä parantaa Mansen sisäpeliä ja etenkin sen kärjen pelaamista entisestään.

Iso punnitus heinäkuussa

Se, että Manse on aloittanut kautensa näin vahvasti, todistaa, että pesäpallo ei ole sisäiseltä logiikaltaan samanlainen joukkuepeli kuin esimerkiksi jalkapallo, jääkiekko ja koripallo. Siksi pesäpallo korostaa enemmän pelaajien yksilötaitoa, kuten Manse PP:n esimerkki on osoittanut. Mansen kannalta ratkaisevinta ei ole ollut se, miten kauan joukkue on pelannut yhdessä, vaan miten hyviä sen yksilöt ovat olleet. Ja Mansen kannalta tärkeintä on ollut juuri se, että pelin kannalta kriittisimmät osat niin sisällä kuin ulkonakin ovat Puputin, Puhtimäen ja Jussilan myötä toimineet erinomaisesti.

Manse on vahvan materiaalinsa ja alkukauden näyttöjensä perusteella ilman muuta vakavasti otettava mestariehdokas jo tällä kaudella. Se on selvittänyt vaikeahkon alkukauden ohjelmansa vakuuttavasti ja voittanut jo yhden kärkiseurankin, Joensuun. Seuraava kärkiseuran kohtaaminen on edessä perjantaina, jolloin Manse matkustaa Kouvolan vieraaksi.

Todelliset punnitustilaisuudet alkavat kuitenkin vasta heinäkuussa, jolloin Manse kohtaa Sotkamon kotonaan ja vieraissa ja Vimpelin vieraissa. Kotiottelu Vimpeliä vastaan on vuorossa vasta runkosarjan viimeisellä kierroksella elokuun lopussa.

Mutta yksi asia on jo nyt selvää: Puhtimäen, Puputin ja Jussilan taidot eivät ole minnekään kadonneet – ja miksi olisivat? Siksi Manse tulee väistämättä olemaan vahva sana tällä kaudella.

Toki sen pelissä on myös omat kysymysmerkkinsä, varsinkin sisäpelissä. Vaikka Mansella onkin materiaalissa myös leveyttä, sen kotiutusten on osuttava Puputti-Puhtimäki-akselille. Lauri Kivinen pystyy myös kotiuttamaan, mutta Niemi on edelleen Mansen suurin kysymysmerkki. On hienoa, että Niemi on saanut onnistumisia alleen tällä kaudella, mutta yksittäisten onnistumisten sijasta Niemen pitäisi pystyä lyömään miestä kotiin mieluusti samanlaisella varmuudella kuin sarjan parhaiden lyöjäjokereiden. Nyt siitä ei ole takuuta.