HIFK:n katastrofilla on ennen muuta yhdet kasvot – Tobias Salmelaisen kasvot

JääkiekkoLiiga

HIFK:n katastrofilla on ennen muuta yhdet kasvot – Tobias Salmelaisen kasvot

HIFK ja Jukurit kesälomalle. Samuel Savolaisen mukaan Mikkelissä kesälomalle voidaan lähteä pää pystyssä, mutta Stadissa ei.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 6.4.2022 | KUVAT All Over Press

Tästä piti tulla Villen ja Ollin kausi, mutta ei tullut. Samuel, aloitetaan ensin Villestä eli miten iso katastrofi tämä putoaminen jo puolivälierissä on HIFK:lle?

Onhan tämä käsittämätön katastrofi. Toki HIFK:lla oli pitkin matkaa vastoinkäymisiä alkaen Ville Peltosen koronasta, mutta kylmä totuus on se, että HIFK pelasi kokonaisuudessaan resursseihinsa ja materiaalinsa nähden varsin keskinkertaisen kauden.

Tässä ottelusarjassa tikun nokkaan nousi maalivahtipeli ja kyllähän tämän seiskapelinkin jälkeen voidaan syyttää Niilo Halosta varsinkin siinä 2-1-maalissa liian aikaisesta jäihin menemisestä, mutta ei Halonen tämän näytelmän konna ja epäonnistuja ole. Hänet pantiin yksinkertaisesti vain liian kovaan paikkaan ja siihen paikkaan Halonen ei vielä ollut valmis.

Tästä päästäänkin siihen, kenen epäonnistuminen tämä katastrofi oli. Se oli yksiselitteisesti Tobias Salmelaisen epäonnistuminen. Täydellinen epäonnistuminen. Kun Salmelainen tuli HIFK:hon seurassa puhuttiin vakavalla naamalla siitä, että HIFK:n pitäisi nousta Euroopan parhaaksi seuraksi. HIFK ei ole kuitenkaan Salmelaisen aikana päässyt kertaakaan Liigassa finaaliin eikä se ole ottanut minkäänlaista askelta eteenpäin. Pikemmin taaksepäin, varsinkin, kun mietitään niitä resursseja, joita HIFK:lla on käytössään.

Jos tämän katastrofin jälkeen Salmelaisen päätä ei vaadita vadille, niin miten ihmeessä joku voisi uskoa, että mikään muuttuisi. HIFK:lla oli tällä kaudella Liigan kallein joukkue ja viimeisten vahvistusten jälkeen 2000-luvun paras hyökkäyskalusto Liigassa ja tässä on lopputulos. Voidaan tietenkin surkutella ykkösmaalivahti Michael Garteigin loukkaantumista, mutta se, että HIFK lähti tällaisella maalivahtiosastolla pudotuspeleihin, oli anteeksi antamaton virhe urheilujohdolta. Vaasan Sportille Garteig ja Halonen olisi ehkä sopiva kaksikko, mutta ei HIFK:lle.

Salmelainen on nyt näyttönsä antanut ja jos HIFK:ssa ei osata niitä näyttöjä analysoida, sitten ei osata.

En myöskään päästäisi Ville Peltosta vastuusta, vaikka häneltä puuttuikin tässä ottelusarjassa yksi kriittinen työkalu pakistaan eli voittava maalivahti. Hän on hyvä valmentaja, mutta onko hän kuitenkaan kovinta mahdollista valmentajakärkeä Suomessa? Ei ole. Miksi sitten HIFK:ta valmentaa Ville Peltonen eikä esimerkiksi Antti Pennasen tasoinen osaaja? Ymmärrän toki, että oman perheen poikia suositaan, mutta jos seuran strategiassa on tärkeämpää palkata oma poika päävalmentajaksi tai urheilujohtajaksi eikä parhaita mahdollisia valmentajia ja urheilujohtajia, niin sitten on turha itkeä. Sitä niität, mitä kylvät – ja HIFK ei ole kylvänyt viime vuosina urheilujohtoonsa ja valmennuspuolelleen parhaita mahdollisia siemeniä.

TPS pelasi vahvan sarjan ja vaikka se saikin hieman siimaa HIFK:n maalivahtitilanteen kautta, välieräpaikka oli kova temppu. Nostaisin TPS:stä erityisesti esille Markus Nurmen. Hän oli turkulaisten hahmo tässä sarjassa. Häntä hiillostettiin koko ajan, mutta hän otti iskut vastaan – ja sai kauniiksi kiitokseksi iskeä vielä TPS:n kolmannen maalin tänään.

Ei tullut myöskään Ollin kausi, kun KooKoo laittoi Jukurit kesälomalle. Kuinka tämä temppu tehtiin?

Tai tarkkaan ottaen tuli Ollin kausi – Olli Salon kausi. Jos joku ei ymmärtänyt, millainen pelinosaaja ja miten taitava valmentaja Salo on, niin tämän sensaation jälkeen jokaisen pitäisi se ymmärtää.

Jukurit pelasi loistavan runkosarjan ja KooKoon piti olla kahdeksasta pudotuspelijoukkueesta helpoin vastustaja Jukureille, mutta Salo ja KooKoo näyttivät tässä ottelusarjassa sen, mikä merkitys valmennuksella on. KooKoolla oli selvä suunnitelma, miten he horjuttavat Jukureita – ja niin scouttaus kuin toteutus olivat priimaluokkaa.

KooKoo oli selvästi päättänyt ottaa vauhdin pois Jukureiden flow-jääkiekosta ja siinä he onnistuivat. Jukureiden pelaamisesta tuli puskemista ja kun peli ei kulkenutkaan odotetulla tavalla, Jukureiden pelaajat alkoivat turhautua. Yksi selkeä kohde KooKoolla oli Aatu Rädyn hiljentäminen ja siinä KooKoo onnistui likimain täydellisesti. Toki Rädynkin on katsottava itseään peiliin ja mietittävä, onko se tie Pohjois-Amerikkaan sittenkään niin sileä.

KooKoo puolusti kokonaisuudessaan erinomaisesti ja kaiken kruununa oli 19-vuotias maalivahti Nick Malik, joka pelasi kertakaikkisen uskomattoman puolivälieräsarjan. Tämä ei kuitenkaan ollut yksin Malikin voitto, vaan koko joukkueen uhrautuvan pelaamisen ja onnistuneen taktisen pelaamisen voitto.

Jääminen puolivälieriin maistuu Mikkelissä varmasti katkeralle, varsinkin, kun matka katkesi KooKoota vastaan. Se ei kuitenkaan poista sitä, että Jukurit pelasi Olli Jokisen johdolla erinomaisen kauden. Jukurit oli tähän kauteen saakka enemmän tai vähemmän Liigan vitsi, mutta loistokausi ja runkosarjan kakkossija muuttivat Jukureiden statuksen kertaheitolla. Siksi Jokinen ja koko joukkue voi lähteä kesälomalle päät pystyssä. Vaikka nyt tuli tappio ja KooKoo oli pelillisesti parempi joukkue, marginaalit olivat niin pienet, että Jukurit olisi voinut mennä yhtä hyvin välieriin siinä missä KooKookin. Niin pienestä kaikki oli kiinni.

Ehkä suurin kysymys Mikkelissä on nyt, mitä tapahtuu ensi kaudella. Tähän Liiga-kauteen lähdettiin kahdeksan uuden päävalmentajan voimin, mikä tarkoitti sitä, että kauteen lähdettiin myös kahdeksalla lyhyellä prosessilla. Pidän selvänä, että ensi kaudella Liigan vaatimustaso on astetta kovempi ja silloin kysymys kuuluu, pysyykö Jukurit siinä kehityksessä mukana. Se, mikä riitti tällä kaudella, ei todennäköisesti riitä ensi kaudella.

Tässä suhteessa myös Jokinen joutuu miettimään omia näkemyksiään ja pelifilosofiaansa kriittisesti. Ehkä sitä Jokisen halveksimaa 1-4-träppiä olisi kannattanut kuitenkin käyttää enemmän tällä kaudella – ja ensi kaudella.

Ja sitten kolmas trilleri eli Ilves-Kärpät-sarja. Taitaa olla turha kysyä, mihin se ratkesi?

Teknisesti ottaen se ratkesi yhteen merkkausvirheeseen ja Petri Kontiolan erinomaiseen viimeistelyyn, mutta eihän näiden joukkueiden välillä ollut käytännössä minkäänlaisia marginaaleja. Välieriin olisi voinut mennä kumpi tahansa.

Tämän ottelusarjan ehkä merkittävin asia oli se, kuinka käsittämättömällä tavalla Lauri Marjamäki nosti Kärpät reilussa kuukaudessa pudotuspeleistä pudottavan jyrkänteen reunalta millimetrin päähän välieristä. Se oli käsittämättömän kova temppu Marjamäeltä. Ainoa tahra oli sen yhden ottelun maalivahtisekoilu. Olisi vaan kannattanut luottaa Joel Blomqvistiin.

Hän näki, mitä Kärppien on tehtävä haastaakseen Ilves ja sen Kärpät teki. He sumputtivat Ilveksen vauhtijääkiekosta vauhdin pois ja sitten oltiin tässä tilanteessa, jossa välieräpaikkaa heitettiin kolikolla. Upea suoritus Marjamäeltä ja upea veto Kärpiltä palkata Marjamäki viime metreille Kärppien pelastajaksi.

Vaikka kausi päättyikin sankarilliseen taisteluun, Oulussa ollaan myös samanlaisten kysymysten kuin HIFK:ssa. Marjamäen jatkamisen suhteen ei varmistikaan ole kahta sanaa, mutta jos katsoo Kärppien tämän kauden hankintoja, niin kyllähän urheilujohtaja Harri Ahon asema täytyy laittaa raadollisen tarkastelun alle. Kärpillä oli tällä kaudella useita sietämättömiä hutihankintoja ja niistä vastaa viime kädessä aina urheilujohto. Samoin oli fataali virhe antaa Kärppien joukkue Lauri Mikkolan kaltaisin noviisin käsiin. Oulussa kannattaisi opetusmielessä kysyä, miten ihmeessä sellainen päätös tehtiin?

Oulussa on kuitenkin paljon jääkiekollista osaamista ja ymmärtämistä, joten on paljon mahdollista, että kaudesta osataan ja uskalletaan tehdä oikeat johtopäätökset ja kurssi korjataan Marjamäen johdolla ja Kärppien resursseilla uuteen nousuun. Näiden viimeisten viikkojen nousun ei pidä peittää alleen sitä, mitä tapahtui sitä ennen ja missä jamassa Kärpät oli vielä helmikuussa.

Hyvä esimerkki vastakkaisesta tilanteessa on Ilves. Ilveksessä on urheilujohtaja Timo Koskelan johdolla tehty oikeanlainen lajianalyysi siitä, millaisia tämän päivän jääkiekkoilijat ovat. Samalla vanhojen jäähdyttelevien miesten seurasta on tehty seura, jossa virtaa urallaan vasta nousukiidossa olevien nuorten pelaajien veri ja into maustettuna muutamalla kokeneella pelaajalla. Ilveksellä on toki paljon ulkomaalaisia, mutta siinäkin näkyy urheilujohdon osaaminen. Ulkomaalaishankinnat ovat olleet erinomaisesti scoutattuja ja onnistuneet hankintoina todella hyvin.

Ja kaiken bonuksensa tässä hyvässä tulevaisuuden näkymässä on se, miltä tämä kevät näyttää. Sunnuntaista asti huilannut Tappara on ilman muuta megalomaanisen suuri suosikki KooKoota vastaan ja vaikka TPS osoittikin olevan laatujoukkue, Ilveksellä on kaikki mahdollisuudet selvittää tiensä loppuotteluun.

Ja jokainen ymmärtää mitä se tarkoittaisi. Se tarkoittaisi historian ensimmäistä täysin tamperelaista unelmafinaalia uudessa Nokia Areenassa. Turussa ja Kouvolassa saadaan ja pitääkin olla eri mieltä, mutta olisihan se hurja finaali koko Liigan kannalta.