Espanja sai pettyä EM-kisojen avausottelussaan, kun Ruotsi venyi tasapeliin. Tulos oli 0–0.

Mitä ottelu kertoi Espanjasta?

Ottelu oli ensinnäkin mielenkiintoinen siksi, että molemmilla joukkueilla on vahva peli-identiteetti ja pelitapa.

Espanja saattaa olla muutamissa asioissa kisojen paras. Siis jos puhutaan pallonhallinnasta. Espanja kykenee säilyttämään pallonhallinnan käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa. Se on huimaa. 

Ensinnäkin pelaajien henkilökohtainen taito ja kyky sietää prässi- ja painetilanteita on korkea. Lisäksi espanjalaiset pelaajat osaavat luoda nopeasti tuen pallon ympärille avaamalla syöttölinjat. Ja nopeilla kombinaatioilla pelata paineesta ulos.

Espanjalaiset pelaajat osaavat sijoittua kentälle. He osaavat rytmittää. Näitkö, kuinka Koke hallitsi keskikenttää? Rytmitti peliä. Havainnoi, teki pausoja, luki vastustajan seuraavia liikkeitä.

Se oli hienoa, tyylikästä. Tuttua Espanjaa. Oli hämmentävää, jopa julmaa, kuinka Espanja piti Ruotsin irti pallosta. Siis ei edes antanut mahdollisuutta iskeä pallolliseen.

Espanja eteni, se eteni lähellekin vastustajan boxia. Jopa sen sisään. Espanja oli hyvä. Se loi maalidottamaa eri lähteiden mukaan 2,0–2,5 maalin verran. Tulos oli pettymys.

Se herättää esiin kaksi isompaa kysymystä.

Onko Espanjalla pelaamisessaan aivan niitä huippulaadukkaita mekanismeja, joilla se murtautuisi tehokkaasti ja aiheuttaisi vielä useammin epätasapainoa astustajan puolustuslinjaan.

Vaikka Espanja pääsi linjojen väleihin ja taskuihin, vaikka sillä oli erityisesti Alvaro Moratan kautta selustauhkaa, vaikka laitapuolustajat toivat laidoilta uhkaa, näistä asioista se seuraava vaihe, eli kuinka luodaan vaarallinen maalintekotilanne, on iso kysymys Espanjan osalta.

Espanjalla oli paljon pelaajia luomassa syöttösuuntia, jotta se kykeni säilyttämään pallonhallinnan. Espanjan peli-identiteetti perustuu siihen, että se jauhaa ja liikuttaa vastustajaa 90 minuuttia ja siten väsyttää sitä. Jossain kohtaa tulee virhe, josta Espanja iskee. 

Ongelma tässä on se, että peli voi pysyä pitkään 0–0:ssa, kuten nyt. Ja se avaa vastustajalle mahdollisuuden yllättää, kuten Ruotsi oli tehdä.

Mutta silti on hyvä pitää mielessä, että Espanja niputti Ruotsin blokin takataskuunsa riittävän usein. Siitä herääkin toinen huoli: onko Espanjalla pelaajia, joilla on riittävän korkea viimeistelyosaaminen?

Mitä ottelu kertoi Ruotsista?

Ruotsille piste oli erittäin arvokas ja hyvä tulos ottelusta.

Ruotsin identiteetti perustuu 4–4–2-muotoiseen puolustukseen, jossa on hyvin vahva linjojen välinen koordinaatio. Ruotsin pyrkimyksenä on prässätä enemmän kuin esimerkiksi Suomen, mutta Espanjaa vastaan se oli lähinnä erittäin vaikeaa. Näin Ruotsi ajautui erittäin tiiviiseen ja syvään blokkiin oman rangaistusalueen eteen.

Siinä on omat kysymyksensä tulevaisuutta ajatellen. Ruotsi joutui fyysisesti koville, koska Espanja liikutti muotoa syvyys- ja leveyssuunnassa. Kymmenen pelaajaa joutuivat pumppaamaan alati leveyttä ja syvyyttä pois. Lisäksi Ruotsin boxin puolustaminen ei ollut erityisen laadukasta. Siihen saattoi johtaa jo yksinään se, että muotoa manipuloitiin niin paljon eri suuntiin, ja kun töitä tehtiin paljon sivuttaissuunnassa, puolustuslinjan kyky puolustaa boxia ja säilyttää pelaajat kontrollissa oli koetuksella.

Ja jos hieman astutaan aiheesta sivuun, voisi esiin nostaa vertailukohdan nimenomaan Suomesta ja sen boxin puolustamisesta. Huuhkajat puolustaa, tai ainakin puolusti ensimmäisessä pelissään, viiden pelaajan linjalla, mikä tarkoittaa jo lähtökohtaisesti sitä, että pelaajia on jokaiselle kaistalle ja linjassa on yksi pelaaja enemmän. Tämä tarkoittaa määrällisesti ja oikein tehtynä todennäköisesti myös laadullisesti parempaa boxin puolustamista. Neljän pelaajan linja, jolla Ruotsi puolusti, on alttiimpi sivuttaissuuntaiselle manipuloinnille, koska pelaajat joutuvat liikkumaan isommalla säteellä kaistalta toiselle, jotta muoto pysyy tiiviinä.

Ruotsilla oli se 2–3 laadukasta vastaiskupaikkaa, mitä oli odotettavissakin. Marcus Berg oli vähällä osua toisella jaksolla, Aleksander Isak ensimmäisellä.

Muutoin uhkaa loivat lähinnä pitkät rajaheitot hyökkäyskolmanneksella. Nekin ohkaisesti. Heitot, joiden antamisessa Ruotsi ei kiirehtinyt, olivat Ruotsille ennen muuta keino pitää hetki palloa ja pelata kellosta sekunteja pois.

Se oli klassista altavastaajan jalkapalloa, joka tuotti nyt Ruotsille arvokkaan tuloksen ja pisteen.

Mutta kyllä pelissä Espanja huomattavasti lähempänä voittoa oli.