Dramaattiselle ottelulle dramaattinen päätös. Aloitetaan tuosta rangaistuspotkukisasta. Puhuit ennen ottelua englantilaispelaajien rangaistuspotkukisan paineista kotiyleisön edessä. Kaksi nuorta ja kylmää vetäjää ja 19-vuotias Bukayo Saka. Tekikö Gareth Southgate oikeat ratkaisut valitessaan Englannin laukaisijat? Nyt kolme vetäjää viidestä epäonnistui.

Emme voi tietää rangaistuslaukausten valmistautumisprosessia tarkasti, joten hyvin vaikea moittia Southgatea varsinaisesti virheestä. Noissa vetäjävalinnoissa ja muutenkin rangaistuslaukauskilpailuiden strategioissa on niin paljon taustatyötä ja varmasti vahvoja perusteluita päätöksille, että niitä on turha meidän alkaa määräänsä enempää pyörittelemään. Se voidaan kuitenkin ehkä todeta, että ratkaisuna pilkkuspesialistien vaihto kentälle minuuttia ennen loppua oli rohkea. Toki, hyvin Southgaten näköinen ratkaisu. Hän luottaa näihin pelaajiinsa – ikä on hänelle vain numero.

Mitä sanot Italian rangaistuspotkuista. Oliko niissä eroa Englantiin?

Molemmat joukkueet olivat valmistautuneet todella hyvin näihin pilkkuihin. Siellä otettiin rentoutushetkiä, ja maksimoitiin suorituskykyä. Mielestäni mokailuissa vain sitten teknisesti epäonnistuttiin laukomaan palloa riittävän nurkkaan. Pilkut eivät olleet katastrofeja – maalivahdit vain ottivat ne kiinni. Sellaistahan se joskus on. Laadukkaasti valmistautumalla vain maksimoidaan todennäköisyyksiä – ei tehdä mistään sataprosenttista.

Gareth Southgate teki ennen ottelua ison taktisen ratkaisun lähtemällä otteluun kolmella topparilla ja nostamalla Kieran Trippierin avaukseen. Toimiko Southgaten strateginen ratkaisu?

Mielestäni se toimi. Vaikka se ei tavallaan yllättänyt Italiaa, niin se silti tavallaan yllätti. Englanti maksimoi oman nykyisen juttunsa finaalissa. Englanti tuli otteluun hurjalla intensiteetillä, ja löysi vapaiksi jääneet wing-backinsa Luke Shaw’n heti 1-0-johtomaalissaan. Se oli tuon muodon maali.

Puolustusvalinnatkin olivat onnistuneita. Jorginho varjotettiin pelistä pois ja muutenkin vartiointiprässi oli oiva ratkaisu. Pitää muistaa, että esimerkiksi Kalvin Phillipsin rooli Verrattiin neutralisoimisessa oli vaativa rooli, mutta se onnistui. Phillips pelasi kuten hän on nyt Marcelo Bielsan alaisuudessa pelannut. Southgate repi näitä marginaaleja irti.

Työkalut, joita sittenkin oli

Ylen studiossa puhuttiin tauolla, ettei Mancinilla ole jakoavaimia työkalupakissaan, mutta tuntui kuitenkin olevan. Miten Italia sai ottelun toisella jaksolla haltuunsa ja aikaan sen kriittisen tasoituksen?

Tähän kysymykseen tekisi mieli sanoa vain kirosana vastineena Ylen studion höpinöille. Ihan oikeasti. Olen jalkapallomies henkeen ja vereen. Tämä laji on minulle ja monille muille tosi tärkeä juttu, myös televisiosta katsottuna. Jalkapallon TV-tuote on iso osa elämääni, kuten se on monien miljoonien ihmisten kohdalla samoin. Lajin kunnioitukseen ja lajikulttuuriin kuuluu tietynlainen asiantuntijuuden laadun kunnioittaminen ja jopa vaatiminen. Mutta kun tällaisen instituution, EM-kisojen finaalin, puoliajalla höpistään sellaista huttua, mitä siellä höpistiin, niin se lyö aika ruskean leiman koko Ylen jalkapallotuotteen ylle – ja sitä kautta koko jalkapallokulttuurimme ylle. Meidän jalkapalloasiantuntijuutemme ei elä tosiaankaan Ylen studiossa, vaan ihan jossain muualla.

Mutta itse asia. Puoliajalla asiantuntijan piti avata, millaisia aseita Italialla olisi käytössään, jotta Englannin vartiointiorientoutunut 5-2-3-blokki menisi sekaisin. Sen sijaan sanottiin vain, että Italialla ei ole aseita tehdä muutoksia.

Ei. He tekivät nähdäkseni neljä muutosta. Nähtiin siis yksi koko kisojen dramaattisimmista ja huikeimmista otteluvalmentamisen suorituksista. Nämä muutokset olisi pitänyt avata viimeistään ottelun jälkeen, kun ihmiset olivat vailla vastausta kysymykseen:miksi Italia tuli tasoihin ja otti pelin haltuunsa?

Yksi: heidän puolustuslinjansa puolusti proaktiivisemmin puolustuslinjan etupuolella olevia tiloja. He menivät syvemmälle omaan prässipelaamisensa identiteettiin – muodon sisällä tapahtuvien toimintojen kautta.

Kaksi. Marco Verratti ja Jorginho alkoivat rikkoa Englannin ensimmäistä linjaa menemällä Harry Kanen muodostamasta varjosta pois. Jorginho liikkui jopa laitakaistoille muutaman kerran. Verratti pudotti, Jorginho nosti. Näin Kane teki varjoa ei-kenellekään toisella jaksolla ja Italia muodosti positionaalista etua Englannin ensimmäistä linjaa vastaan. Se rikkoi sen ja meni siitä läpi.

Kolme. Federico Chiesa meni vasempaan taskuun pelaamaan kärkipelaaja Lorenzo Insignen kanssa kombinaatioita vaihtojen myötä. Insigne oli valeysi, ja näin laitettiin Englannin keskikentän positionaalisen sämpylän väliin.

Neljä. Puolustusmuoto muuttui ensimmäisellä jaksolla jo toispuoleiseksi 4-3-3:ksi, kun oikea laituri seurasi Luke Shaw’n nousut. Siksi Shaw katosi kuvasta pois vahvan alun jälkeen.

Hienoa oli, että Englanti vastasi tähän ja tasoitti hallinnan puntit.

Puolustuksen näytös

Italia puolusti finaalissa tosi hyvin, vaikka Englanti tekikin avausmaalin vajaan kahden minuutin pelin jälkeen. Miten itse näit asian?

Italian puolustamiselle on annettava todella isot pisteet finaalin osalta. Joukkue ei antanut Harry Kanelle kosketuksia rangaistusalueen sisällä. Myös Raheem Sterling pysyi aisoissa. Englannin erikoistilanteet puolustettiin aivan huikealla laadulla läpi ottelun. Lopputulema oli se, että Englanti loi vain 0,5 maalia odotusarvoa tässä ottelussa. Italia ei antanut Englannin aikaisen maalin jälkeen Englannille yhtään mitään. Tätä suoritusta on arvostettava todella korkealle. Oikea joukkue voitti. Englanti yritti puolustaa ja reagoida itsensä mestariksi. Italia hyökkäsi, prässäsi sekä puolusti itsensä mestariksi. Tässä Englannilla on vielä opittavaa.

Jatkoajalla ottelun hallinta kääntyi Englannille. Miksi? Väsyikö Italia?

Englanti oli muovannut muotoaan neljän miehen puolustuslinjaksi. He toivat todella laadukkaita pelaajia sisään ja saivat 4-3-3-muotonsa ansiosta painetta ylempänä kenttää. Italian suorituksen arvoa nostaa sekin, että sen vaihdosta tulleiden pelaajien laatu oli pykälää tai paria heikompi kuin Englannilla. Silti he sinnittelivät ja menivät pilkuille ja hoitivat koko homman.

Italia on Euroopan mestari. Tulokset sanovat, että oikea joukkue voittaa aina – mutta oliko Italia näiden kisojen paras joukkue – ja mikä heidän mestaruutensa salaisuus oli?

Italia oli kisojen paras joukkue. Heidän salaisuutensa tulen avaamaan omassa jutussa alkuviikosta.

Englanti eteni finaaliin ja pelasi hienot kisat. Tunnet hyvin englantilaisen jalkapallon nykytilanteen. Mitä me voimme tältä joukkueelta ja ennen kaikkea Englannilta odottaa?

Valoisaa tulevaisuutta. Englannilla on paljon nuoria ja hyviä pelaajia ja juniorimaajoukkueiden menestys antaa valoa tunnelin päähän. Kirjoitimme Topias Kauhalan kanssa ennen kisoja, että Englannin maajoukkue tarvitsee vielä yhden pelin sisällöllisen loikan, ja sitten se voittaa pokaaleja. Näin tässä on nyt käynyt ja nyt Englannin liitossa on analysoitava, miten tuo viimeinen loikka otetaan. Todennäköisesti se liittyy pelin teknistaktisten sisältöjen kehittämiseen. Englannin hyökkäyspelin identiteetin on jalostuttava. Siellä jossain on vastaus Englannin päiden sisällä oleviin kysymyksiin siitä, miksi tässä taas kävi näin kirvelevästi.