Hamina on tällä hetkellä miesten Superpesiksessä tukalassa tilanteessa. Se on voittanut 16 ottelustaan vain yhden ja HP makaa sarjataulukon jumbona. Jos mitään maata kaatavaa ei viimeisten kierrosten aikana tapahdu, Hamina joutuu suoraan kuolemankamppailuun, jonka päätteeksi otteluparin hävinnyt putoaa Ykköspesikseen.

Viime syksynä takaisin Superiin noussut Hamina kokosi tälle kaudelle joukkueen, jonka piti paperilla olla tasavahva muiden häntäseurojen kanssa. Tähtihankinta Sasu Toikka saatiin pelikentille kuitenkin vasta heinäkuussa, eikä peli ole muutenkaan kulkenut.

Hamina vaihtoi ensimmäisenä Superin seurana myös pelinjohtajaa, mutta uusi pelinjohtaja Petri Pulliainen on joutunut kärvistelemään viimeiset viikot joukkueen kanssa koronakaranteenissa. Karanteeni loppui torstaina ja Hamina palaa areenalle ensi tiistaina vierasottelussa Imatraa vastaan.

Se, tippuuko Hamina kauden päätteeksi Ykköspesikseen vai ei, on toki iso kysymys, mutta Haminalla on edessä paljon suurempikin kysymys – sen pitkäntähtäimen strategia pesäpalloseurana.

Tyypillinen suhaaja

Pesäpalloseurat voidaan jakaa karkeasti ottaen kolmeen kategoriaan:

Ensimmäisessä kategoriassa ovat seurat, joiden toiminnan perustana on vahva ja laadukas juniorityö. Nämä seurat rakentavat myös joukkueensa pitkälti omien junioreidensa päälle. Tällaisia seuroja ovat muuan muassa Sotkamo, Vimpeli ja Kitee.

Toisessa kategoriassa ovat seurat, jotka ostavat paikkansa auringossa suurella rahalla – mutta jotka kuitenkin näkevät vahvalla juniorityöllä roolin ainakin tulevaisuudessa. Joensuu on näistä seuroista klassisin esimerkki. Myös Mansessa mietitään kaiken kohun takana Joensuun esimerkin seuraamista – jopa niin paljon, että seuran tulevaisuutta ja pelaajakasvatusta saatetaan lähteä viemään eteenpäin joensuunlaisin voimin.

Kolmannessa kategoriassa ovat sitten seurat, joissa kyllä saatetaan tehdä hyvääkin juniorityötä, mutta joissa toimintaa ohjaa kuitenkin tämän tai ensi kauden sarjataulukko.

Hamina on yksi näistä seuroista. Se on saanut nostettua toimintansa sille tasolle – mistä sille täytyy antaa toki tunnustus –, että Hamina keikkuu Superin ja Ykköspesiksen rajamailla. Jos syksyn ostot onnistuvat hyvin ja peli kulkee, se saattaa nousta Superiin – ja jos seuraavan kauden ostot eivät onnistu tai peli ei kulje, se putoaa takaisin Ykköspesikseen.

Hamina on juuri tässä tilanteessa myös tällä hetkellä. Se voi toki säilyttää edelleen sarjapaikkansa, mutta kysymys kuuluu, muuttuisiko sen taso mihinkään vai olisiko se ensi kesänä jälleen taistelemassa kynsin hampain putoamista vastaan. Tai jos se tippuisi, mitä sitten tapahtuisiko: saisiko se kuitenkin taas parsittua kasaan sellaisen joukkueen, että se koputtaisi taas vuoden päästä Superin ovea?

Osataan, mutta arvostetaanko?

Jokainen seura päättää omasta toiminnastaan ja strategiastaan, ja jos Haminassa ollaan tilanteeseen tyytyväisiä, hyvä.

Haminan toiminnassa on kuitenkin yksi ulottuvuus, joka on koko pesäpallon tulevaisuuden kannalta suuri kysymys.

Se kysymys on kysymyksistä kaunein – juniorityö.

Hamina on ollut tänä kesänä monessa otsikossa, mutta niistä tärkein oli otsikko, jossa kerrottiin Haminan c-poikien voittaneen Suomen mestaruuden. Loppuottelussa kaatui itsensä Janne Vuorisen johtama Sotkamon Jymy.

Juniorityössä on kaksi iso ulottavuutta:

Ensimmäinen on se, osataanko pesäpalloilijoita oikeasti kasvattaa – vai ovatko valmentajat ja pelinjohtajat enemmän eräänlaisia toiminnan organisoijia. HP:n voittama c-poikien Suomen mestaruus osoittaa, että Haminassa junioreita osataan kasvattaa ja heille osataan opettaa oikeita asioita.

Se ei sinällään ole yllätys, sillä Hamina on perinteinen pesäpallopaikkakunta, josta löytyy pesäpalloilullista osaamista ja ymmärrystä. Siksi Haminassa olisi perusta erinomaisessa kunnossa sille, että HP:ssä tehtäisiin vahvaa juniorityötä – kuten itse asiassa on tehty tähänkin asti.

Toinen kysymys on Haminan kannalta paljon kriittisempi: Mikä arvo juniorityölle annetaan?

Juhlapuheissa on helppo sanoa, että meillä Haminassa tehdään hyvää juniorityötä, mutta asian todellinen arvostus konkretisoituu siinä kohtaa, kun pitää päättää, annetaanko omille junioreille oikeasti mahdollisuus edustusjoukkueessa vai ostetaanko pelipaikoille mieluummin sellaisia toisen tai kolmannen korin rivimiehiä, joihin Haminan rahat juuri ja juuri riittävät.

Elias Lahden tapaus

Haminan c-poikien Suomen mestari -joukkueesta ei ole vielä iloa Haminan edustusjoukkueelle, ei varsinkaan Superissa, mutta signaalit omien junioreiden arvostamisesta eivät ole Haminassa muutenkaan rohkaisevia. Ei Haminan Superin joukkueessa – mutta ei myöskään esimerkiksi seuran naisjoukkueessa. HP:n c-tytöt voittivat vuonna 2018 SM-hopeaa, mutta se joukkue on käytännössä levinnyt maailman tuuliin.

Tässä mielessä Haminalla on edessään iso ratkaisu – lähteekö se rakentamaan pitkän tähtäimen strategiaansa c-poikien SM-joukkueen ja muiden seuran lahjakkaimpien junioreiden varaan vai jatkaako HP jatkossakin kakkos- ja kolmoskorien ravistelua ja hankkii mieluummin sieltä pelaajia kuin antaa omille junioreilleen mahdollisuuden?

C-pojat ovat toki vielä alle 16-vuotiaita, mutta Haminassa kannattaisi katsoa tarkemmalla silmällä loisto-otteluita lukkarina tällä kaudella pelanneen 17-vuotiaan Elias Lahden tapausta. Lahtea pidettiin vielä viime talvena maakuntasarjatason lukkarina, ja kun ykköslukkari Matias Hangasmaa loukkaantui ja Kouvola kutsui lainalla muutaman ottelun pelanneen Elias Pitkäsen takaisin Kouvolaan, Lahti oli pakko heittää kehään.

Ja mitä sitten tapahtui? Miten ihmeessä 17-vuotias maakuntatason lukkari onkin yhtäkkiä sen tason lukkari, että se herättää mielenkiintoa muissakin Superin seuroissa.

Mikä on Haminan tie?

Hamina ei toki ole Manse tai Kouvola, ja riskinä on edelleenkin se, että esimerkiksi Kouvola nappaa Haminan lahjakkaimpia pelaajia riveihinsä, mutta senkin kanssa voi elää ja sitä vastaan voi taistella.

Kiteeltä vietiin vielä muutama vuosi sitten kaikki vähänkin kävelykuntoiset pelaajat muihin seuroihin, kunnes Kitee muutti kaksi vuotta sitten kurssiaan. Nyt Kiteen parhaiden pelaajien kiskominen muualle on kuin kiskoisi suusta sitkeimpiä takahampaita.

Kiteen tie on mahdollinen myös Haminalle. Hamina on kuitenkin asukasluvultaan kaksi kertaa Kiteetä suurempi paikkakunta ja kaupungissa on jopa jokunen kerrostalo ja katuvalot.

Kaiken lisäksi pesäpalloperinteet elävät niin syvässä, että normaalina kausina Haminalla ei ole mitään vaikeuksia saada Superissa Vallikentälle 1500 katsojan katsojakeskiarvoja.

Ne kaikki yhdessä Haminan pesäpalloilullisen perinteen ja osaamisen lisäksi antaisivat erinomaisen pohjan rakentaa Haminalle toisenlaisen tulevaisuuden.

Sen tulevaisuuden ei tarvitse tarkoittaa, että Hamina taistelisi joka syksy mitaleista. Oleellista olisi, että Haminan toiminta olisi niin vahvalla ja tasokkaalla pohjalla, että se voisi nousta yhdeksi haastajajoukkueista. Siihen Haminalla olisi kaikki mahdollisuudet.

Pesäpallopiireissä puhutaan paljon siitä, minkä seuran kuuluu pelata Superissa ja minkä ei. Pesäpallon kannalta se on kuitenkin toissijainen kysymys. Paljon kriittisempää pesäpallon kannalta on, kuinka monta hyvin ja terveellä pohjalla toimivaa ja laadukasta juniorityötä tekevää seuraa tässä maassa tulevaisuudessa on.

Nyt sellaisia seuroja on – miesten puolella – ahtaasti laskien kuusi tai seitsemän, kun niitä pitäisi ja voisi olla parisenkymmentä. 12 vahvaa seuraa Superissa ja 8–10 vahvaa seuraa Ykköspesiksessä.

Se pitäisi olla pesäpalloliikkeen visio ja suunnitelmien pohja.

Ja sillä kartalla kuuluisi myös Haminan olla.

Katso tästä Haminan tämän kauden tulokset ja otteluohjelma!