Lassi Etelätalo on arvoitusten keihäskisan jokeri – hihassa jopa voittoheitto!
Lassi Etelätalo saa miesten keihään finaalissa elämänsä tilaisuuden. Kisasta on tulossa sääolosuhteiden, teknisesti haastavan heittopaikan, nimimiehiä pudottaneen karsinnan ja ylipäänsä sekavasti edenneen kilpailukauden seurauksena mahtava mahdollisuus yllätysmitalisteille.
Lauantai 7.8.
Lassi Etelätalo näytti viimeistään Tokion karsintakisassa, että osaa ajoittaa omat hyvät heittonsa juuri niihin hetkiin, jolloin niitä eniten tarvitaan.
Loukkaantumiset ovat haurastuttaneet kehoa. Kun sellaisella keholla kilpaillaan keihäänheiton kaltaisessa teholajissa, on osattava valita tarkkaan ne hetket, jolloin paras suoritus isketään tiskiin.
Harva osaa tämän taidon yhtä hyvin kuin Etelätalo.
Kun tämän tyyppinen kaveri on mukana keihään olympiafinaalissa, josta on tulossa haastavien olosuhteiden kisa, nousee juuri hänen kaltaisen heittäjän mahdollisuus menestyä. Tilastotuloksilla ei ole nyt mitään merkitystä. Luvassa on niin haastava kilpailutilanne, että harva heittäjä pääsee omalle huipputasolleen. Moni taantuu oman perustasonkin alle.
Se, joka heittää tässä kisassa oman parhaan tasonsa lukemissa, on siksi nyt korkealla.
Etelätalo tuskin paiskaa olympiafinaalissa 90-metristä, mutta hän on aiemminkin näyttänyt kykynsä heittää oma hyvä heittonsa henkisesti vaativimmissa kisatilanteissa. Jos hän toistaa tämän keihäsfinaalissa, ja päätyy 85 metrin nurkille oman ennätyksensä maisemiin, ei häntä paremmin kovin moni heitä.
Yksi suosikki yli muiden
Saksan Johannes Vetter ei ole Tokion heittopaikalla oikein kotonaan. Siksi on odotettavaa, että hän jää kauaksi normaalista perustasostaan.
Tästä huolimatta hän on ykkössuosikki. Hänellä on kapasiteettiä niin paljon, että huonokin päivä tuottanee 85-88 metrin kaaren – ja se riittänee nyt kisan voittoon.
Tosin, pieni varaus pitää jättää sille, että Intian Neeraj Chopra osoitti karsinnassa hallitsevansa tämän heittopaikan tekniset vaatimukset ja juuri hänellä on potentiaalia kiskaista finaalissa jopa 90 metriä lähetelevä kaari. Eli ihan varmaksi Vetterin kultaa ei voi julistaa.
Chopran ohella myös Pakistanin Arshad Nadeemin viimeaikainen kehitys kannattaa huomata, etenkin kun myös hän näytti karsinnassa osaavansa heittää kuten Tokion alustalta pitää heittää.
Jos nämä kaikki kolme heittävät finaalissa kuten hyvänä päivänään pystyvät, mitalien lipsahtaminen muille menee epätodennäköiseksi, mutta finaalissa on silti monta heittäjää, jotka pystyvät nousemaan 85-88 metrin lukemiin ja haastamaan mitalitaistelua.
Yksi näistä heittäjistä on ilman muuta Lassi Etelätalo.
Hänen ja valmentajansa Leo Pusan pitkä tie vuoden 2014 EM-nelostilan jälkeisen loukkaantumisen ja vuosikausien sitkeän kuntouttamisen jälkeen on johtanut tilanteeseen, johon harva jaksoi alkukesän aikana enää uskoa. Etelätalo on saanut kehonsa kestämään omat huipputehonsa. Hän pystyy heittämään omalla huipputasollaan.
Taas kerran Leo Pusan taidonnäyte
Lassi Etelätalon upea karsintaveto oman ennätyksensä tuntumaan on saanut aikaan mediameteliä, jossa hehkutetaan Etelätalosta suomalaisen keihäsperinteen pelastajaa.
Leo Pusa on kultasormi Lassi Etelätalon takana.
Tässä kohdin pitäisi kuitenkin nyt rauhoittua.
Annetaan Etelätalon astella kisapaikalle rauhassa, ilman turhaa ylimääräistä painolastia mistään velvoittavista perinteistä tai mitaliketjuista.
Se, että Lassi Etelätalo ylipäänsä pystyy heittämään, on jo pieni ihme. Se, että hän on Tokion finaalissa, on jo voitto. Kun hän nyt pääsee heittämään, annetaan herran mennä nauttimaan tilanteesta, ilman sen kummempia odotuksia – vaikka tiedämmekin, että kaiken onnistuessa tässä kisassa on jopa se mitalisauma.
Mitalisaumasta huolimatta Etelätalon kohdalla tekee silti mieli katsella kaikkea sitä mitä hänen kohdallaan on tapahtunut vuoden 2014 EM-kisojen jälkeen.
Tapio Korjuksen ja Heli Rantasen aikoinaan vaikeiden loukkaantumisten jälkeen olympiavoittajiksi valmentanut Leo Pusa sanoi Rion kisojen jälkeen yksityisesti, varinaisen haastattelun ulkopuolella, että Lassi Etelätalo saadaan huippuheittojen vaatimaan kuntoon juuri sopivasti Tokion olympialaisiin mennessä.
Tuolloin oli tilanne, jolloin Etelätalo ei pystynyt heittämään ollenkaan. Pusa totesi, että kaverissa olisi potentiaalia vaikka kuinka hurjiin kaariin, mutta realiteetti oli, että keho ei kestäisi potentiaalin mukaisia vetoja ellei sen vahvistamiseen uhrattaisi useampaa harjoitus- ja kilpailuvuotta.
Kuntoutuksen kanssa piti edetä askel kerrallaan niin, että seuraavan kerran voitaisiin heittää täysillä kesällä 2019 – ja oikeasti valmiiksi tultaisiin 2020.
On ollut mielenkiintoista nähdä miten valmentajalegendan sanat ovat napsahtaneet kohdalleen. Etelätalo oli muutaman vuoden täysin pois pelistä, mutta kesällä 2019 alkoi tapahtua juuri oikeilla hetkillä – tuloksena MM-kisojen neljäs tila.
Viime kesänä päämaali siirtyi vuodella, tähän vuoteen, mutta ei muuttanut etenemisen idea. Pala palalta, kehon ehdoilla – ja kaikessa keskittyen siihen, että tehdään vain sellaisia tekoja, jotka valmistavat kehoa varsinaista päätavoitetta varten.
Ei riuhdottu turhia tilanteessa, jossa ei ollut mitään voitettavaa.
Täysillä heitettäisiin vasta sitten kun sen aika olisi – siihen asti vain valmistettaisiin kehon fysiikka siihen, että tekniikka voisi toimia oikein kovimmillakin tehoilla ja että keho kestäisi ne hurjat muutamat tehopiikit, kun tulisi aika heittää oikeasti täysillä.
Jopa kultamitaliheiton sauma
Tokion karsinnassa nähtiin, että pitkä tie on tuonut perille. Askel kerrallaan, pala palalta.
Tekniikka toimii. Fysiikka kestää oman huippuheiton.
Lisäksi kaikki viime vuosien toiminta on pakottanut oppimaan niin yksityiskohtaisen analyyttiseksi kaikkien heittoon vaikuttavien tekijöiden huomioimisen ja hallinnan kanssa, että haastava heitto-olosuhdekaan ei estä tuloksentekoa.
Tämä kaveri on valmis heittämään oman huippuheittonsa uransa tärkeimmässä kisassa – kisaan liittyvistä olosuhdehaasteista ja muista paineista huolimatta.
Se heitto ei mitalisijoituksiin riitä, jos kaikki muutkin heittävät oman huippuvetonsa juuri tässä kisassa.
Todennäköistä kuitenkin on, että harva siihen juuri tässä kisassa pystyy.
Lisäksi on olennaista huomata, että karsintaheitto 84,50 ei ollut vielä mikään täysien tehojen riuhtaisi. Vauhti oli rauhallinen, koko suoritus oli rakennettu riittävän hyvän karsintakaaren tuomalla idealla.
Vastaava heitto on toistettavissa finaalissa, ja jo se riittäisi kyllä hyvään sijoitukseen.
Mutta finaalissa on mahdollista kokeilla myös sellaista heittoa, jossa vauhtiin lisätään pari napsua vauhtia ja heittoon sitä kautta reilusti enemmän energiaa.
Olympialaisten parhaat kertoimet Expektiltä!
Jos tekniikka pysyy yhtä hyvin kuin karsintaheiton tehoilla kasassa myös niillä tehoilla, keppi tulee lentämään kauas. Siis todella kauas.
Pystyykö Etelätalo siihen, sitä emme vielä tiedä. Mutta sellaiseen heittoon hän on kehoaan valmistanut, johdonmukaisella ja systemaattisella työllä monta pitkää vuotta.
Voi olla, että sellainen heitto ei onnistu. Mutta jos se onnistuu, Etelätalon välityksillä keihäs lentää saman tien niin kauas, että kaikki muut putoavat juuri tämän kisan erityisoloissa kyydistä.
Teksti: Jari Kupila
Suomalaiset: Golfissa vielä mitalisauma
Lassi Etelätalon lisäksi lauantaina on tulessa kolme suomalaista, golfissa viimeisen kierroksen pelaavat Matilda Castren ja Sanna Nuutinen. Castren on kymmenentenä kolmen lyönnin päässä mitalista. Nuutinen on jaetulla 16. sijalla.
Lisäksi Tuomas Sammelvuon valmentama Venäjä pelaa lauantaina lentopallon loppuottelussa Ranskaa vastaan.
Historiapala: Sinivalkeat monilahjakkuudet
Suomen olympiahistoriasta löytyy muutama todellinen monilahjakkuus. Ville Pörhölä voitti kultaa kuulantyönnössä Antwerpenissa 1920 ja hopeaa moukarinheitossa Los Angelesissa 1932.
Tapio Rautavaara (keskellä) voitti uskomattomalla urallaan muun muassa jousiammunnan joukkuemaailmanmestaruuden.
Kalevi Kotkaksella oli vieläkin erikoisempi lajivalikoima. Hän oli Los Angelesin kisoissa 1932 kiekonheitossa 7:s ja neljää vuotta myöhemmin Berliinissä korkeushypyssä neljäs. Kotkas oli ensimmäinen eurooppalainen korkeushyppääjä, joka ylitti kaksi metriä. Historiallinen tulos syntyi Brasiliassa 1934, kun Kotkas hyppäsi kehittämällään ulkojalan- ja saksityylin yhdistelmällä tuloksen 201.
Mauri Röppänen voitti Sapporon talvikisoissa 1972 hopeaa ampumahiihtoviestissä. Hän voitti urallaan ampujana kaksi maailmanmestaruutta ja kaikkiaan 17 arvokisamitalia. Vuoden 1980 kesäkisoissa Moskovassa hän oli ammunnassa neljäs. Olympiapronssi jäi vain pisteen päähän.
Mutta erikoisimmista erikoisin suomalaisurheilija oli kuitenkin Tapio Rautavaara. Hän voitti keihäänheiton kultamitalin Lontoossa 1948 ja jousiammun joukkuekisan maailmanmestaruuden 1958.
Lisäksi Rautavaara on suomalaisen viihdemaailmataivaan historian suurimpia megatähtiä. Hän teki loistavan uran niin iskelmälaulajana kuin näyttelijänäkin.
Tilastopala: Kahdeksan kullan laji
Suomi on voittanut keihäänheitossa kahdeksan olympiakultaa, mikä on enemmän kuin millään muulla maalla. Mitaleita suomalaiset keihäänheittäjät ovat tuoneet yhteensä 21 mukaan lukien yhden nelosvoiton, Antwerpenissa 1920, ja yhden kolmoisvoiton, Los Angelesissa 1932.
