Kitee on yksi tämän kauden pettymyksistä miesten Superissa. Joukkue lähti viime kauden erinomaisten esitysten jälkeen suurin toivein uuteen kauteen. Joukkue oli viime kaudesta vahvistunut ja nuoren joukkueen piti olla muutenkin vuoden vanhempana ja vuoden kokeneempana valmis ottamaan askeleen lähemmäksi Superin kärkeä.

Kitee sijoittui viime vuonna runkosarjassa viidenneksi ja putosi puolivälierissä Kouvolalle 1–2. Kiteeläisiä jäi kaiken lisäksi kaivertamaan elintärkeän Samu-Kalle Varosen loukkaantuminen toisessa puolivälieräottelussa Kiteellä.

Suuret odotukset vaihtuivat kuitenkin tällä kaudella nopeasti pettymykseen. Kitee oli pahimmillaan niin pahasti tuuliajolla, että huolestuneimmat puhuivat jo karsintoihin joutumista. Kitee on kuitenkin saanut pelinsä viimeinkin jengoilleen ja varsinkin peräkkäiset kolmen pisteet voitot kahdessa edellisessä ottelussa vieraissa Pattijoesta ja kotona Joensuusta ovat nostaneet Kiteen taistelemaan jopa pudotuspelipaikasta – pitkälti siksi, että muutkin haastajaryhmän seurat, Hyvinkää, Kempele ja Pattijoki, ovat Kiteen lisäksi pelanneet odotuksiin nähden vaatimattoman kauden.

Kolme ongelmaa

Kiteen tämän kauden vaikeudet voidaan pelillisesti paketoida kolmeen kategoriaan – lukkaripeliin, kotiutusosastoon ja kokonaisvaltaiseen valmennukseen.

Jesse Eskelinen on ollut vuosikausia lupaavan lukkarin maineessa, mutta hänen esityksiään on vaivannut epätasaisuus. Tämä kausi on ollut Eskeliselle erityisen vaikea. Ongelmana on ollut Eskelinen syötön helppous ja se, ettei hän yhdessä vaiheessa kautta uskaltanut juurikaan antanut vääriä. Vaikka Kiteen ulkopelin ongelmia ei voi yksin laittaa Eskelisen piikkiin, Kiteen annettujen juoksujen määrä – 215 – kertoo, että jokin perinteisenä ulkopelijoukkueena pidetyn Kiteen ulkopelissä mättää ja pahasti.

Toinen selkeä ongelma on ollut varmojen kotiuttajien puute. Joukkueen pääkotiuttajista, 36 juoksua lyönyt lyöjäjokeri Sami Mikkolanaho, on kotiuttanut miehiä 39 prosentin tehoilla ja toiseksi tärkeäksi kotiuttajaksi ennen kautta laskettu Valentin Ikonen on lyönyt vain 17 juoksua 35 prosentin tehoilla. Myöskään muidenkaan keskipalkin pelaajien kotiutusprosentit eivät ole olleet erikoisia.

Kolmas iso asia on kokonaisvaltainen valmennus. Pelinjohtaja Petri Tuuva ei ole onnistunut loihtimaan samanlaista huippukautta joukkueelta kuin vuosi sitten, mutta ongelmat eivät ole yksin Tuuvassa. Ville Liukun valinta kakkospelinjohtajaksi osoittautui virheeksi, ja Kitee palkkasi kesken kauden uudeksi kakkospelinjohtajaksi Haminan pelinjohtajan paikalta potkut saaneen Juho Kaikon.

Mikä ratkaisuksi?

Kun Kitee lähtee miettimään ensi kauden kuvioitaan, sen pitää ratkaista jollakin tavalla kaikki kolme tämän kauden suurta ongelmaansa.

Kitee teki Eskelisen kanssa viikko sitten jatkosopimuksen, joten seurajohdon luotto Eskeliseen on kova. Eskelisen lukkaripelille on tehtävä kuitenkin talven aikana jotain, koska tämän kesän esityksillä ei ole käyttöä ensi kaudellakaan. Eskelisen jatkosopimus on riski, mutta se riski voidaan myös ratkaista. Tai itse asiassa se on pakko ratkaista, jos Kitee aikoo tosissaan ottaa askeleen lähemmäksi kärkiseuroja.

Toinen vähintään yhtä suuri haaste on kotiutusosasto. Valentin Ikonen ei jatka Kiteellä, vaan siirtyy ensi kaudeksi Hyvinkään Tahkoon. Myöskään luotto Mikkolanahoon ei ole ehdoton. Kitee on siksi kartoittanut erilaisia vaihtoehtoja lyöjäjokeriksi Juha Niemeä myöten, mutta kovan kaliiperin vaihtoehdot ovat kortilla ja Niemen houkutteleminen Kiteelle vaikuttaa ylivoimaiselta haasteelta.

Jos ainoaksi jokerikortiksi ja ylipäätään ainoaksi vahvistukseksi kotiuttajaosastolle jää Jiri Pippolan tasoinen paluumuuttaja, silloin Kiteellä pitää miettiä kotiuttamista laajemmasta perspektiivistä. Kiteen vahvuutena viime ja tällä kaudella on ollut Elmeri Purmosen johtama huippukärki ja vahva keskipalkki, josta löytyy valtavasti vaihtotilanneosaamista. Sisäpeli on kuitenkin hitsannut kotiutuksiin – ja hitsaa ensi kaudellakin, ellei Kitee löydä asiaan ratkaisua.

Kovan lyöjäjokerin löytäminen olisi Kiteelle lottovoitto, mutta jos sitä ei löydy, silloin Kiteellä joudutaan miettimään, löytyykö sen nykyisistä pelaajista pelaajaa, josta voitaisiin tehdä talven aikana numerolla lyövän pääkotiuttajan.

Raamiensa ja viimeaikaisten väläysten perusteella Lassi Vasarainen voisi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto yhdeksi pääkotiuttajaksi. Toinen potentiaalinen vaihtoehto on edelleen Sami Partanen, mutta Partanen ei ole vielä päättänyt, mitä hän ensi kaudella tekee ja pelaako hän ylipäätään Kiteellä. Partanen löi kaudella 2018 Kiteellä peräti 74 juoksua, joten hänessäkin on kotiuttajan ainesta, vaikka Partaselta puuttuukin läpilyöntiuhka.

Pelinjohdon ja valmennuksen osalta asiat on jo osin Kiteellä nuotitettu ensi kauden osalta, sillä Petri Tuuva on tehnyt sopimuksen myös ensi kaudesta. Siksi kysymys on enemmän, millaisen aivoriihen Tuuva saa tuekseen miettimään pelillisiä asioita. Kitee on aina tunnettu taktisesta pesäpallosta ja tämä on edelleen se alue, jota Kitee voisi helposti vahvistaa. Osaamista pitäjästä kyllä löytyy vaikka muille jakaa.

Kiteen tilanne on joka tapauksessa se, että hyppy haastajaryhmästä mitaleista taistelevaksi kärkijoukkueeksi on suuri ja se vaatii joukkueen kehittymistä ja ratkaisuja myös joukkueen rakentamisessa.

Kaksi vuotta sitten valtaan nousseesta uudesta johdosta löytyy Mikko ja Pasi Varosen johdolla pesäpalloilullista osaamista ja myös rohkeutta tehdä kovia päätöksiä. Urheilu on kuitenkin kova näyttämö, sillä mittari osaamille ja näkemykselle näkyy lopulta vain sarjataulukossa.

Tämän kauden voi vielä osittain laittaa nuoren joukkueen kehittymisprosessiin, mutta ensi kaudella piilopaikkoja ei enää ole. Tulosta on pakko tulla tai Kiteen uuden kiitoradan asfaltti alkaa murentua. Nyt mitään ei ole vielä menetetty eikä syytä paniikkiin ole – kunhan vain tästä kaudesta tehdään oikeat johtopäätökset ja niiden perusteella oikeat korjausliikkeet.

Katso tästä Kiteen Pallon tämän kauden tulokset ja loppuohjelma!