Joensuu on sellaista tekoa, ettei se Jymyn ”kovia ollaan” -hokemilla kaadu
Joensuu on osoittautunut Pekka Arffmanin mukaan kahdessa ensimmäisessä puolivälieräottelussa sellaiseksi kannoksi Sotkamolle, ettei se pelkillä puheilla kaadu.
@JukkaRonka
Joensuu tasoitti puolivälieräsarjan Sotkamoa vastaan kaadettuaan Kainuun ylpeyden sunnuntaina Mehtimäellä 2-0 (3-2, 8-3). Pekka, mitä tämä ottelu kertoi ottelusarjasta?
Kaikista tärkein ei muuttunut mihinkään – eli tässä otteluparissa on täysin mahdoton sanoa, kumpi tästä menee välieriin.
Joensuu otti sunnuntaina loistavan voiton, mutta asia ei ollut niin mustavalkoinen. Sotkamo hallitsi ensimmäistä jaksoa ja se sai kolmessa ensimmäisessä vuoroparissa kehitettyä palottoman ajon, joista se yleensä tekee tuhoisaa jälkeä. Nyt kaksi ensimmäistä vuoroparia meni juoksuitta, kunnes Roope Korhonen löi kaksi juoksua kolmannen lopettavalla.
Joensuu oli vastaavasti sillassa, kunnes se nousi neljännen aloittavalla kahden juoksun tappioasemasta 3-2-johtoon ja sitä kautta lopulta jaksovoittoon. Mutta purkin avaaminen vaati Samuel Tirkkosen kunnarin tyhjään kenttään, jota jatkoivat sitten Aleksi Rautiainen ja Patrik Wahlsten.
Toisella jaksolla Joensuu näytti jälleen luonnettaan. Se oli ensimmäisen vuoroparin jälkeen 0-2-tappiolla, mutta nousi tasoittavalla 3-2-johtoon ja aloitti sitten varsinaisen rallattelun etenkin kolmannen tasoittavalla.
Ilahduttavinta Joensuun kannalta oli kenties se, että sunnuntaina kotiutusvastuu jakautui paljon laajemmalle kuin normaalisti. Ottelun suurin sankari, Samuel Tirkkonen, löi neljän tuomansa juoksun lisäksi 1+1 juoksua mukaan lukien sen elintärkeän avausjuoksun ensimmäisellä jaksolla. Allu Rautiainen ja Patrik Wahlsten löivät molemmat normaalit kaksi juoksua mieheen, mutta kuvaavaa JoMan toisen jakson ilottelulle oli, että jopa Ville Väliaho löi kaksi juoksua.
Hyviä, hyviä signaaleita Joensuulta, joka kuitenkin lähti altavastaajana tähän ottelusarjaan.
Sotkamolla tilanne on sen sijaan pikkuisen huolestuttava. Kun paineet kasvavat, kotiutuksissa tarraudutaan entistä tiukemmin Roope Korhoseen. Roopekin oli hieman unessa ottelun alussa, mutta se ei lupaa hyvää, jos Roope on suunnilleen joukkueen ainoa kotiuttaja. Toinen lyöjäjokeri, Lauri Rönkkö, oli sunnuntaina täysin yössä. Hän sai yrittää viisi kertaa miestä kotiin ilman tulosta. Rönkön kahden ottelun saldo on nyt kaksi lyötyä yhdeksällä yrittämisellä.
Jymyn kärki kyllä toimii, mitä kuvaa se, että Jymy sai sunnuntaina 16 kolmostilannetta, mutta se sai niistä vain viisi juoksua, joista Roope löi neljä. Tässä on Jymyn ongelma tiivistettynä.
Jymyläiseen puheen perimään kuuluu se, että hoetaan olevan kovia. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että pelkät puheet eivät riitä. Niillä ei JoMaa enää kaadeta. Nyt tarvitaan puheiden sijasta tekoja.
Eli mikä prognoosisi – joko tiedämme välieriin menijän?
Emme. Ottelupari on edelleen täysin ympäripyöreä. Jymy on edelleen kivikova joukkue, mutta nyt kannattaa ottaa tosissaan se, että JoMa on täysin eri joukkue kuin ennen pelinjohtajan vaihtamista. Ja tämä uusi, Petri Pennasen JoMa, on sellainen, että se on paha vastus Jymylle ja olisi ollut puolivälierissä mille tahansa joukkueelle.
Ja mitä on syytä seurata: JoMan peli paranee ottelu ottelulta.
Vimpeli voitti Pattijoen toistamiseen, samoin Kouvola Kempeleen. Onko ne ottelusarjat paketoitu?
On. Toki yksittäisissä otteluissa voi tapahtua mitä tahansa, vaikka seuraavaksi pelataan Vimpelissä ja Kouvolassa, mutta kolmea kertaa Kempele ei voita Kouvolaa eikä Pattijoki Vimpeliä.
Vaikka ottelut ovat olleet tasaisia, tasoero on ollut kuitenkin selvä niin taidollisesti kuin rutiinin puolesta. Kouvolalla on edelleen omat ongelmansa, mutta tämä ottelusarja palvelee hyvin sitä, että Kouvola saa säädettyä peliään ja hiottua ongelmiaan.
On myös mielenkiintoista seurata, miten Janne Kivipellon kotiutukset tehoavat panosten kasvaessa. Kivipelto löi sunnuntaina upeasti seitsemän juoksua, mikä oli kova temppu. Toisaalta on hyvä muistaa, että Kivipelto oli Alajärven Ankkureissa joukkueen pääkotiuttaja, mutta Kouvolassa hän on kotiuttajien ylitarjonnan vuoksi pelannut lähinnä kakkoskärjessä.
Vimpelillä on sama tilanne kuin Kouvolalla. Tämä ottelusarja on jo palvellut sen pelin säätämistä. Mikko Kanala pelasi jo toistamiseen ulkona ja pelasi Pattijoella sisällä 100 prosentin tehoilla. Iso asia Kanalalle ja iso asia Vimpelille.
Toinen suuri ilonaihe sunnuntaina oli se, että Perttu Ruuska pääsi yrittämään kotiutusta kolmesti ja tuloksena oli kolme juoksua. Ruuskan ympärillä on ollut kesän aikana kaikenlaista hälinää, mutta Vimpelin kannalta Ruuskan – kuten myös Kanalan – vire lupaa todella hyvää syksyn kovimpia ratkaisupelejä ajatelleen.