Pohjanmaata on ravistellut tällä viikolla kiihkeä jalkapallomyrsky. Sen silmässä ovat olleet SJK, sen nykyinen päävalmentaja Jani Honkavaara ja seuran pääomistaja Raimo Sarajärvi.

Myrsky alkoi, kun MTV Urheilu kertoi maanantaina, ettei SJK käytä Honkavaaran sopimuksessa olevaa ensi kautta koskevaa sopimusta, vaan päättää valmentajakuvioistaan vasta syksyllä.

Honkavaara reagoi SJK:n ratkaisuun ilmoittamalla, ettei hän jatka joukkueen päävalmentajana ensi kaudella. Honkavaara perusteli päätöstään Ilta-Sanomien haastattelussa, että olisi ollut ”aika piinaavaa” jatkaa loppukausi tietämättä, onko hän ensi kaudella SJK:n päävalmentaja vai ei. Honkavaara toivoi, että joukkue saisi hänen päätöksensä myötä työrauhan keskittyä tämän kauden tavoitteiden saavuttamiseen.

Tässä siis myrskyn siemenet, mutta varsinainen kohu on syntynyt SJK:n kannattajien keskuudessa.

Parhaat kertoimet Veikkausliigaan tietenkin Expektiltä!

***

Honkavaaralla on jalkapallopiireissä fiksun ja sympaattisen valmentajan maine. Hän on erinomainen tv-esiintyjä ja puhuu jalkapallosta ymmärrettävällä ja uskottavalla tavalla. KuPSin vuoden 2019 Veikkausliigan mestaruuden myötä hänellä on myös uskottavuutta valmentajana. Hän ei ole vain hyvä valmentaja, vaan mestarivalmentaja.

On väistämätöntä, että kun Honkavaaran sympaattisen olemukseen viereen laitetaan Raimo Sarajärvi, asetelma muuttuu herkästi mustavalkeaksi.

Sarajärvi on kiinteistöalan kultasormi, jonka oma ura pelaajana jäi sen verran vaatimattomaksi, että hän on kuvaillut itseään ”epäonnistuneeksi urheilijaksi”.

Sarajärvi nosti seurajohtajana SJK:n Veikkausliigaan ja rahoitti sen huiman nousuprojektin, jonka päätteeksi SJK voitti Simo Valakarin johdolla Veikkausliigan mestaruuden syksyllä 2015.

Siihen asti kaikki näytti Sarajärven ympärillä suurelta ja kauniilta, mutta sitten ilma alkoi kylmetä. Valakarin potkut nostattivat kannattajien keskuudessa valtavan myrskyn ja sen jälkeen Pohjanmaalla on tuullut lähes koko ajan. Sarajärvi ei ole enää se Ari Lahden tai Olli-Pekka Lyytikäisen kaltainen kannattajien arvostama mesenaattiseurajohtaja, vaan kirosana, jota on helppo arvostella.

Toki Sarajärvi voi katsoa myös itseään peiliin. Hänen valmentajavalintansa ovat pahimmillaan olleet pelkkää sekoilua ja hänen julkinen esiintymisensä öykkäröivää.

Hyvä esimerkki on Sarajärven tämän viikkoinen kohua herättänyt kansanäänestyslausunto. Sarajärvi sanoi Yle Urheilun haastattelussa, että ”tämä ei ole kansanäänestyksen paikka”, vaan ”se, joka maksaa, joutuu myös kantamaan vastuun siitä, että maksut suoritetaan ja sopimuksista pidetään kiinni.”

Totta jokainen sana, mutta se, että Sarajärvi sanoo sen julkisesti, kertoo siitä, kuinka vähän hän ymmärtää tai välittää kannattajien merkityksestä jalkapalloseuralle ja siitä, mistä jalkapalloseuran kannattamisessa on kannattajien näkökulmasta kysymys.

Jokainen voi kuvitella, millainen riemu siitä ratkeaisi, jos jonkun makkaratehtaan toimitusjohtaja sanoisi, että kai nyt jokainen tyhmempikin ymmärtää, että näin halvoissa makkaroissa ei voi olla kuin sitä ruhoista löytyvää roinaa, jota kalliimmista makkaroista jää yli.

***

Sarajärveä voi arvostella ja haukkua ja häntä voi perustellusti pitää kuinka suurena saatanana tahansa, mutta tapaus Honkavaarassa kannattaa olla tarkkana, mistä häntä nyt syytetään.

Yksi suomalaisen huippujalkapallon keskeinen ongelma on huippu-urheilun logiikan ymmärtäminen ja ennen kaikkea sen logiikan ja siihen liittyvien lainalaisuuksien mukaan toimiminen. Suomalaisessa urheilupuheessa rakastetaan tavoitteellista ja kunnianhimoista urheilupuhetta, mutta kun niiden mukaan pitäisi toimia, aletaan tehdä erilaisia kompromisseja.

Honkavaaran kohdalla se liittyy siihen, missä kohtaa kulkee se raja, jossa SJK:n päätös olla käyttämättä määräaikaan mennessä Honkavaaran sopimuksessa ollutta optiota, on hyväksyttävä ratkaisu ja missä ei.

Jos SJK taistelisi tälläkin kaudella Veikkausliigassa seitsemännestä sijasta, kuten Honkavaaran avauskaudella vuosi sitten, suurin osa kannattajista olisi todennäköisesti ollut samaa mieltä Sarajärven kanssa – varsinkin kun SJK:n eurocup-tavoitteiden kannalta tärkeä Suomen cup on mennyt Honkavaaran molemmilla kausilla penkin alle.

Nyt, kun SJK on noussut taistelemaan FC Interin ja FC Lahden kanssa Veikkausliigan kolmannesta sijasta, Sarajärvelle sataa ratkaisusta pelkkää kuraa niskaa.

***

Kumpi puoli on siis oikeassa – Sarajärvi vai ne, jotka häntä nyt arvostelevat?

Se, että Sarajärvi on jo kesästä lähtien etsinyt ja kartoittanut Honkavaaralle seuraajaa, kertoo, että tämä tuloksellinen taso ei riitä Sarajärvelle. Hän haluaa parempia tuloksia ja parempaa menestystä SJK:lle.

Ongelman vaikeus on siinä, että kukaan ei tiedä varmuudella – ei myöskään Sarajärvi –, paranisivatko SJK:n tulokset esimerkiksi Joaquín Gómesin tai José Riveiron johdolla.

Siksi todellinen kysymys tässä asiassa tiivistyy paljon oleellisempaan kysymykseen – asenteeseen, jolla Sarajärvi tätä asiaa on lähestynyt.

Kuka tahansa seurajohtaja voi vaihtaa valmentajaa, jos tulokset ovat umpisurkeita tai jos hän tietäisi jollain taivaasta tulevalla ilmoituksella, että tuon ja tuon valmentajan valitsemalla tulokset paranevat sataprosenttisen varmasti. Sarajärvellä ei ole kuitenkaan tukenaan kumpaakaan näistä asioista – ei umpisurkeita tuloksia eikä taivaasta tullutta ilmoitusta tulevasta.

On vain sisäinen ääni, joka sanoo, että meidän on vaihdettava päävalmentajaa, jotta meidän tuloksemme paranisivat.

Tulevaisuus näyttää, onko Sarajärvi oikeassa vai väärässä, mutta huippu-urheilun logiikan kannalta Sarajärvi toimii tässä tilanteessa ainoalla oikealla tavalla. Jos hän on sitä mieltä, että SJK:n on tuloksia parannettavaksi vaihdettava päävalmentajaa, mitä hänen on silloin tehtävä?

Vaihdettava päävalmentajaa vai oltava vaihtamatta päävalmentajaa?

Sarajärveä syytetään nyt siitä, että hän uskaltaa toimia huippu-urheilun logiikan mukaisesti ja hakea SJK:lle parempia tuloksia äärimmäisten marginaalien ja ratkaisujen kautta. Moni seurajohtaja olisi tehnyt tässä kohtaa riskittömämmän ratkaisun ja itsensä munaamisen pelossa jatkanut kannattajien suosiossa olevan Honkavaaran sopimusta.

Sellainen selkärangattomuus on suomalaisen huippu-urheilun syöpä, ei Sarajärven selkärankaisuus.

***

Tapaus Honkavaarassa on toinenkin mielenkiintoinen taso. Jani Honkavaara itse.

On ymmärrettävää, että Honkavaara on pettynyt siihen, ettei SJK käyttänyt määräaikaan mennessä hänen sopimuksessaan ollutta optiota vaan jätti asian ainakin näennäisesti roikkumaan. Honkavaaralla on täysi oikeus olla eri mieltä ratkaisusta Sarajärven kanssa, mutta Honkavaaran oma toiminta päätöksen jälkeen on ollut erikoista.

Maailmassa on ammatteja, joissa on vahva työsuhdeturva – ja ammatteja, joissa työsuhdeturva on heikko tai olematon.

Jos valmentaja ei tiedä, missä hän tämän kauden jälkeen valmentaa, se on varmasti aika piinaavaa, kuten Honkavaara sanoi. Honkavaara tietää kuitenkin kokeneena valmentajana tämän viidakon säännöt ja lainalaisuudet. Valmentajan työ on ammattina ja jopa harrastuksenakin aina piinaavaa. Vaaditaan tuloksia, äärimmillään joka pelissä, ja jos niitä ei tule, valmentajan työsuhdeturva on käsitteenä olematon.

Jos perse ei kestä sen sortin merivettä, silloin perse on parempi viedä uimaan sisämaan lampiin.

Siksi Honkavaaran purkauksessa ei ole kysymys itse asiasta, vaan kostosta, jonka hän puki kaunokielisiksi sanoiksi omassa twiitissään. Samalla hän teki selväksi Ilvekselle, FC Interille, HIFK:lle, IFK Mariehamnille, Hakalle ja monelle muulle seuralla, että jos te olette etsimässä valmentajaa tai harkitsemassa valmentajan vaihtamista, täällä on vapaa mies.

Honkavaara olisi voinut hoitaa asian myös paljon ammattimaisemmin ja poissa julkisuudessa – kuten toki myös SJK, joka on ollut Sarajärven aikana tunnettu siitä, että Sarajärvi on itse vuotanut seuran sisäisiä uutisia luottotoimittajilleen. Joko monikossa tai yksikössä.