Kouvola järjesti välierien avauksessa yllätyksen hakemalla Vimpelistä 2-0 (3-1, 5-3) -voiton. Pekka, oliko tämä oikeasti yllätys?

Kyllä tämä oli. Kouvolalta puuttui elintärkeässä roolissa kakkosena ja takalukijana pelaava Matti Saukko ja ilmeisesti Toni Kohosen ei pysty pelaamaan ulkona, koska Juho Hacklin oli heitetty hänelle oudolle pelipaikalle kolmosvahdiksi, Iiro Nokkala joutui ottamaan vastuulleen Saukon suuret ulkopelivastuut. Kouvolalta oli kova suoritus hakea tällaisella miehistöllä voitto Saarikentältä.

Pidin Vimpeliä muutenkin ennakkosuosikkina etenkin kotikentällään ja kieltämättä ottelun alku näytti siltä, että Kouvolasta ei ole mitään vastusta. Pesäpallo on kuitenkin herkkä peli. Se nähtiin konkreettisesti tänään. Vimpeli lähti otteluun suosikkina, se hallitsi ottelun alkua, meni vielä 1-0-johtoon ja Vimpelin pelaajat tiesivät, että ottelu on heidän otteeseen.

Ja sitten kuin täysin tyhjästä Kouvola tekee takatilanteen, siitä juoksun ja sitten toisen. Ja sitten ollaankin siinä tilanteessa, missä tällaisissa tilanteissa usein ollaan. Varma ja turvallinen fiilis on poissa, ja aletaan korjaamaan tilannetta pakottamalla ja yliyrittämällä. Se näkyi niin sisäpelissä kuin varsinkin ulkopelissä sellaisena virheinä, joita Vimpeli ei normaalisti tee – ainakaan näin paljoa. Kouvola löi sunnuntaina kahdeksan juoksua, joista kolme oli Vimpelin selvää räpylävirheitä.

Vimpelillä on useita kokeneita pelaajia, jotka ovat ennenkin olleet kovissa paikoissa, mutta tällaista tämä pesäpallo on. Kun varmuus ja rentous katoavat, eikä hallintaa saada muutettua juoksuiksi, käy helposti, kuten sunnuntaina kävi.

Eikä tämä ole Vimpelille mitään uutta ja ihmeellistä. Vaikka kahden tai kolmen vuoden takaiset ottelusarjat eivät olekaan veljiä tämän ottelusarjan kanssa, niin kyllähän nekin kertoivat jotain pesäpallon herkkyydestä. Vimpeli lähti syksyllä 2018 ja 2019 selvänä suosikkina Joensuuta vastaan välierissä, mutta hävisi molemmille kerroilla 0-3.

En sano, että nyt käy samoin, mutta kyllä nyt Tomi Niskanen ja koko joukkue mitataan todella, todella isolla vaa’alla, kun Vimpeli menee tämän jälkeen tiistaina Kouvolaan. Pelaajien ja joukkueen taidot eivät ole kadonneet mihinkään, mutta kuinka joukkueeseen saadaan sellainen tila, että pelaajat pystyvät pelaamaan taitojensa mukaisella tasolla eikä peli kipsaa samalla tavalla kuin sunnuntaina ensimmäisen jakson käänteen jälkeen – tai kun Mansella kipsasi Imatran otettua avausvoiton siitä puolivälieräsarjassa.

Entä Kouvoa? Mikä sen heräämisen koomasta selittää?

Ei siinä mitään yliluonnollista ole. Oikeastaan kysymys on käänteisestä ilmiöstä, miten Vimpelille kävi. Täysin nolla-aloituksen jälkeen ollaankin yhtäkkiä johdossa ja voitetaan jakso lyömällä kolme juoksua kolmesta tilanteesta. Kouvola sai hengen päälle ja pystyi pelaamaan rennosti ja paineettomasti.

Kahdeksaan lyötyyn juoksuun mahtui hyviä kotiutuksia, mutta niistäkin heijastui eräänlainen letkeys ja rentous. Ei puristettu mailaa, vaan lyötiin rennosti riittävä hyvä ja ehkä vähän erikoinenkin kotiutuslyönti, mutta yhtä kaikki – kaikki lasketaan.

Kouvolan riveissä oli myös paljon onnistujia. Hacklin ja Nokkala olivat oudoilla pelipaikolla todella hyviä, Luoman pojat olivat tutun varmoja ja Valtteri Hämäläisestä on kasvamassa varma ja kovakätinen koppari. Ja pakkohan tässä on nostaa esille myös kehiin palanut Toni Kohonen. Hän loihti pohjan Kouvolan elintärkeälle avausjuoksulle pujottamalla pystymailansa kolmospolttajan ja kolmoskopparin väliin ja tekemällä takatilanteen juuri, kun Kouvolan niskat näyttivät naksahtavan. Toisella jaksolla Kohonen löi perusvarmalla lyönnillä tärkeän 2-1-johtojuoksun. Muutenkin Kohonen toi Kouvolan peliin kokemusta ja rauhallisuutta.

Todella hyvä esitys koko Kouvolan joukkueelta – toki myös Iiro Haimilta, vaikka Kouvolan kotiutukset eivät olleetkaan Haimille tyypillisiä yllätysottoja, vaan normaaleja kotiutuksia ehkä hieman yllättävillä kavereilta.

Missä asetelmissa tämä sarja nyt on?

Kyllähän se kääntyi ylösalaisin. Tiistaina pelataan todella huippumielenkiintoinen ja kriittinen ottelu. Toki sarja ei siihen katkea, kävipä tiistaina miten tahansa, mutta kyllähän Vimpeli ajaa bussinsa syvään suonsilmään, jos he häviävät tiistaina. Ja sanoisin, että juuri tässä on tiistaina ja kenties jopa koko ottelusarjan ratkaisu: kuinka hyvin Vimpeli kestää sen, että se tietää, mitä tappio tiistaina tarkoittaa.

Uskon, että Kouvola pystyy pelaamaan tiistaina rennosti, hieman samalla tavalla kuin Imatra Mansea vastaan. Kouvola oli kuitenkin ennen tätä sarjaa altavastaaja ja sille sopii hyvin sellainen asetelma – aivan, kuten viime syksynä nähtiin Kouvolan yllätettyä samalla tavalla Joensuun välierissä.

On myös mielenkiintoista nähdä, millä koostumuksella Kouvola pelaa tiistaina, jos Matti Saukko on pelikunnossa. Hän on terveenä olleessaan ilman muuta avauksen mies, mutta kuka tekee hänelle tilaa sisällä ja kuka ulkona? Hacklin voidaan aina siirtää jokeriksi, mutta ei sinnekään rajattomasti voida miehiä siirtää, sillä etenijäjokeri Ville Pesu on pelannut loistokauden ja on täysin korvaamaton jokeriosastolla. Siinä riittää Iiro Haimilla miettimistä, mutta vaikka karsiminen voi tehdä kipeää, se on kuitenkin aina parempi tilanne kuin se, että hyviä vaihtoehtoja ei ole.