Yksi tämän hetken toistetuimmista hokemista urheilussa on, että urheilu on rikki. Milloin mistäkin syystä, milloin kenenkin rikkomana.

Yksi kiistaton asia, joka urheilussa on tällä hetkellä oikeasti rikki, on jalkapallo.

Sen on rikkonut kolmikirjaiminen kirosana nimeltä VAR.

Ajatus VAR-järjestelmän takana oli kaunis, jopa järkevä. Itse asiassa se on sitä vieläkin, mutta tapa, miten VAR:ia käytetään Englannin Valioliigassa, on murskannut sen kauniin ajatuksen tuhannen päreiksi.

VAR:in piti olla erotuomareiden apuväline, mutta siitä ei koskaan ole tullut sellaista. Sen sijaan erotuomareista on tullut Valioliigassa VAR:in apuvälineitä. Langattoman yhteyden päässä olevia sätkynukkeja, joiden jalkoja, käsiä ja suuta soittavaa pilliä vetelevät naruista kasvottomat miehet VAR:in päämajassa Stockley Parkissa, Länsi-Lontoossa.

Jos VAR-kopin ammattitaitoa arvioi tämän ja edelliskausien päätösten perusteella, kopissa istuu pelkkiä amatöörejä.

***

Siitä, miten karmean huonosti VAR toimii, saatiin koruton todistus sunnuntaina pelatussa Tottenhamin ja Liverpoolin välisessä yhteenotossa.

Kerrataan:

Tottenhamin Harry Kane taklaa 20 minuutin pelin jälkeen Liverpoolin Andy Robertsonia nappulat edellä nilkkaan. Selvä punainen. Tällaisissa taklauksissa taklaaja on ajettu käytännössä aina ulos. Itse asiassa niin on tehty paljon vaarattomimmissakin tapauksissa ja jopa sellaisissa taklauksissa, jotka eivät ole edes osuneet vastustajaan. On riittänyt, että taklaus on ollut vaarallinen.

Kanea ei kuitenkaan ajeta ulos. Miksi? Miksi Stockley Parkista ei huudettu, että off. Eikö nähty vai eikö ymmärretty?

Reilu vartti myöhemmin Tottenhamin Emerson Royal kaataa rangaistusalueella Diogo Jotan. Selvä rankkari kaikkien muiden, mutta ei VAR-tuomareiden mielestä.

Toisella jaksolla Liverpoolin Trent Alexander-Arnold työntää kahdella kädellä Dele Allin kumoon rangaistualueella. Hidastukset osoittavat sen selvästi. VAR-kopin mielestä ei rankkaria.

Hetkeä myöhemmin Liverpool siirtyi 2–1-johtoon. Pari sekuntia ennen maalia pallo osuu Mohamed Salahin käteen. Pilli ei soi, maali hyväksytään.

13 minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Andy Robertsonin viikate kaataa Emerson Royalin. Tuomari antaa varoituksen – mutta muuttaa tuomionsa katsottuaan tilanteen uudelleen tv-ruudusta ja ajaa Robertsonin ulos. Oikea päätös.

Mikä oli siis illan saldo?

Kaksi täysin kiistatonta ulosajoa ja kaksi selvää rangaistuspotkua. Neljä ratkaisua, joista vain yksi, Robertsonin ulosajo, osuu ruutuun. Ja sen päälle käsivirhe, jonka olisi voinut viheltää, mutta jossa toki oli se tulkinnallinen vivahde, oliko käsivirhe vihellyksen arvoinen.

***

VAR:in piti poistaa väärät tuomiot jalkapallosta ja lopettaa se kiihkeä kritiikki, joka niistä seurasi. VAR on varmasti poistanut vääriä tuomioita. Yksistään Valioliigassa muutettiin viime kaudella VAR-tarkastuksen jälkeen 128 maalia ja muita tuomarin ratkaisua. Sitä ei voi sivuuttaa.

Mutta miten voi olla mahdollista, että sitten nähdään sellaisia otteluita ja tapahtumia kuin Tottenhamin ja Liverpoolin välisessä ottelussa. Tai aiemmin päivällä pelatussa Newcastlen ja Manchester Cityn välisessä ottelussa, jossa Newcastlelta vietiin selvä rangaistuspotku VAR-kopin tulkinnan vuoksi.

VAR:ia kritisoidaan ja sille huudetaan tällä hetkellä ja täysin aiheesta, mutta oleellinen kysymys on, miten tästä jatketaan eteenpäin. Nykyinen tapa ja taso käyttää VAR:ia Valioliigassa rienaavat jalkapalloa ja sen syvintä olemusta.

VAR on edelleen erinomainen järjestelmä, mutta Englannissa pitäisi miettiä vakavasti sen käyttöä. Mihin ja miten sitä käytetään ja miten sitä ei käytetä. Se on kaikille selvää, että näin sitä ei voi käyttää. Ei vain yksinkertaisesti voi.

Yksi helppo ratkaisu olisi se, että toimittaisiin, kuten vuoden 2018 MM-kisoissa Venäjällä.

Tarkoittaisi sitä, että VAR olisi – paitsiovihellyksiä lukuun ottamatta – aina alisteinen erotuomarin päätökselle. Venäjän MM-kisoissa nähtiin, että järjestelmä toimi erinomaisesti, kun erotuomari juoksi epäselvissä tilanteissa itse kentän laidalle ja katsoi, oliko joku rike rangaistuspotkun tai ulosajon arvoinen.

Oleellista Venäjän MM-kisoissa oli, että ratkaisevan päätöksen teki erotuomari, eivät VAR-koppien kasvottomat miehet. Toki sekään ei tarkoita, etteikö erotuomarikin voisi tehdä tulkinnallisia päätöksiä, mutta ne olisivat erotuomarin päätöksiä, kuten kaikki muutkin ratkaisut kentällä. Se on jalkapallon ydintä.

Nyt erotuomareilta on viety valta ja kun heiltä on viety, heiltä on viety myös arvovaltaa.

Olisi jotenkin helpompi sanoa, että VAR:ille nauravat nyt aidanseipäätkin, mutta todellisuudessa ne eivät naura.

Ne itkevät.