Jos Sotkamon Jymyn tarinaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, valinta olisi helppo.

Se oli sana olisi ylivoimaisuus.

Jymyn ylivoimaisuus olisi helppo perustella tilastoilla. Sanoa, että se on voittanut vuonna 1990 alkaneen kultakautensa aikana yksinään 18 Suomen mestaruutta, kun kaikki muut seurat ovat voittaneet samana aikana yhteensä 14 mestaruutta. Tai, että se on tänä aikana voittanut 15 mestaruutta enemmän kuin seuraavaksi eniten mestaruuksia voittaneet Kiteen Pallo ja Vimpelin Veto. Tai, että se voittanut koko pesäpallohistorian aikana 11 Suomen mestaruutta enemmän kuin toiseksi eniten mestaruuksia voittanut seura, Lahden Maila-Veikot.

Jymyn viiden mestaruuden perättäinen putki vuosina 2011-2015 on pesäpallohistorian pisin, samoin 18 peräkkäisen mitalin putki vuosina 2000-2017. Voitettuaan vuonna 1990 uuden ajan ensimmäisen mestaruutensa, Jymy ei ole kertaakaan sijoittunut neljättä sijaa heikommin ja se on jäänyt ulos välieristä vain kerran, 1999.

Jymyn ylivoimaisuus ei kuitenkaan ole rajoittanut kentälle. Se on ollut viimeiset vuosikymmenet myös ylivoimainen seuraorganisaatio. Jymy-juttu ei ole ollut vain Sotkamon juttu. Se on ollut koko Kainuun ja monessa mielessä myös koko Suomen juttu.

Katso tästä pesäpallon miesten maratontaulukon 15 kärkiseuran Kaikkien aikojen pelaajat -valinnat.

Jymy on ollut seuraorganisaationa edelläkävijä monissa asioissa jopa koko suomalaisen urheilun mittakaavassa. Se on ollut edelläkävijä markkinoinnissa, verkostoitumisessa, merkitysarvojen luomisessa, yhteistyösopimusten rakentamisessa ja ylipäätään siinä, miten urheiluseurasta voi tulla vahva yhteisöllinen tekijä ja vaikuttaja. 1990-luvulla Jymy oli parhaimmillaan yhdessä Jokereiden kanssa Suomen tunnetuin urheiluseurabrändi.

Toki Jymyllä on ollut omat haasteensa. Talous on välillä nitissyt liitoksissaan ja viime vuosina Sotkamon vetovoima paikkakuntana on alkanut hiipua. Aiemmin Jymy sai käytännössä kenet se halusi, mutta nyt Jymylle sanotaan myös ”ei”.

Haasteita on lisännyt samaan aikaan kiristynyt kilpailu. Vaikka kolmen vuosikymmenen kaari on mykistävä, viimeisen kuuden kauden aikana Jymyssä on juhlittu mestaruutta vain kerran, syksyllä 2020. Myös seuraorganisaatioiden taistelussa Jymyn kasvattipoika Joensuun Maila on ajanut jo sen ohi.

Pohja perimässä

Sotkamon Jymy perustettiin 1909 urheilun yleisseuraksi, mitä se on vieläkin. Pesäpalloa alettiin lyödä Vuokatinvaarojen kupeessa jo 1920-luvulla, mutta varsinainen herääminen tapahtui 1950-luvulla.

Pesäpallosta tuli nopeasti Sotkamon kansallisurheilu ja kentät ja pihaläntäreet täyttyivät pesäpalloa aamusta iltaan pelanneista pikkupojista ja tytöistä. Tätä kehitystä tuki Sotkamon kunnan kesällä järjestämät ”urheilukoulut”, joissa pesäpallo oli ainoa pallopeli. Kesällä juniorit pelasivat ensin pesäpalloa ”urheilukoulussa”, sitten seuran harjoituksissa ja kaikkina muina aikoina omalla ajallaan.

Pesäpalloa pelattiin aiemmin Sotkamon lukuisilla kylillä ja kun kylät alkoivat tyhjentyä, kyläpeliperinne siirtyi sulavasti puulaakipesäpalloksi.

Noiden vuosien aikana Sotkamoon juurtui ainutlaatuisen vahva pesäpallon opettamisen kulttuuri. Se on luonut pohjan myös Jymyn huimalle juniorityölle ja sille, että Sotkamossa on aina annettu mahdollisuuksia ja luotettu oman seuran pelaajiin.

Tarinaan on kuulunut läheisesti myös Sotkamon pesislukio ja Vuokatin Urheiluopisto, mutta osaamisen ydin on ollut jymyläisessä pesäpalloperimässä.

Sotkamon Jymy rakentanut kaikki kultakautensa joukkueet omien junioreidensa varaan ja ympärille. Muualta tulleet pelaajat ovat olleet harvassa ja heistäkin osa, kuten Niilo Piiponniemi ja Immo ja Kosti Rautiainen, ovat tulleet Sotkamoon lukioon ja jääneet sille tielleen.

Myös ensimmäisen Suomen mestaruutensa Jymy voitti lähes kokonaan sotkamolaisella joukkueella 1963. Urheilullisesti tuo mestaruus jäi yksittäiseksi salamaniskuksi. Jymy nousi SM-sarjaan syksyllä 1962, voitti mestaruuden 1963, putosi Suomensarjaan 1964, nousi uudelleen 1965 ja putosi taas 1966, jonka jälkeen edessä oli sukellus.

Varsinkin 70-luku oli Jymylle haasteellista aikaa. Se joutui taistelemaan elintilastaan Sumsan Sujun ja Tipasojan Iskun kaltaisten kyläseurojen kanssa – ja oli kerran vähällä pudota jopa maakuntasarjaan.

Uusi nousu

Uusi nousu alkoi 1980-luvulla. Jymy palasi SM-sarjaan 1984 ja Sotkamossa syntyi nopeasti pesäpallobuumi, jota ruokki vanhojen katsomoiden ahdas ja raivoisa tunnelma kuuluisine kuolee-huutoineen.

Pinnan alla kyti kuitenkin varsinainen räjähdys. Ilomantsista tullut hontelo nuori lukkari Juha Tanskanen otti 80-luvulla johdettavakseen Janne Vuorisen, Kari Hakkaraisen ja Sami Sirviön lahjakkaan ikäryhmän jo junioreissa ja kasvatti heistä pesäpallohistorian juhlituimman ykköskärjen. Jymy voitti ensimmäisen mestaruuden Aulis Väisäsen johdolla 1990, mutta varsinainen valtakausi alkoi Tanskasen palattua Pesäpalloliitosta takaisin Sotkamoon ja Jymyn pelinjohtajaksi 1992.

Tanskanen osasi johtaa Jymyn molempien puolia – urheilullista puolta ja seuraorganisaatiota. Hän voitti vuosina 1992-1997 neljä Suomen mestaruutta pelinjohtajana, mutta sen lisäksi hän rakensi esikuntineen Jymystä täysin ylivoimaisen seuraorganisaation. Vaikka Tanskanen ei olekaan toiminut Jymyn pelinjohtajana enää murheellisen vuoden 1999 jälkeen, hän on ollut koko ajan takuu- ja tukimiehenä myös urheilullisella puolella. Myös SuperJymy Oy:ssä hän käyttää edelleenkin suurinta valtaa.

Vaikka Jymy on ollut yli 30 vuotta hurjassa menestysputkessa, väliin on mahtunut myös Jymyn mittakaavassa heikoimpia jaksoja. Sotkamossa puhutaan Juha Tanskasen lanseeraamista aalloista. Ensimmäinen aalto oli 90-luvun aalto, joka päättyi vuosikymmen lopun kahteen mitalittomaan vuoteen. 2000-luvun alussa alkoi toinen aalto, joka päättyi myös vuosikymmenen lopussa repaleisempaan ajanjaksoon. 2010-luvun aalto toi viisi mestaruutta putkeen, mutta vuoden 2015 mestaruuden jälkeen Sotkamossa on juhlittu kuuden kauden aikana mestaruutta vain kerran, syksyllä 2020. Tämän mestaruuden on katsottu käynnistäneen neljännen aallon.

Neljäs aalto on kuitenkin aalloista haasteellisin. Kilpailu sarjan kärjessä on koventunut, eikä Jymyn akatemiamylly ole tuottanut enää samanlaista ehtymätöntä laatua kuin aikaisemin. Hyvä indikaattori tästä on se, että Jymy on joutunut tekemään viime vuosina Jymylle useita täysin epätyypillisiä hankintoja. Kun Jymy hankki valtansa vuosina vahvistuksia, taso oli luokkaa Toni Kohonen, Jarkko Kokko ja Aki Orava.

Mitään sen suurempaa romahdusta Sotkamossa on kuitenkin turha pelätä niin pitkään, kun Juha Tanskanen pitää isoja ohjia käsissään.

Varsinainen kunniagalleria

Jymyn valtaisa menestys näkyy myös siinä, millaisia pelaajia Jymyssä on vuosien aikana pelannut ja mitä he ovat saavuttaneet. Esimerkiksi kaikki TOP10-listalla olevat pelaajat ovat voittamiensa mestaruuksien ja mitaleiden lisäksi valittu Vuoden pesäpalloilijaksi ainakin kerran. Vastaavasti TOP10-listan ulkopuolelle jää pelaajia, jotka lähes kaikissa muissa seuroissa olisivat heittämällä TOP10-listalla.

Lista kertoo myös syvempiä tarinoita Jymyssä. TOP10-listalla on vain kolme muualta tullutta pelaajaa, Toni Kohonen, Jarkko Kokko ja Mikko Kuosmanen. Kaikki muut pelaajat ovat Jymyn omia kasvatteja – ja sotkamolaisia.

TOP10-lista kertoo myös pelillisesti mielenkiintoista asioista. Kymmenestä pelaajasta seitsemän on polttolinjan pelaajaa ja heistä neljä kolmospolttajaa ja kolme myös takalukijaa. Lukkareita on kaksi ja koppareita yksi, mutta listalla ei ole yhtään etukenttäpelaajaa.

Lista kertoo myös jymyläisestä sisäpeliajattelusta. Useat pelaajat Jymyssä ovat aloittaneen uransa kärkimiehenä ja siirtyneet sitten pelintekijöiksi ja jopa kotiuttajiksi.

Tämä kuvaa laajemminkin jymyläistä filosofiaa. Peli ja pelaajat kehittyvät koko ajan ja siksi myös heidän roolinsa niin sisällä kuin ulkonakin muuttuvat uran edetessä. Siinä on myös yksi Jymyn pitkäaikaisen ja jatkuvan menestyksen salaisuus: menestyksen hetkellä olisi helppo jäädä totuttuun muottiin, mutta Jymyssä on pitkä perinne siinä, että kauden jälkeen määritellään uusi alkupiste, josta lähdetään pitkälle matkalle seuraavaan syksyn. Harjoituskauden alkaessa ei olla vielä valmiita taistelemaan mestaruudesta, ei aina kauden alussakaan, mutta mitalipeleissä ollaan. Jymyläisessä prosessi pelaajat kehittyvät yksilöinä talven ja kesän aikana, mutta eniten kehittyy joukkueen kollektiivinen pelaaminen.

Sotkamon Jymyn kaikkien aikojen pelaajat

1. Toni Kohonen

Kohosen täysin käsittämättömiä tilastoja on turha kerrata jokaista yksityiskohtaa myöten, samoin hänestä sanottuja ylistyssanoja. Jymyn kannalta Kohosessa on tärkeintä se, missä kohtaa hän siirtyi urallaan kahdesti Jymyyn ja mitä siitä seurasi. Jymyn ensimmäinen nykyajan taantuma ajoittui 90-luvun lopulle, kun Oulu ja Kitee voittivat yhteensä kolme mestaruutta peräkkäin ja Jymy putosi kesällä 1999 jo puolivälierissä. Taantuma loppui lyhyeen, kun Jymy hankki Kohosen Kiteeltä syksyllä 1999. Vuoden 2000 hopeaa seurasi neljä mestaruutta, joista Kohonen oli voittamassa kolmea. Sen jälkeen Kohonen siirtyi Kiteelle ja Kouvolaan, jona aikana Jymy voitti seitsemän kauden aikana vain kolme mestaruutta. Kun Kohonen palasi Sotkamoon 2011, Jymy voitti viisi mestaruutta peräkkäin ja pelasi sen perään kahdesti finaalissa. Siksi kaikkien aikojen Jymyn pelaaja ei ole sotkamolainen, vaikka Jymyn perinne ja sen tekemä loistava juniorityö sitä huutaisikin.

Kohonen pelasi Sotkamossa 12 kautta 2000-2003 ja 2011-2018. Hän voitti Sotkamossa 20 mitalistaan 11 ja kymmenestä Suomen mestaruudestaan kahdeksan. Finaaleissa Kohonen on pelannut urallaan 19 kertaa, joista Sotkamossa 11. Kohosen aikana Sotkamo jäi loppuotteluiden ulkopuolelle vain kerran, 2018.

Vuoden pesäpalloilijaksi Kohonen on valittu kolmesti, joista Sotkamossa kahdesti. Vuoden lukkariksi hänet valittiin Sotkamossa kahdeksan kertaa ja Kiteellä ja Kouvolassa yhteensä viidesti. Seitsemästä Kultaisesta räpylästään hän voitti kolme Sotkamossa – ja 23 Itä-Lännestään hän pelasi 12 Sotkamon Jymyn pelaajana.

Kohonen on kaikkien aikojen pesäpalloilija ja kaikkien aikojen lukkari, mutta hän oli Sotkamossa keskeinen pelaaja myös sisäpelissä. Kiteellä Kohonen pelasi nuoruudessaan jopa kakkosena ja vaihtajana, mutta Sotkamossa hän oli elintärkeä ja erinomainen saranapelaaja, joka teki aina omat tehtävänsä paitsi jäätävällä varmuudella myös nöyrästi.

2. Roope Korhonen

Toinen raskaimman mahdollisen sarjan Jymy-legenda. Nousi ensimmäisen kerran Jymyn edustusmiehistöön jo kausilla 2000 ja 2001, mutta murtautui pelaavaan kokoonpanoon 2002. Pelannut tähän mennessä 22 kautta Superissa ja ura jatkuu. Voittanut 12 Suomen mestaruutta, kuusi SM-hopeaa ja kaksi pronssia. Yksi kaikkien aikojen kotiuttajista, mutta oli pitkään myös valtakunnan parhaita koppareita, kunnes siirtyi jokeriksi 2015. Lyönyt urallaan 1332 juoksua runkosarjassa ja ennätykselliset 505 juoksua pudotuspeleissä. Vuoden pesäpalloilija 2011, pudotuspelien arvokkain pelaaja kolmesti, tehopelaaja kolmesti, Vuoden jokeri 2017. Vaikka henkilökohtaiset tittelit eivät huimaa, on silti yksi kaikkien aikojen pesäpalloilijoista ja yksi pesäpallohistorian kylmäpäisimmistä ja raaimmista ratkaisijoista. Jäätä silloin, kun mestaruuksia on pitänyt ratkoa.

3. Jani Komulainen

Sotkamon 2000-luvun hurjan K-ketjun kolmas jäsen ja mestaruuksien takuumies. Pelasi vuosina 1997-2017 Jymyssä 20 kautta käytyään lainalla yhden kauden Siilinjärvellä. Aloitti sisällä kakkosena, mutta siirtyi sitten pääpelintekijäksi ja lopulta huippuluokan vaihtaja- ja kotiuttajajokeriksi. Löi vasemmalta rohkeasti ja kovaa ja läpilyöntien pelossa tilaa jäi aina etukentälle. Pelasi uransa 68,8 onnistumisprosentilla. Ulkona samanlainen all-round-pelaaja. Pelasi urallaan jopa etukentällä, mutta oli parhaimmillaan polttolinjassa kolmospuolelle. Pelasi 2000-luvulla usealla kaudella myös lukkarina ja valittiin Vuoden lukkariksi 2006. Voitti urallaan 12 mestaruutta, neljä hopeaa ja kaksi pronssia. Vuoden pesäpalloilija kahdesti, kärkilyöntitilaston voittaja viidesti, kolme Kultaista Mailaa, 15 Itä-Länttä. Siirtyi peliuransa jälkeen pelinjohtajaksi.

4. Janne Vuorinen

Sotkamon ensimmäisen suuren aallon tärkein yksittäinen pelaaja. Muodosti yhdessä Sami Sirviön ja Kari Hakkarainen kanssa Jymyn sisäpelin kultaisen kärjen. Sisällä legendaarinen numero 2. Löi urallaan lähes 2200 kärkilyöntiä, joista puolet tuli ykkösvaihdoista. Erinomainen etenijä, nopea ja röyhkeä. Ulkona yksi kaikkien aikojen 3-polttajista ja takalukijoista. Oli keskeinen aivo Sotkamon sumppupelin kehittäjänä 90-luvun puolivälissä. Pelasi Jymyssä Superissa 12 kautta – ensin 1989-1996 ja sitten 2000-2003. Kävi välissä kolme vuotta Oulun Lipossa. Voitti Jymyssä kahdeksan mestaruutta, kaksi hopeaa ja yhden pronssin sekä Lipossa yhden mestaruuden. Vuoden pesäpalloilija 1992, viisinkertainen etenijäkuningas, Kultaisen räpylän voittaja 1995. Pelasi uransa 66,8 onnistumisprosentilla. Voitti onnistumisprosenttitilaston 1993. Yhdeksän Itä-Länttä, joista seitsemän Sotkamossa. Oli Juha Tanskasen ohella Jymyn pelillinen ajattelija ja johtaja. Siirtyi peliuransa jälkeen pelinjohtajaksi. Tehnyt pitkän uran myös valmennuksellisia asioissa niin Sotkamon urheilulukiossa kuin myös Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiassa.

5. Kari Hakkarainen

Sotkamon kuuluisan kärjen numero 3. Huippuvarma vaihtaja, joka löi kaudella 1993 28 ottelussa ennätykselliset 268 kärkilyöntiä, mikä teki ottelukohtaiseksi keskiarvoksi tajuttomat 9,7 kärkilyöntiä. Pelasi koko uransa hurjalla 71,2 onnistumisprosentilla. Pomputtaja, mutta hallitsi kaikki vaihtolyönnit. Oli myös hyvä etenijä. Ulkona pitkään takuuvarma kakkosvahti, kunnes jymyläiseen tapaan kokeili myöhemmin myös lukkarina ja kopparina. Pelasi Jymyssä pääsarjassa vuosina 1985–2007 yhteensä 15 eri kaudella. Voitti seitsemän mestaruutta, kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Vuoden pesäpalloilija 1996, kärkilyöntitilaston voittaja neljästi, kolme Kultaista mailaa. 12 Itä-Länttä.

6. Jarkko Kokko

Sotkamon Jymyn 90-luvun tähtihankinta Pattijoelta. Valittiin heti avauskaudellaan Jymyssä 1995 Vuoden pesäpalloilijaksi – ja toisen kerran 2002. Voitti kaudella 1997 sekä Kultaisen Mailan ja Kultaisen räpylän. Pelasi Jymyssä 1995-2004 10 kautta, jona aikana voitti seitsemän Suomen mestaruutta ja yhden hopean. Lisäksi yksi mestaruus ja hopea Pattijoelta. 12 Itä-Länttä, joista yhdeksän Jymyssä. Mailassa kotiuttaja ja armoton ratkaisija. Löi kovaa ja tarkasti. Ulkona yksi kaikkien aikojen kakkospolttajista ja etulukijoista. Pelasi kovan heittokätensä turvin syvällä. Pelasi uransa 63,4 prosenteilla. Pesäpalloliiton kirjoissa Alatemmeksen Vesan kasvatti.

7. Antti Hartikainen

Sotkamon 2000-luvun molempien kultakausien luottosoturi, joka voitti Jymyssä pelaamiensa 17 kauden aikana 16 mitalia – 10 mestaruutta, neljä hopeaa ja kaksi pronssia. Nousi vakiokokoonpanoon 2003 ja pelasi Jymyssä vuoteen 2017 asti. Parhaimmillaan 2010-luvulla. Vuoden pesäpalloilija 2013. Pantiin Sotkamossa härskisti lankulle syksyllä 2018, mutta näpäytti ulosheittäjiään ja voitti vielä vuonna 2019 Kouvolassa kärkilyöntitilaston ja Kultaisen räpylän. Aloitti kärkenä, siirtyi sitten kakkoseksi ja kolmoseksi. Armoton ja varma pomputtaja, ulkona 3-vahti ja yksi kaikkien aikojen parhaita takalukíjoita. Koko uran onnistumisprosentti komea 69,4. Kahdeksan Itä-Länttä, joista seitsemän Jymyssä.

8. Niko Korhonen

Nykyisen Sotkamon kantavia voimia. Aloitti uransa ykkösenä, mutta siirtyi sitten kakkoseksi ja lopulta pääpelintekijäksi numerolla 3. Taitava ja varma mailassa, pomputtaja, erinomainen ja nopea etenijä. Ollut ulkona etulukija ja kolmospolttaja, siirtyy nyt uudelle pelipaikalle kakkosvahdiksi ja kulmapelaajaksi. Nousi Jymyn Superin miehistöön 2010. Koko uran onnistumisprosentti 68,9. Voittanut kuusi Suomen mestaruutta, kolme hopeaa ja yhden pronssin. Vuoden pesäpalloilija 2020. Neljä Itä-Länttä.

9. Mikko Kuosmanen

TOP10-listan kolmas Sotkamon ulkopuolelta tullut pelaaja. Aloitti Superin uransa Siilinjärvellä, josta siirtyi Sotkamoon 1998. Pelasi Jymyssä 10 kautta, jona aikana voitti viisi mestaruutta, kaksi hopeaa ja pronssin. Aluksi kärkimies, siirtyi sitten kakkoseksi ja vaihtajaksi. Erinomainen etenijä. Ulkona loistava kolmospolttaja ja takalukija. Vuoden pesäpalloilija 2003. Siirtyi peliuransa jälkeen menestykselliseksi pelinjohtajaksi. Tehnyt komean uran myös Jymyn seurajohtajana Juha Tanskasen seuraajana.

10. Olli Hartikainen

Jymyn 90-luvun aallon tärkeimpiä lenkkejä ja keskeisiä voimia Jymyn nousussa Ykköspesiksestä Superin kärkiseuraksi. Oli omana aikanaan valtakunnan parhaita lukkareita, valittiin Vuoden lukkariksi 1990 ja 1992 ja 1993. Pelasi uskomattoman kauden 1993 Jymyn voittaessa mestaruuden. Valittiin Vuoden lukkariksi ja voitti Kultaisen räpylän, minkä lisäksi korvasi loukkaantumista kärsineen lyöjäjokeri Unto Väisäsen joukkueen ykköskotiuttajana Jorma Parviaisen rinnalla lyömällä 70 juoksua ja sijoittumalla Superin lyöjätilastossa toiseksi. Kohahdutti Kainuuta siirtymällä samana syksynä Hyvinkään Tahkoon. Pelasi Jymyssä pääsarjassa vain viisi kautta, jona aikana voitti kolme mestaruutta ja yhden hopean. Lukkarina pienikokoinen ja sähäkkä, erinomainen tolppa. Sisällä vaihtaja ja kotiuttaja. Voitti Tahkossa kaksi hopeaa. Kuusi Itä-Länttä, joista neljä Jymyssä.

Seuraavat 12

Jymyssä on pakko mainita myös 12 muuta pelaajaa, jotka olisivat monessa muussa seurassa TOP10-pelaajia. Tässä lista aakkosjärjestyksessä: Jarmo Heikkinen, Jimi Heikkinen, Perttu Härkönen, Markus Meriläinen, Eero Okkonen, Jorma Parviainen, Niilo Piiponniemi, Immo Rautiainen, Matti Salminen, Sami Sirviö, Asko Tuhkanen ja Unto Väisänen.