Manchester City nousi 0-2-tappioasemasta 2-2-tasapeliin West Hamia vastaan sunnuntaina London Stadiumilla. Jukka, City taisi selvitä säikähdyksellä melkoisesta uhkakuvasta?

Kyllä selvisi, sillä jos City olisi hävinnyt West Hamille, sen jälkeen Cityn ja Liverpoolin välillä olisi alkanut maalintekokilpailu. Liverpool kohtaa tiistaina vieraissa Southamptonin ja viimeisessä ottelussa ensi sunnuntaina kotonaan Wolverhamptonin, kun City pelaa samanaikaisesti oman viimeisen ottelunsa kotonaan Aston Villaa vastaan. Todennäköisin skenaario olisi ollut, että joukkueet olisivat olleet ensi sunnuntain jälkeen tasapisteissä ja sitten olisi alettu laskea maalieroa ja tehtyjä maaleja – ja vaikka Citylla olisikin ollut etu puolellaan niin maalieron kuin tehtyjen maalien määrässä, kaikki olisi ollut edelleen mahdollista.

Nyt tilanne on se, että mestaruus ratkesi tänään erittäin suurella todennäköisyydellä. Vaikka City ei voittanutkaan, se johtaa neljän pisteen erolla yhden ottelun vähemmän pelanneeseen Liverpooliin. Jos Manchester City voittaa viimeisessä ottelussa kotonaan Aston Villan, Liverpool ei voi sitä enää tavoittaa, vaikka se voittaisikin molemmat ottelunsa,

Toki jalkapallossa on kaikki mahdollista, mutta on vaikea nähdä, että Aston Villa voisi mitenkään estää Cityn mestaruusjuhlia Cityn kotikentällä ja sen omien kannattajien silmien edessä.

Mikä Citylla sitten mätti sunnuntaina, ettei West Ham kaatunut?

Vaikka nämä nykypelaajat ovat lähes yli-inhimillisiä koneita, niin kyllä heilläkin rajat tulevat jossain kohtaa vastaan – niin henkisesti kuin fyysisesti. Liverpoolin lauantaisessa FA Cupin finaalissa näki selvästi sen, että gegenpress-miehiltä alkaa bensa ja energia loppua – ja sama oli näkyvissä Cityn esityksessä West Hamia vastaan.

Tänään tarvittiin se, että West Ham johti tauolla 2-0 ennen kuin Cityn kone alkoi oikeasti herätä ja pelaajat piiskata itsestään jäljellä olevia energiavaroja irti. Oli aika kova näyte Cityn tasosta, että se nousi pakon ja paineiden alla kahden maalin takaa tasoihin ja kaiken lisäksi Riyad Mahrez turhi vielä ottelun lopussa rankkarin.

Toista kertaa Citylle ei tule samanlaista vahinkoa ja siksi Etihadille kannattaa olla samppanjat mukaan sunnuntaina.

Toinen suuri kysymys on taistelu Mestarien liiga-paikasta. Tottenhamin 1-0-voitto Burnleysta oli korvaamaton Tottenhamille, mutta riittääkö se?

Kaikki tiivistyy maanantai-iltana pelattavaa Newcastle-Arsenal-otteluun. Jos Arsenal voittaa sen, pidän sen Mestarien liiga -paikkaa selviönä, mutta Arsenalin tasapeli tai tappio heittää Tottenhamin Mestarien liigaan. Arsenal kohtaa viimeisessä ottelussaan kotonaan Evertonin ja Tottenhamin vieraissa Norwichin ja on äärimmäisen epätodennäköistä, että kumpikaan kompuroisi viimeisissä otteluissaan.

Se, miten maanantaina St. James’ Parkilla käy, on mielenkiintoinen kysymys. Arsenal on kiistatta eri kaliiperin joukkue kuin Newcastle, mutta sen esitykset saattavat heilahdella laidasta laitaan ja kaiken lisäksi Arsenalin puolustuksen tilanne on uhkaava. Kieran Tierney on ollut sivussa yli kuukauden ja maanantaina myös Spurs-pelissä ulosajettu Rob Holding on sivussa pelikiellon vuoksi. Gabriel loukkaantui Spurs-ottelussa ja hänen pelaamisensa on epävarmaa. Ben Whiten pitäisi olla viimeinkin kunnossa, mutta hänenkin kohtalonsa on vielä auki.

Näin ollen Arsenalilta voi puuttua pahimmillaan kolme topparia ja vaikka White ja Gabriel pelaisivat – kuten uskon -, ovatko he kuitenkaan 100-prosenttisen terävässä kunnossa. Takehiro Tomiyasu pelaa Japanin maajoukkueessa vasemman topparin paikalla, joten hän pystyy kyllä pelaamaan topparina, mutta jos hänet joudutaan siirtämään toppariksi, ongelma siirtyy laitapakkien tontille. Cedric Soares on ollut tosi epävarma viime otteluissa ja Nuno Tavares on täysin arvaamaton arpoja vasempana pakkina.

Arsenal on maanantaina todella kovassa paikassa, mutta ei se missään tapauksessa aseeton ole. Joukkueessa on kuitenkin edelleen niin paljon taitoa ja osaamista, että jos puolustus pysyy edes jotenkuten jaloillaan, se on edelleen suosikki ottelussa.

Vielä yksi kysymys. Oliko Tottenhamin voittomaalin rankkari Burnleya vastaan rankkari?

Oli siinä se ero, että tällä kertaa pallo sentään oikeasti osui Ashley Barnesin käteen, vaikka kysymys olikin ultraminimaalisesta hipaisusta. Arsenalia vastaan Tottenham sai rankkarin ilman, että Sedric Soaresilla olisi ollut minkäänlaista kontaktia Sonin kanssa, mutta sehän taitaakin olla jo kokonaan eri asia.