The Times julkaisi mielenkiintoisen uutisen Manchester Unitedin keskikenttätähdestä Paul Pogbasta, jonka sopimus Unitedin kanssa päättyy kesällä ja Pogba on vapaa etsimään uuden seuran ilman siirtokorvausta.

Uutisen mukaan Pogba olisi jo sopinut henkilökohtaiset sopimusehdot Manchester Cityn kanssa, mutta ranskalainen oli kuitenkin perunut valmiiksi neuvotellun siirtonsa, koska oli pelännyt Manchester Unitedin kannattajien reaktiota.

Se on totta, että reaktio olisi ollut julma. Pogbasta olisi tullut samalla hetkellä Manchester Unitedin kannattajien silmissä hylkiö. Kirosana, jonka ura ja saavutukset Manchester punaisella puolella olisi pyyhitty pois historiasta samalla tavalla kuin parhaissa neuvostoliittolaisissa tai Maon aikaisissa historiankirjoituksissa.

LeoVegas: Win two tickets to the icehockey World Cup final!

Pogba ei olisi enää ollut Unitedin kannattajille se Pogba, jollaisena kannattajat ovat hänet tähän asti tunteneet, sillä hän ei ole saavuttanut Old Traffordilla samanlaista Kuninkaan statusta kuin Manchester Cityyn aikoinaan siirtyneellä United-legendalla Denis Law’lla oli . Law ei siirtynyt myöskään pyhän aidan yli uransa huipulla ollessaan, vaan silloin, kun polivammat olivat suistaneet hänen uransa laskuun, eikä Manchester United ollut uusinut enää hänen sopimustaan kesällä 1973.

Law sai mennä ja hän sai anteeksi myös sen, että hän teki seuraavan kauden päätöskierroksella Citylle sen kuuluisan kantapääpotkun maalin, jolla United ”putosi” sensaatiomaisesti I divisioonasta. Tosiasiassa United olisi joka tapauksessa pudonnut riippumatta Cityn ja Unitedin legendaarisen ottelun lopputuloksesta.

***

Urheilussa on monia pyhiä raja-aitoja, joiden ylittämistä ei hyväksytä. Yksi sellaisista on siirtyminen suurimman vihollisen riveihin.

Pogballa on täysin oikeus kieltäytyä siirtymästä Manchester Cityyn ja hänellä on täysi oikeus päätyä ratkaisuunsa millä perusteella tahansa. Mutta perusteluilla on se viheliäinen piirre, että ne kertovat paljon suuremman tarinan kuin vain sen, mitä joku päättää tai on päättämättä.

Perustelut kertovat ihmisestä päätöksen takana.

Jos Timesin uutinen pitää todellakin paikkaansa, silloin on perusteltua kysyä, miten kovaa tekoa Pogba on. Jos hän olisi päättänyt olla siirtymättä Manchester Cityyn esimerkiksi kunnioituksesta Manchester Unitedia kohtaan, päätöstä ei olisi voinut muuta kuin kunnioittaa. Se olisi kertonut aidosta rakkaudesta Manchester Unitedia kohtaan.

Mutta nyt hän – tai oikeammin hänen agenttinsa – ainakin Timesin mukaan neuvotteli kuitenkin kaiken valmiiksi aina palkkaa myöten ja vasta sen jälkeen, kun City oli hyväksynyt hänen pyyntönsä ja ehtonsa, Pogba oli muuttanut mieltään pelätessään Unitedin kannattajien reaktiota.

Kysymys ei ollut siis ideologisista syistä, vaan pelkuruudesta.

***

Pogballa ei riittänyt kantti siihen, mihin monilla muilla jalkapalloilijoilla on riittänyt.

Luis Figo oli noussut Barcelonan parhaimmaksi ja rakastetuimmaksi pelaajaksi, kunnes kesällä 2000 Barcan kannattajien mielestä tapahtui jotain järkyttävää ja anteeksiantamatonta. Figo käytti sopimuksessaan olleen 62 miljoonan euron purkupykälän hyväkseen ja siirtyi Real Madridin. Raivo oli pieni ilmaisu siitä, miten Camp Noulla siirtoon suhtauduttiin. Kun portugalilaistähti palasi Realin riveissä Camp Noulle ensimmäisen kerran, häntä heitettiin sian päällä.

Tottenhamin kannattajat olivat yhtä raivoissaan, kun joukkueen kapteeni, suurin tähti ja kaiken lisäksi vielä Spursin oma kasvatti Sol Campbell siirtyi sopimuksensa päätyttyä ilmaisella siirrolla Arsenaliin. Kun Juudas pelasi ensimmäisen kerran Arsenalin paidassa The Lanella, katsomossa poltettiin Campbellista tehtyjä nukkeja.

Itse pidän kaikista kylmäpäisimpinä siirtona kuitenkin Mo Johnstonin siirtoa Glasgow Rangersiin kesällä 1989. Johnston oli noussut suuruuteen Celtcissä ja kaikki odottivat hänen palaavan takaisin Celticiin kesällä 1989, kun Johnston oli päättänyt siirtyä takaisin Skotlantiin ranskalaisesta Nantesista.

Johnston päätti kuitenkin siirtyä paikalliskilpailija Rangersiin ja helvetti oli saman tien irti.

Se, mikä teki siirron kovaksi, ei ollut Celtcin kannattajien raivo, vaan se, että Rangersin kannattajat olivat vielä enemmän raivoissaan, sillä Johnston oli ensimmäinen katolilainen pelaaja protestanttisessa Rangersissa 1900-luvun alun jälkeen.

Osa Rangersin kannattajista repi kausikorttinsa ja osa poltti protestiksi Rangersin kaulaliinoja ja pelipaitoja. Rangersin huoltaja ei suostunut laittamaan ottelupäivinä valmiiksi Johnstonin pelipaitaa tai antamaan tälle ottelun jälkeen suklaapatukoita, kuten muille pelaajille.

Johnstonista ei koskaan tullut Rangersin lasta, mutta hän sai jonkinasteisen anteeksiannon seuraavalla kaudella, kun hän ratkaisi viimehetken osumallaan Rengersin ja Celticin välisen Old Firmin.

Pogba ei ollut valmis kohtamaan Unitedin kannattajien vihaa – ja hyvä niin. Jos perse ei kestä merivettä, silloin ei kannata uida meressä.