Veikkausliigassa on tällä kaudella ollut monta nuorta pelaajaa, jotka ovat lyöneet itsensä komeasti läpi.

Heistä yksi on 22- vuotias Ilveksen vasen puolustaja Tuomas Ollilla.

Ollila on jälleen yksi pelaaja tätä late bloomer -osastoa, jota ei esimerkiksi juniorimaajoukkueissa ole juurikaan nähty. Pari U18-maaottelua Ollilalta löytyy, mutta hänen esityksensä ovat olleet alkukauden aikana niin vahvoja ja vakuuttavia, että hänellä voisi olla rahkeita nousta Veikkausliigan johtavaksi vasemmaksi puolustajaksi.

Ja jos kehitys jatkuu samanlaisena, Ollila voisi hyvinkin siirtyä esimerkiksi muualle Skandinaviaan.

Ollila tuli Ilvekseen Käpylän Pallon, Klubi-04:n ja lopulta KTP:n kautta. Reilut 50 ottelua Ykköstä ja nopea murtautuminen Ilveksen avaukseen viime kaudella polvivamman jälkeen on ollut nopea ja vakuuttava.

Late bloomer -statuksen lisäksi Ollila on myös yksi pelaaja, joka on lähtenyt hakemaan vauhtia maakunnista, kun tie pääkaupunkiseudun seuroissa Veikkausliigaan on ollut tukossa. Ratkaisu on ollut oikea, sillä hän on nyt yksi Ilveksen avainpelaajista.

***

Ollila on tehnyt 28 Veikkausliiga-ottelussa kahdeksan maalia, mikä on kova lukema puolustajalle. Hänen vahvuutensa ovatkin pallollisessa pelaamisessa. Vasenjalkaisella Oililla on hyvä potkutekniikka ja hän hallitsee hyvin laukaukset erilaisilla tekniikoilla.

Ollilalla on myös iso rooli Ilveksen erikoistilannepelaamisessa. SJK-pelissä nähty hieno vapaapotkumaali oli hyvä osoitus Ollilan potkurepertuaarista. Kyseisessä vapaapotkussa Ollila laittoi palloon käytännössä ainoastaan yläkierrettä ja pallo nousi korkealle muurin yli, mutta laskeutui nopeasti riman alle. Tämä on vaativa tekniikka erityisesti paikallaan olevaan palloon ja edellyttää aggressiivista osumaa palloon alhaalta ylös suuntautuvalla liikeradalla.

Honka vs FC Lahti and other football matches with the best odds – at Expekt! Play now!

Ollilalle on ominaista nostaa Ilveksen muodossa korkealle ylös leveälle ja toimittaa hyviä palloja boksiin. Sellaisia palloja nähdään otteluissa Ollilalta otteluissa säännöllisesti.

Alempana pallon saadessaan Ollilla pyrkii usein pelaamaan nostoja vastustajan laitapuolustajan selustaan, jonne Petteri Pennanen, Tuco ja Kai Meriluoto tekevät aloitteita. Ollilan vieressä pelaava, myös 22- vuotias, Mikael Almén on myös isossa roolissa Ilveksen vasemman puolen pelaamisessa.

Ollilalta nähdään myös hyviä juoksuja linjan taakse, jonne juuri Almén usein toimittaa hyviä palloja vasurillaan. Ilveksen hyökätessä oikealta, Ollila on vahvasti mukana ja usein rangaistusalueen nurkilla taka- alueella valmiina viimeistelemään. Tällaisen maalin hän iski AC Oulua vastaan viime sekunneilla alkukaudella.

***

Puolustussuuntaan vahvaan hyökkäyspelaamiseen liittyy omat riskinsä ja Ollilan vahva nostaminen jättää Ilveksen haavoittuvaiseksi sen vasemmalla puolella vastustajan nopeissa hyökkäyksissä.

Tässä mainitsemassani maalissa AC Oulua vastaan tilannetta edelsi Oulun nopea ylivoimahyökkäys, jossa Oululla olisi ollut kohtuullisen helppo työ vain varmistella ottelun voitto, mutta pallonmenetys helpon virheen jälkeen johtikin Ilveksen tasoitukseen.

Ilves ja AC Oulu kohtasivat uudestaan maanantaina ja Oulu naulasi Tampereella taululle 2–0-lukemat. Oulun toinen maali tuli nopeasta hyökkäyksestä, jonka aikana Ilveksen joukkue oli sekasortoisessa tilassa.

Oululla olisi ollut ottelussa mahdollisuudet vielä useampaankin vastaiskuun – ja tässä on juuri se puolustuksellinen ongelma, jonka nostin esiin myös Veikkausliigan puolivälin arvioissani. Ilveksen muodolla on taipumus venyä liian pitkäksi. Esimerkiksi Oulu-pelissä joukkue ollut valmiina puolustamaan Oulun voitettua pallon omalla kenttäpuoliskollaan. Näin Ollila jäi hiukan pelin ulkopuolelle, sillä Oulu hallitsi palloa ottelussa hiukan paremmin ja Ilveksen oma pallollinen vaihe oli kärsimätöntä.

***

Henkilökohtaisella tasolla Ollilan puolustamisessa ei ole ongelmaa. Hän on tunnollinen pelaaja, jolla on riittävät fyysiset valmiudet puolustaa haastavampiakin tilanteita.

Ollilaa ja Ilvestä toki auttaisi, jos Ilves saisi organisoitua joukkueen paremmin jo ennen pallonmenetystä, jolloin se saisi enemmän nopeita riistoja. Vastaavasti Ollila pystyisi toteuttamaan hyökkäävää rooliaan tehokkaammin ilman, että se vaarantaisi näin paljon Ilveksen vasemman laidan puolustamista.

Ilveksen muodon ongelma kuormittaa Ollilaa myös fyysisesti, sillä hän joutuu ottamaa monta kovaa pitkää juoksua Ilveksen joutuessa tippumaan säännöllisesti koko kentän matkan alas.

Ollila on joka tapauksessa yksi pelaaja, jota kannattaa seurata Veikkausliigassa erittäin tarkkaan. Ollilalla ei ole enää pitkä matka siihen, että hänet voitaisiin nähdä Huuhkajissa – aluksi ainakin talvimaaotteluissa.