Kouvola voitti raskassarjalaisten yhteenotossa Mansen kotonaan 2-1 (0-3, 6-1, 1-0). Pekka, millainen ottelu?

Tekisi mieli sanoa, että erikoinen ottelu, sillä Kouvolan sisäpeli oli ensimmäisellä jaksolla täysin tukossa ja vastaavasti Mansen sisäpeli oli toisella jaksolla suorastaan ala-arvoista. Kolme kärkilyöntiä kolmessa ensimmäisessä vuoroparissa toisella jaksolla oli hallitsevalle mestarijoukkueelle kohtalaisen luokaton lukema.

Mutta ei tämä toisaalta mitään niin ihmeellistä ole. Kun vastassa on erinomainen ulkopelijoukkue ja kentällemeno ja ylipäätään sisäpeli alkaa tökkiä, siinä käy helposti näin eli peli ei aukea koko jakson aikana. En olisi yllättänyt, että tulemme näkemään samanlaisia otteluita jatkossakin – ei ehkä aivan näin ääri-ilmiöjaksoja, mutta saman tyylisiä jaksoja.

Mihin ottelu ratkesi?

Lyhyesti sanottuna siihen, että Kouvola sai sisäpelinsä toisella jaksolla auki ja se puristi osan juoksuista väkisin lyhyillä ja keskipompuilla. Kopla sai samaten Supervuorossa palottoman ajon, josta se ratkaisi ottelun lyhyellä näpillä. Oliko se oikeasti juoksu vai ei? Antti Aineen mielestä oli ja se riitti.

Kokonaisuudessaan Kouvola kuitenkin ansaitsi voittonsa. Se voitti myös kolmostilanteet 20-6, mikä kertoo siitä, kummalla sisäpeli toimi paremmin.

Korostaisin kuitenkin sitä, että molemmat joukkueet pelasivat tänään erittäin hyvää ulkopeliä. Henri Puputin 1-0-johtojuoksu ensimmäisellä jaksolla oli täysin vastustamaton lyönti ja Juha Puhtimäen lyömä juoksu oli myös erinomainen lyönti.

Molempien joukkueiden sisäpeliä voidaan ja pitääkin arvostella, mutta katsoisin myös, miten hyvää ulkopeliä kumpikin joukkue pelasi.

Syksyn ratkaisupelit ovat enää muutaman viikon päässä. Mikä näiden kahden supertankkerin tilanne on? Onko joukkueissa ratkaistavia yhtälöitä?

Mansella on ollut koko kauden ongelmia kärkipelaamisen kanssa. Heillä ei ole vieläkään idioottivarmaa ykköstä, vaikka en nyt lähdekään syyllistämään Simo Vainikaista. Ongelmana on vain, että jos kärkeä ei saada kentälle, silloin Juuso Myllyniemi ja Tuomas Jussila joutuvat tekemään sellaista, mitä varten heitä ei ole Manseen hankittu. Molemmat kyllä etenevät, mutta heidän päätehtävänsä on kuitenkin tilanteiden tekeminen.

Muuten Mansen paketti on niin valmis kuin se voi olla. Kuten totesin jo viimeksi, Aku Kettusen hankinta oli hyvä veto Manselta. Hän tuo leveyttä ja laatua kakkoskärkeen ja ulkona hän pystyy pelaamaan linjassa useammassa roolissa. Myös Perttu Ruuska on pääsemässä tuttuun virheeseen – mutta turha hänenkin on mailansa kanssa verrytellä, jos tilanteita ei tule.

Kouvolalla ei ole yhtä selvää kohtaa hiottavana kuin Mansella sen enempää sisä- kuin ulkopelissäkään. Toki Waltteri Hämäläinen halutaan takaisin kehiin, mutta muutenhan tuo paketti on tuossa. Tiistaina nähtiin taas, että Patrik Vartama on pesien välillä tällä hetkellä suorastaan häikäisevä. Koplalta löytyy myös monipuolisia kotiuttajia. On vasemmalta lyöviä kotiuttajia, on kumurakotiuttajia ja on kovia lyöviä kotiuttaja.

Kouvola pelaa Mansen tavoin kahdella kärjellä, mutta Koplan kakkoskärki on asteen terävämpi ja heillä ei ole samanlaista kärkimiesongelmaa, joka on vaivannut Mansea tällä kaudella. Tommi Mäentausta ja Patrik Vartama menevät molemmat hyvin kentälle ja etenijäjokeri Ville Pesu alkaa vetreytyä viimesyksyiseen vireeseensä.

Älä vaan kysy, miltä voimasuhteet näyttävät, jos nämä jättiläiset kohtaavat toisensa syksyllä. Siihen kysymykseen on tässä kohtaa mahdoton vastata. Se on kuitenkin varmaa, että vaikka puolivälierissä jättiyllätysten todennäköisyys on hieman laskenut, niin välieristä tulee hyytävän tasaiset – kuten myös loppuottelusta pelasipa siellä mitkä joukkueet tahansa.