Eetu, Tampereella nähtiin huima peli, kun Pelicans haki finaalisarjan avausvoittonsa Tapparasta lukemin 4–1. Mihin asioihin Pelicansin voitto rakentui?

Kai se on uskottava Tommi Niemelän puhetta siitä, kuinka Pelicansissa toimintaa ohjaa tuloksen sijaan tekeminen. Vaikka eilen joukkueelle tuli karvas kotitappio, se onnistui rakentamaan vahvan kotipelinsä päälle myös vahvan vieraspelin.

Pelicans pelasikin todella vahvan vierasottelun. Se oli kaksi erää pelin päällä, kun se luotti jälleen omiin vahvuuksiinsa. Uskallus pelata kiekollista peliä pisti jälleen silmään, nimenomaan kahden ensimmäisen erän osalta.

Malliesimerkki Pelicansin pelirohkeudesta oli avausmaali avauserän lopulla. Ensin Ben Blood kaikista pelaajista painoi pelin päätyyn, mistä käynnistyi hyökkäysalueen hyökkäyspeli. Iikka Kangasniemen pelirohkeus siniviivan alla sitoi Tapparan puolustusta itseensä ja Toni Utunen päätti hyökkäyksen hienoon yksilösuoritukseen.

Myös Elias Vilenin koko hyökkäysketjun kiekollinen pelaaminen on nostettava esiin. Vilen ja Aatu Jämsen seuran omina kasvatteina varmasti nostattavat lahtelaisten kiekkoihmisten itsetuntoa tällaisina iltoina.

Ja jälleen on myös nostettava esiin yksi Niemelän mieliteesi. Hän vannoo jatkuvan parantamisen nimeen. Pelicans paransi jatkuvasti KalPaa vastaan, samoin Ilvestä vastaan. Sama trendi on jatkunut Tapparaa vastaan ensimmäiset kolme ottelua.

Missä Pelicans sitten vielä voi parantaa?

Pelicansin ylivoiman on alettava tuottaa. Noin erän verran pelattua ylivoimaa sarjan aikana ja nolla osumaa on heikko suoritus, vaikka kuinka Tapparan alivoima on ollut aivan timanttinen pudotuspeleissä. Sille on tehty nimittäin tasan yksi ylivoimamaali kevään peleissä.

Lahtelaisten on saatava Lukas Jasek niin ylivoimalla kuin tasakentinkin kuumaksi. Kuitenkin tyhjään maaliin tehty osuma Tampereella saattoi avata hanoja. Se olisi Pelicansin kannalta äärimmäisen tärkeää.

Mitä sanot Tapparasta? Ei tainnut olla kirvesrintojen paras ilta?

Tuskin se parasta Tapparaa oli. Ei ole Tappara tällaisissa vaikeuksissa kotikaukalossaan ollut kertaakaan näiden pudotuspelien aikana.

Toki Pelicans teki Tapparalle tämän illan vaikeaksi. Jo eilen näytti siltä, että Pelicans on päässyt jopa hieman Tapparan ihon alle. Tai ainakin tamperelaisten kehuttu hermokontrolli on aavistuksen horjunut. Toki samaan hengenvetoon voi todeta, että pelaajat joutuvat toimimaan melko sekavaltakin vaikuttavan tuomarilinjan kanssa.

Joka tapauksessa Pelicansille napsahti kolme ja puoli ylivoimaa tänään Tapparan puoltatoista vastaan. Ei ylivoimilla maaleja tullut, mutta selvästi se sekoitti Tapparan pelin rytmiä.

Kolmannessa erässä nähtiin kuitenkin totutun vahva Tappara. Veli-Matti Savinaisen suoritusraivo oli silmiinpistävää ja hän painoikin väkisin kavennusosuman.

Tapparan kolmannen erän pyörremyrskystä kertoo omaa kieltään se, että Pelicans oikeastaan ensimmäistä kertaa näissä pudotuspeleissä joutui tyytymään siirtokiekkoihin keskialueelle sen sijaan, että se olisi yrittänyt pelata paineen alta syöttelemällä alueelta ulos.

Toki Niemelän erinomaisesti ajoitetun aikalisän jälkeen Pelicans alkoi puolustaa järkevämmin keskustaa eikä enää säntäillyt. Vuorostaan Tappara sortui jopa pieneen puskemiseen, josta pelin ratkaissut Kangasniemen 3–1-maali sai alkunsa. Siinä Savinainen oli vuorostaan osittain antisankarin roolissa.

Tappara kuitenkin parantaa sarjassa takuulla. Pelicans sai nyt pään auki ja herätti sarjan hengittämään, mutta kyllä se kipeästi kaipaa voittoa myös heti seuraavasta ottelusta, joka pelataan tiistaina sen kotikaukalossa.